Neukku Ninja (1988)

Mitä voi edes sanoa Neukku Ninjan kaltaisesta elokuvasta? Kyseessä ei nimestään huolimatta suinkaan ole neukkulainen vaan ruotsalais-tanskalaisin voimin tehty ninjailuhalpis vailla järjen häivää ja kadulta repäistyjen näyttelijöiden perusteella ilman kunnollista budjettia. Tällaisen elokuvan koko olemassaolo tuntuu niin uskomattomalta, ettei koko juttua pysty näin äkkiseltään ymmärtämään muutoin kuin jonkinlaisen väkevän skandinaavisen viikinkiperimän, perigermaanisen hullun nerouden ja kyynisen laskelmoivan ahneuden ainutlaatuisen kristallisoituneena ilmentymänä. Halvalla kyhätyt suoraan videolla julkaistut ninjaleffat olivat 80-luvulla parasta, joten pitihän sellainen sitten tehdä ankkalammikossakin. Suomalaiset ottakaa oppia.

Tarinantapainen kuuluu tässä siten, että selvästi feikeillä kalapuikkoviiksillä varustautunut herrasmies lähestyy tontulta näyttävää parrakasta, nykyisin valokuvaajana hääräävää entistä superagenttia nimeltä Mark Robinson ja pyytää tätä selvittämään tyttärensä outoa käytöstä. Selviää, että sinisilmäiset eurogangsterit ovat kidnapanneet mimmelin poikaystävän ja kiristävät tältä kalapuikkoviiksen firman ulkopoliittisa asiakirjoja. Tyttösen vanha tuttu nimeltä Phil Davids liittoutuu tontun kanssa gangstereita ja maailman huonoimpia one-linereita heittelevää herra Neukku Ninjaa vastaan. Tapahtumat sijoittuvat karkealla pohjoismaalaisella korostuksella puhuvien ihmisten asuttamaan Amerikkaan.

Neukku Ninja on äärimmäisen halvalla ja nopeasti kasaan kyhätty toimintarykäisy, joten tältä ei missään nimessä sovi odottaa minkäänlaista kovin hienostunutta tai loogista tarinankerrontaa. Koko elokuvan dialogi on kauttaaltaan niin puista ja näyttelijät järjestään niin pahvisia, että tämä on melkeinpä jo pelkästään niiden vuoksi tosi hauskaa seurattavaa. Sen lisäksi, että tämän henkilöhahmot tuntuvat äärimmäisen tyhmiltä ja vihjeettömiltä, itse tarinan toisiaan seuraavilla kohtauksilla ja yksittäisten kohtausten sisällöllä ei aina tunnu olevan kovinkaan paljoa tolkkua. Lopussa sankarimme esimerkiksi tekee syystä tai toisesta kömpelön jalkajousirynnäkön hampaisiin asti aseistautuneiden pahisten päämajaan vaikka edellisessä kohtauksessa ukolla oli vielä selvästi tuliaseet käytössä.

Kuten varmaan tällaiseltä elokuvalta sopii odottaakin, kaikki toimintakohtaukset ja koreografiat lukeutuvat järjestään huonoimpien kaltaistensa joukkoon ehkä koko taiteenlajin historiassa. Kömpelöin tappelija tuntuu olevan karvainen agentti itse, joka tuntuu vain vaivoin pysyvän nuorempiensa perässä ja saavan turpaansa tuon tuostakin. Sympaattinen karvaturpainen sankarimme ei varsinaisesti pääse pörhistelemään valkoisia rintakarvojaan moraalinkaan suhteen, sillä toimintavaihteelle menneessään mies teloittaa ja mukiloi niin pahiksia kuin tielle tulevia viattomia sivullisia ja työtään tekeviä vartijoitakin.

"You have a problem. You're going to die!"

Yksi hyvin olennainen juttu, johon tätä katsoessa tulee pakostikin kiinnittäneeksi huomiota jo alusta lähtien on koko roskan puvustus ja lavastus. Neukku ninjaa kuvatessa ei nimittäin ole taidettu nähdä liiemmin vaivaa kummankaan suhteen, vaan näyttelijät heiluvat kohtauksesta toiseen arkivaatteissaan ja lavastamattomissa yksityiskodeissa. Parrakkaalla pääsankarilla on useassa kohtaa yllään kunnon toimintamiestyyliin merimiesvillapaita ja halpa pilottitakki. Yhdessä kohtaa joulupukilta näyttävä ukkeli ottaa jakkunsa pois ja alta paljastuu himokas lentokoneiden kuvilla koristeltu t-paita. Jos ei muuta, niin toimii tämä ainakin kiintoisana kurkistuksena 80-luvun lopun kansanomaiseen tanskalaiseen sisustus- ja vaatemuotiin.

Aivan oma lukunsa elokuvassa on sen jatkuvasti ja lähes tauotta taustalla soiva syntikkamusiikki, johon uskoisin insipiraation tulleen Raaka-Arskan Commandon vastaavasta. Soundtrack saattaakin olla harvoja ihan oikeasti hyviä puolia koko elokuvassa. Harmi vain, että lähestulkoon jokaiseen kohtaukseen tuntuu valikoituneen täysin väärä kappale ja tunnelman kanssa on vähän miten sattuu. Yhdessä kohtaa Mark Robinson ja Phil Davids murtautuvat kalapuikkoviiksen firmaan ja taustalla voi kuulla täsmälleen saman ääniraidan, jota käytettiin myöhemmin Tomb Raider 2:n öljynporauslauttakentissä.

Tanskalaista kasarimuotia.

Neukku Ninjan hyväksi elokuvaksi kutsuminen on vähän kuin yrittäisi jakaa nollalla; jälkimmäistä on yritettykin sillä seurauksella, että tietokone syttyi palamaan. Neukku Ninja ei toisin sanoen ole hyvä tai edes keskinkertainen elokuva missään nimessä, mutta se on täydellisessä kädettömyydessän erittäin sympaattinen ja hauska kalkkuna, kuppaisuudessaan jotakuinkin samaa sarjaa jonkun The Roomin ja Troll 2:sen kanssa. Tätä voineekin täysin varauksetta suositella lähinnä kunnon roskan ja aivot narikkaan -meiningin ystäville - ja miksei toki kaikille muillekin tosininjoille.

Arvio: 3/5

RUSSIAN TERMINATOR, 1988 Tanska
Tuotanto: Mats Helge, Anders Nilsson
Ohjaus: Mats Helge, Anders Nilsson
Käsikirjoitus: Mats Helge, Anders Nilsson
Näyttelijät: Frederick Offrein, Harley Melin, Helena Michaelsen, Mats Hudden, Timothy Earle