Hakkerit (1995)

Taisin jossain aiemmassa arvostelussani joskus mainita kyberpunk-villityksen menneen muodista jo 80-luvulla. Olin väärässä. Todellisuudessa ysärillä homma vasta kunnolla tulikin muotiin. Miettikää vaikka jotain ysärillä julkaistuja System Shockeja, Deus Exiä tai suunnilleen kaikkia siihen aikaan julkaistuja scifi-mangoja tai vaikka Highlander II - paluuta. Pelkästään vuoden -95 sisällä julkaistiin neljä klassista genren leffaa, joista kolme kuuluisinta taitavat olla Ghost in the Shell, Strange Days ja jo aiemmin arvostelemani Johnny Mnemonic - kuoleman kuriiri. Neljäs ja ehkä näistä vähiten tunnettu taitaa olla tämä piskuinen ”hacksploitaatio”, jonka tekoaikaan mainstream-yleisö ei vielä internetistä tai hakkereista tiennytkään.

Hakkerit on klassisesta kyberpunkista ammentava tarina hakkerijengistä, joka lavastetaan syylliseksi astetta isompaan kupruun. Tarinan päähenkilö on hakkeri nimeltä Dade Murphy - ihmelapsi, joka onnistui murtautumaan 11-vuotiaana Wall Streetin tietokantoihin ja oli siinä sivussa aiheuttaa kokonaisen pörssiromahduksen. Varsinaisen tarinan aikaan mystisestä suurelle yleisölle nimettömästä lapsihakkerista on tullut alansa kuuluisuus. Tarinan alussa 18-vuotias Dade on juuri muuttanut New Yorkiin äitinsä kanssa ja aloittanut uudessa astetta rappioituneemmassa koulussa, jossa ihmehakkeri myös päätyy jo aikaisemmin mainittuun jengiin ja uusiin ongelmiin.

Tämä elokuva on henkeen ja vereen täyttä ysäriä. En ole itse mikään ihmeempi ysärifani, mutta Hakkerit taltioi mielestäni sen ajan teinimaailman hengen ja tunnelman täydellisesti. Mitä muuta ysärillä olikaan kuin persiilleen meikattuja ja räikeisiin muotirääsyihin pukeutuneita takkutukkaisia, kannabista pössytteleviä, pahoja korporaatioita ja salaliittoja vastaan elektronisen musiikin jytkeessä kamppailevia teinikapinallisia. Tietysti tässä vilahtaa paljon välähdyksiä kaikenlaisista ysäribändeista ja villityksistä erilaisiin tietokonemalleihin ja jopa prototyyppiasteella oleviin playstation-peleihin. Tähän päälle teinirooleissa nähdään vielä paljon nykyään tunnettuja näyttelijöitä Angelina Joliesta ja ikiärsyttävästä Matthew Lillardista lähtien.

Vaikka tämä ei ehkä ole kaikkein realistisin kuvaus sen aikaisen hakkeriyhteisön puuhailuista tai hienommasta tietotekniikasta, on kuitenkin pakko arvostaa tekijöiden panostusta pienempiinkin yksityiskohtiin. Tämän tekijät tiettävästi haastattelivat oikeita hakkereita ja tutkivat valtavat määrät aihetta käsittelevää kirjallisuutta pelkästään tätä varten ja monessa kohtaa panostus myös näkyy. Tarkkasilmäisempi löytää tästä helposti pieniä viitteitä oikeasti sattuneisiin hakkeritapauksiin, tietotekniikan kehityksen keskeisiin henkilöihin ja tunnetumpiin tieteistarinoihin. Penn Jillette tekee esimerkiksi pienen roolin Hal-nimisenä hakkerina, hakkerit yrittävät murtaa kyberpunk-kirjailija William Gibsonin mukaan nimetyn tietokoneen ja välillä seikkaillaan nätin värikkäässä kyberavaruudessa – jossa ei muuten ole käytetty laisinkaan cgi:tä! Elokuvan rappeutunut maailma taas on selvästi saanut vaikutteita Akirasta.

Mitenkään täydellinen elokuva Hakkerit ei suinkaan ole, ei lähellekään. Jos Hakkerien tarinaan ja sen kerrontaan olisi panostettu edes puolet sen taustalla pilkisteleviin pieniin yksityiskohtiin verrattuna tämä voisi olla kovakin klassikko. Nyt sinne tänne poukkoileva juoni pysyy vain vaivoin kasassa koko kestonsa ajan vähän latteahkojen ja epätasaisesti näyteltyjen hahmojen vaellellessa paikasta toiseen ja päästäen suustaan toinen toistaan höpsömpiä juttuja. Monessa kohtaa kun jotain jännittävää vihdoin tapahtuu, koko juttu paljastuukin pelkäksi uneksi. Yhdessä vaiheessa en ollut enää edes varma onko kyseessä uni, flashback vai tarinan nykyhetkessä tapahtuva juttu.

En menisi suin surminkaan sanomaan Hakkereita teknisesti kauhean onnistuneeksi tai hyväksi elokuvaksi, mutta kyllä tässä on vaan ”sitä jotain” kulttihenkeä, joka nostaa tämän arvoa omissa silmissäni roimasti. Hakkerit on kyberpunk-leffana vähän samanlainen uniikki kummajainen kuin Max Headroom vajaan vuosikymmentä aiemmin; kumpikin harvoja alagenren leffoja, jotka eivät yritä ollenkaan apinoida Blade Runneria tai ensimmäistä Terminaattoria vaan yrittävät tuoda hommaan oikeasti uusia näkökulmia. Tällainen kekseliäisyys pitää avokätisesti palkitseman vaikkei toteutus täysin nappiin osukaan.

HACKERS, 1995 USA
Tuotanto:
Ohjaus: Iain Softley
Käsikirjoitus: Rafael Moreu
Näyttelijät: Angelina Jolie, Fisher Stevens, Jesse Bradford, Jonny Lee Miller, Laurence Mason, Matthew Lillard, Renoly Santiago