Arne-Herran rahat 1919)

Vaikka Suomessa yksittäisiä elokuvia tehty olikin jos ties kuinka muinaisista ajoista lähtien, ei tähän maahan syntynyt kovinkaan kaksista alan teollisuutta ennen kuin 20-luvun puolella. Ennen tätä harvat "kinematografisista näytelmistä" kiinnostuneet lahjakkuudet päätyivät luomaan uraa seitsemännen taiteen parissa pidemmälle ehtineissä maissa, kuten vaikkapa rakkaassa verivihollisessamme Ruotsissa, jossa bisnes otti juoksuaskelia jo sangen varhain verrattuna itäiseen naapurimaahansa. Yksi meikäläisittäin merkittävimpiä lähtijöitä oli Suomessa syntynyt Mauritz Stiller, joka nousikin jo varhain maan johtavien tekijöiden joukkoon yhdessä Victor Sjöströmin kanssa.

Jos tästä maailmasta pitäisi alkaa nimeämään yksi ja ainut klassikko, josta Stiller myöhempinäkin aikoina tunnetaan ja joka jokaisen mykän ystävän tulisi ehdottomasti kokea vähintään kerran elämässään, niin tämä Selma Lagerlöfin romaanin pohjalta tuotettu historiallinen spektaakkeli, joka kuulunee samalla Sjöströmin Ajomiehen ohella mykän kauden ehdottomiin huippuhetkiin kotimaassaan ja ehkä vähän sen ulkopuolellakin. Jopa Sergei Eisenstein lainaili tätä Iivana Julmassaan, mutta siitä myöhemmin lisää.

Nimessäkin esiintyvä Arne-herra on 1500-luvun Ruotsissa elelevä upporikas ylimys, jonka vilunkipelillä haalimien rikkauksien on ennustettu johtavan suvun talon perikatoon ja kuolemaan. Turmio saapuukin kolmen vankilastaan karanneen skotlantilaisen palkkasotilaan ominaisuudessa. Ensitöikseen trio ryöstääkin vanhan miehen omaisuuden surmaten samalla talon isännän perheineen ja polttaen tämän asujaimiston maan tasalle. Pohjoisen talven myrskytuulen puhaltaessa paluu kotimaahan ei kuitenkaan ota onnistuakseen ja kolmikko päättää piiloutua saaliineen säiden parantumisen ajaksi. Yksi verityön tekijöistä kuitenkin ehtii rakastumaan Arne-herran ainoaan elossa olevaan tyttäreen ja tragedia on taattu.

Arne-herran rahat on eeppinen elokuva millä tahansa mittapuulla. Tarina itsessään tuntuu kirouksineen ja perheenjäsenten aaveineen ajattomalta kuin kreikkalainen tragedia tai Shakespearen näytelmä. Tähän päälle komeaakin komeammin taltioitu hyinen ruotsalainen talvimaisema, pilkuntarkka puvustus ja lavastus sekä aikansa mittapuulla valtaisat tuotantoarvot ja lopputuloksen edessä voi vain vetää syvään henkeä hattu kädessä. Arne-herran rahat on teknisesti nykysilmään varmasti melkoisen vanhanaikainen, mutta itse en välittänyt asiasta laisinkaan, sillä vähän kankeahkompi tyyli istuu omasta mielestäni täydellisesti nimenomaan tällaisiin historiallisiin eepoksiin, siksihän näitä vanhastaan niin paljon mielellään tehtiinkin.

Koko leffan ylivoimaisesti kuuluisin kohtaus löytyy aivan lopusta. Yksi tarinan henkilöhahmoista kuolee ja valtavan ihmisjoukon silmänkantamattomiin jatkuva kulkue matkaa noutamaan ruumista. Tämä varsin yksinkertaiselta kuulostava, mutta sitäkin näyttävämpi ja vaikuttavampi kohtaus löysi tiensä myös ensimmäisen Iivana Julman kliimaksiin, jossa kansa matkaa anomaan kruunusta luopunutta Iivanaa palaamaan valtaistuimelle.

Mutta kuka voi syyttää Eisensteinia Arne-herran rahojen kaltaisen teoksen ihailusta? Kyseessä kun ON mykän ajan komeimpia historiallisia teoksia ja ruotsalaisen mykkäelokuvan ehdottomia huippuhetkiä yleensä. Tästä löytyy onneksi jopa erittäin laadukkaita julkaisuja kotikatseluakin varten, joten jos sinäkin satut kuulumaan meihin tosi ikivanhan liiton jääriin ja tiedät fanittavasi näitä isovanhempiasikin ikäisempiä leffoja, ei Arne-herran rahojen suhteen ainakaan pettyä tarvitse.



Arvio: 5/5



HERR ARNES PENGAR, 1919 Ruotsi
Ohjaus: Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Gustaf Molander, Mauritz Stiller, Selma Lagerlöf
Näyttelijät: Axel Nilsson, Bror Berger, Concordia Selander, Erik Stocklassa, Hjalmar Selander, Richard Lund