Lohikäärmeen pojan ensimmäiset kuvat eivät oikeastaan voisi olla yhtään koomisempia: joukko ninjoja juoksee ja jumppaa hassun rytmikkäästi hupsun kasarisoundtrackin pauhatessa huolettomasti taustalla. Pelkästään ensimmäisten kymmenen minuutin perusteella tätä voisi helposti erehtyä luulemaan perinteiseksi camp-ninjailuksi, mutta oikeasti kyse taitaa lähinnä tekijöiden veitikkamaisesta huumorista. Ninja – Lohikäärmeen poika onkin pohjimmiltaan ninjailun ja kungfu-toiminnan humoristinen liitto eikä sitä missään kohtaa ole tarkoituskaan ottaa turhan vakavasti.
On tässä elokuvassa ihan juonikin. Japanilainen ninja matkaa Kiinaan kostaakseen isänsä murhaajalle ja astuu siinä sivussa yhden jos toisenkin ison kihon varpaille. Matkan varrella ninjasoturin tie risteää kiinalaisen kungfu-miehen kanssa ja kaksikon matka vie lopulta kohti viimeistä taistelua yhteistä vihollista vastaan. Tunnelmaa keventämässä entisestään ovat jackiechanmäinen koheltava sivuhahmo ja hilpeän puiset enkkudubit.
Tämä taitaa olla vähän nolo tunnustus, mutta itseäni yleensä nyppii tällaisissa itämaisissa martial arts -mättöleffoissa kaiken akrobatian ja kikkailun sekaan ynnätty melodraama, joka tuntuu kaiken hauskuuden ohella yleensä pelkältä tylsältä pakkopullalta. Eihän kukaan katso pornoakaan juonen takia! Lohikäärmeen pojassa lähes koko ensimmäinen tylsempi puolikas käytetään enimmäkseen hahmojen esittelyyn ja varsinaisen megamätön pohjustamiseen, mutta loppua kohden tasapainoilu näyttävän toiminnan ja rauhallisempien kohtausten välillä on erinomaisesti toteutettu, eikä tätä katsoessa pääse tulemaan toimintaähky samaan tapaan kuin liikaan akrobatiaan keskittyneessä Five Element Ninjasissa.
Mutta se toiminta… Ninja – Lohikäärmeen poika on viimeisen päälle tyylillä toteutettua martial arts -kultaa. Tässä ei ole vedetty kaikenlaista vaijerikikkailua ja ninjafantasiaa likimainkaan yhtä överiksi kuin Duel to the Deathissa vaan keskitytty enemmän perinteiseen erikoistehosteettomaan akrobatiaan, nätteihin koreografioihin ja tasokkaisiin näyttelijöihin. Turpaan annetaan nyrkkien lisäksi erilaisilla miekoilla, keihäillä ja parissa kohtaa jopa puujaloin! Kaikista elokuvan akrobaateista eniten omaan mieleeni oli ninjana heiluva Jackie Chanin kaveri Hiroyuki Sanada, joka ei parhaimmillaan jää ollenkaan jälkeen kungfu-miesten hektisestä menosta. Nykyään keski-ikää lähestyvä ninjamestari on erikoistunut samuraileffoihin.
Ninja - Lohikäärmeen poika sisältää kaikki sellaiset tyypilliset peruskliseet ja osaset, joita tällaiselta elokuvalta ylipäänsä voi ja kehtaakin yleensä odottaa: on koomisia sivuhahmoja, jumppaavia ninjoja, salaperäisiä kungfu-velhoja, hilpeällä tavalla kulahtanutta popimpaa AORrää ja minuuttikaupalla hyppyjä, potkuja ja turpiinvetoa ilman sen kummempia filosofointeja. Tämä kaikki vieläpä hekumallisen hyvin tehtynä. Surkuhupaisan camp-ninjailun ankarasti dominoimassa ninjagenressä Lohikäärmeen poika taitaa olla niitä harvempia ihan oikeasti onnistuneita tuotoksia.
LONG ZHI REN ZHE, 1982 Hongkong
Tuotanto:-
Ohjaus: Corey Yuen
Näyttelijät: Conan Lee, Hiroyuki Sanada, Jang Lee Hwang, Po Tai
Tuotanto:-
Ohjaus: Corey Yuen
Näyttelijät: Conan Lee, Hiroyuki Sanada, Jang Lee Hwang, Po Tai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.