Medea (1988)

Carl Theodor Dreyer poistui tästä maailmasta kypsässä miehen iässä 20. maaliskuuta 1968 jättäen jälkeensä läjäpäin vuosien varrella syntyneitä hyödyntämättömiä suunnitelmia ja puolivalmiita käsikirjoituksia. Yksi näistä sattui olemaan mestarin kahden viimeisen ohjaustyön välillä syntynyt luonnostelma Euripideen klassisen Medeian filmatisoinnista, jonka toteuttaminen jäi lopulta toisen tanskalaisen mestarin tehtäväksi. Toisella mestarilla tarkoitan tietysti Lars von Trieriä, tuota Juutinmaan taattua provokaattoria ja muutenkin alallaan varsin lahjakasta tekijämiestä, jonka suuriin ja tärkeimpiin esikuviin Dreyerkin ammoin kuului.

Kreikkalaisia tragedioita tarkemmin tuntemattomille seuraavaksi luvassa lyhyehkö referaatti Euripideen klassikosta. Medeia oli Kirken veljentytär, johon Hera yritti saada kultaisesta taljasta taistelevaa Iasonia rakastumaan omia tarkoitusperiään varten. Medeia ja Iason perustivat perheen, mutta näiden palattua Korinttiin yritti kuningas taivutella Iasonia hylkäämään entisen rakastettunsa ylhäissyntyisen tyttärensä tieltä. Hylätty Medeia päätyi lopulta suunnittelemaan julminta mahdollista kostoa Iasonille ja tämän uudelle mielitietylle, mutta kärsi lopulta mustasukkaisuudestaan ja katkeruudestaan kovimman mahdollisen hinnan.

Minulla on Lars Ulrichin kaiman ohjaustyöstä sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset kuuluvat, että mikäli ei satu pitämään Dreyerin ohjaustyylistä, ei von Trierkään sitä turhaan yritä apinoida. Toisaalta taas mikäli kaikenlainen muu yliampuva hifistely ja taiteilu ei satu nappaamaan, ei tätäkään kannata yrittää, sillä von Trier keskittyy silkan selkeän tarinoinnin sijaan tarjoilemaan toinen toistaan kauniimpia ja eeppisempiä kuvia sumuisista nummista, valtoimenaan virtaavista puroista ja viljavista pelloista. Kaikki luonnon elementit ovat hyötykäytössä ja vertauskuvaa lyödään tiskiin toinen toisensa perään.

Haluaisin tykätä tästä von Trierin näkemyksestä paljon enemmän, mutta omaan silmääni nuoren mestarin tragediaan on jäänyt enemmän kuin muutama problemaattisempi juttu. Koska kyseessä on suoraan televisioon tuotettu produktio, ei tässä ole kovinkaan paljoa ollut rahaa takana. Toisaalta von Trier onnistuu repimään heikoista lähtökohdistaankin suorastaan häkellyttävän komeaa kuvastoa, mutta sekin pitkälti itse tarinan kustannuksella, jonka kiemuroita päädyin ainakin itse toisinaan setvimään erillisen referaatin avulla.

Medea on ehdottomasti hyvää tekoa, selvästi huippulahjakkaan visionäärin kätten työtä. Tajunta tuskin tämän parissa sentään räjähtää kovimmillakaan von Trierin faneilla, mutta elokuvan kuin elokuvan kyky saada allekirjoittanutkin kiinnostumaan ja lukemaan huvikseen antiikin klassisia tragedioita on temppu, johon ihan mikä tahansa tekele tässä maailmassa ei aivan helpolla kykenekään.



Arvio: 3/5



MEDEA, 1988 Tanska
Ohjaus: Lars von Trier
Käsikirjoitus: Carl Theodor Dreyer, Lars von Trier, Euripides, Preben Thomsen
Näyttelijät: Henning Jensen, Kirsten Olesen, Udo Kier