Garm Wars: The Last Druid (2014)

Mamoru Oshii se vaan jaksaa ja uskaltaa. Tämän elokuvan ilmestymisen aikaan tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Ghost in the Shell 2: Innocencesta, langenneen mestarin viimeisestä oikeasti hyvästä ja omasta mielestäni yhdestä miehen parhaimmista elokuvista. Sen jälkeen Oshii ei muuta ole tehnytkään kuin floppia toisen perään. Ennen Garm Warsiakin mestarin viimeisestä meille asti päätyneestä elokuvastakin oli jo viitisen vuotta aikaa. Mitä ihmettä Innocencen jälkeen tapahtui ja miksi mestari on juuttunut tällaiseen surkeuden suohon, voi vain mielessään kuvitella.

Garm Wars ei pienestä toivonkipinästä huolimatta muuta Oshiin viimeisten floppiteosten suuntaa mihinkään. Tässä elokuvassa nimittäin yhdistyvät kaikki sellaiset huonon fantasiaelokuvan kliseet, joita genren elokuvalla voi vain koskaan olla. Ensinnäkin elokuva heittää katsojan suoraan keskelle kulahtanutta cgi-sotaa sen enempiä selittelemättä. Kuka sotii? Miksi sotii? Missä sotii? Näihin saadaan sitten vastauksia vasta pikkuhiljaa elokuvan mittaan, jos saadaan. Tarina on käytännössä täysin olematon ja sekin vähä vilisee niin paljon nuhaiselta siansaksalta kuulostavia fantasianimiä ja ihmeellisiä termejä, ettei tässä meinaa pysyä alun jälkeen enää ollenkaan kärryillä.

Mitä sain tarinasta itsestään irti, Garm Wars kertoo fantastisella planeetalla riehuvasta kolmen klaanin välisestä tuhoisasta kloonisodasta (tosi originaalia!). Monenlaisten käänteiden jälkeen pieni joukko eri osapuolten sotureita haaksirikkoutuu samalle planeetalle ja joutuu vetämään yhtä köyttä selviytyäkseen. Yksi joukosta on viimeinen mahtava kyberdruidi ja yhdellä tyypeistä on mukanaan pyhä koira – tietysti basset hound. Elokuvan hauskimmassa kohtauksessa koira pissaa.

Itse arvelen Garm Warsin visuaalisesta tyylistä koko tarinan olevan oikeasti osa Avalonin virtuaalitodellisuutta ja siten jälleen osa Kerberoksen ja Patlaborien universumia. Tässä ei vaan vielä missään kohtaa päästä niin lopullisten totuuksien äärelle, sillä tarina jää kesken. Tälle ilmeisesti suunniteltiinkin jatko-osia, mutta niitä ei sitten yllättäen koskaan tehty, sattuneista syistä

On tässä ihan teemojakin. Ja ideoita. Käytännössä ne kaikki on vain kierrätetty robottimaisen tympeästi ja innottomasti jokaisesta Mamoru Oshiin aiemmasta ja paremmasta elokuvasta. Aivan kuin Oshiin itsensä olisi korvannut kokonaan joku hullun tiedemiehen rakentama teollinen robotti, joka on vain koonnut kaikki mestarin kuluneimmat niksit ja kliseet ja oksentanut ulos tällaisen puolivillaisen räiskäleen. Tässä ei yksinkertaisesti ole mitään uutta ja kokeilumielistä verrattuna aiempiin Oshiin teoksiin. Ulkoisesti toisinaan ihan kivaa, mutta kauhean tyhjänpäiväistä ja sielutonta toteutusta ei lasketa.

Assault Girlsin tapaan suurin osa tämänkin kestosta koostuu lähinnä blue screenin edessä kekkuloimisesta ja tietokoneilla taiotuista monenkirjavista ihme-efekteistä, joita tykitetään katsoja eteen pahimmillaan sellaista tahtia ettei tämän tapahtumistakaan saa enää mitään selkoa. Oikeastaan Garm Wars tuokin ennemmin mieleen jonkun Playstation 2:lla ilmestyneen Kenji Kawain musiikeilla varustetun japanilaisen roolipelin kuin minkään oikean jättibudjetilla ja Lance Henriksenin varustetun fantasiaelokuvan. Luit oikein: Lance Henriksen on tässä turkaleessa. Täysin hukkaan heitetty mahdollisuus.

Niin tai näin, ei ole kauhean kivaa haukkua omaa ikiaikaista idoliaan. Vielä vähemmän huvittaa nähdä mestarin vellovan tällaisten sysisurkeiden elokuvanpierujen parissa, mutta minkäs teet. Garm Wars on pieniä visuaalisesti muikeita hetkiään lukuun ottamatta samaa garmivaa tasoa mestarin viime aikojen muiden floppien kanssa, tällä kertaa budjetti on vain ollut suurempi ja erikoistehosteet himpun edellisiä elokuvia parempia. Mamoru Oshiin uuden vuosituhannen elokuvain taso kuitenkin on jo pysyy kakkana, aina vaan. Ja uppoaakin vielä tätäkin syvemmälle...


Arvio: 2/5

GARM WARS: THE LAST DRUID, Kanasa, Japani 2014
Tuotanto: Makoto Asanuma, Mitsuhisa Ishikawa, Tetsu Fujimura, Lyse Lafontaine
Ohjaus: Mamoru Oshii
Käsikirjoitus: Mamoru Oshii, Geoffrey Gunn
Näyttelijät: Andrew Gillies, Dawn Ford, Jordan Van Dyck, Kevin Durand, Lance Henriksen, Martin Senechal, Mélanie St-Pierre, Patrizio Sanzari, Summer H. Howell