Riippuen Pohjoismyrskyn versiosta, löytynee sen kylkiäisenä tyypillisesti viehättävällä tavalla ikääntyneen aikansa supertähti Lillian Gishin mukavaa tarinointia elokuvansa pohjalta. Tässä lyhyessä pätkässä herttaisen hyväntuulinen Gish selittää innostuneensa muinoin Dorothy Scarboroughin synkästä alkuperäisteoksesta ja nähneensä siinä välittömästi potentiaalia suureen klassikkoon. Lupa produktiolle heltisikin Metro-Goldwyn-Mayerin johtomiehiltä siltä istumalta, ohjauspallille Gish valitsi henkilökohtaisesti menestyksekkäästä Tulipunaisesta kirjaimesta tutun ydintiiminsä ruotsalaisten Victor Sjöströmin ja Lars Hansonin muodostamaa duoa myöden. Valmis tuotos joutui odottamaan julkaisuaan hyllytettynä kuukausikaupalla, sittenkin flopaten täydellisesti sekä kriitikoiden että yleisön keskuudessa tultuaan lopulta julkaistuksi.
Tarina alkaa kun Gishin itsensä esittämä nuori ja viaton nainen saapuu serkkunsa luokse näiden ranchille tuuliseen Texasiin vain ottaakseen ennen pitkää yhteen tämän mustasukkaisen vaimon kanssa. Nuoren naisen läsnäolo kuitenkin herättää useammankin paikallisen nuoren miehen kiinnostuksen. Yksi näistä on Hansonin tulkitsema hevosmies Lige, joka päätyy lopulta naimaan kotoaan pois ajetun naisparan. Vastustamattomasti puhaltava pohjoistuuli ja onneton avioliitto kuitenkin alkavat vähä vähältä järsiä naisen mielenterveyttä, johtaen lopulta (melkein) tragediaan.
En halua spoilata liikaa, mutta Gishin mukaan alkuperäisessä versiossa oli onneton loppu, jossa järkensä menettänyt päähenkilö vaeltaa kuolemaan tuulen pieksemälle preerialle, mutta tiettävästi studiopomot epäilivät tätä ratkaisua siinä määrin, että se päätettiin vaihtaa iloisempaan. Legendan mukaan Pohjoismyrskyn käpälöinti olikin syy Sjöströmin paluulle Ruotsiin, vaikka aiheesta onkin käyty jälkikäteen runsaasti kriittistä keskustelua. Tökerösti päälle liimattu onnellinen lopetus todennäköisesti jakaa katsojia puolesta ja vastaan, mutta omasta mielestäni huonompiakin on nähty. Loppua kohden voimistuva tunnelma laukkaavine villihevosineen ja myrskytuulineen on joka tapauksessa harvinaisen komeaa jälkeä.
Pohjoismyrsky on hieno romanttinen länkkäri ja syystäkin jälkikäteen liputettu yhdeksi myöhäiskauden suurista amerikkalaisista mykkäelokuvista. Pienenä varoituksen sanana täytyy kuitenkin todeta tästäkin olevan liikkeellä luokattoman huonoja kopioita, jotka saattavat antaa täysin väärän kuvan itse leffan tasosta. Itse menin katsomaan tämän joltain vanhalta videokasetilta, jossa huonoon kuvanlaatuun yhdistyi vielä täysin ala-arvoisen kömpelö midi-musiikkiraita, joka jo yksistään saisi minkä tahansa klassikon tuntumaan amatöörityöltä. Olen kuullut tästä löytyvän nykyään legendaarisen Carl Davisin sävellyksillä varustettu Kevin Brownlowin restauroimaa uusversiota, joten sitä voinee suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Lillian Gishin lyhyt kommentaari päättyy tarinoihin legendaarisen hankalista kuvausolosuhteista. Jo valmiiksi tukahduttavan kuumissa ja kuivissa maisemissa kuvatun elokuvan läpi puhaltava tuuli heitti suojaamattomien näyttelijöiden niskaan roskia ja hiekkaa täysin valtoimenaan eikä äärimmäisyyksiin asti vaativa ohjaajakaan päästänyt alaisiaan yhtään sen helpommalla. Vaiva kuitenkin kannatti, sillä näyttelytyö on kautta linjan ensiluokkaista jälkeä, erityisesti Gishin, joka tekee tässä yhden uransa parhaista roolisuorituksista.
Arvio: 5/5
THE WIND, 1928 USA
Ohjaus: Victor Sjöström
Käsikirjoitus: Frances Marion
Näyttelijät: Dorothy Cumming, Edward Earle, Lars Hanson, Lillian Gish, Montagu Love
Arvio: 5/5
THE WIND, 1928 USA
Ohjaus: Victor Sjöström
Käsikirjoitus: Frances Marion
Näyttelijät: Dorothy Cumming, Edward Earle, Lars Hanson, Lillian Gish, Montagu Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.