Jokin (1927)

”It isn’t beauty, so to speak, nor good talk necessarily. It’s just ”It”. Some women will stay in a man’s memory if they once walk down the street.” -Rudyard Kipling

Betty on tavaratalossa kassalla työskentelevä sievä nainen, jolla ulkonäön ja älyn lisäksi on ”sitä jotain”, joka saa miehen kuin miehen menemään sekaisin itsestään. Eikä siinä vielä kaikki. Betty sattuu myös olemaan ihastunut tavaratalon viiksekkääseen johtajaan Cyrukseen. Kuin ihmeen kautta kaksikko pääseekin hetkeksi yhteen, mutta hassun väärinkäsityksen vuoksi parin tiet eroavat vain palatakseen lopulta jälleen yhteen, kuten tällaisissa romanttisissa saippuaelokuvissa aina yleensä käy.

Jokin on periaatteessa juuri niin kevyt ja höpsö kuin Hollywoodin romanttiset hömppäkomediat keskimäärin aina ovat, kaikin puolin hyvin tehty, mutta höpsö silti. Tällä kyseisellä elokuvalla on kuitenkin yksi voittamaton ässä takataskussaan, joka muilta puuttuu: Clara Bow, 20-luvun oma punapäinen seksisymboli, Marilyn Monroen ja monen muun myöhemmän vastaavan ilmiön esikuva ja ainut oikea ”It Girl”. Aina kun tuo nainen on kuvassa, ei emännästä meinaa silmiään irti saadakaan. Kaiken muun tässä elokuvassa voikin sitten huoletta unohtaa, sillä tämä on käytännössä vain ja ainoastaan Clara Bow -show. Siinä naisessa jos missä on sitä jotain.

Aina ei tosin ollut elämä helppoa kaikkien rakastamalla naistähdelläkään. Clara Bow syntyi ei-toivotuksi lapseksi alkoholistivanhempien talouteen ja eli pitkälti kurjan ja väkivaltaisen lapsuuden. Unelmana Claralla oli ura näyttelijänä, mutta mielenterveysongelmista kärsinyt äiti uhkasi tappaa tämän, mikäli tyttö ikinä menisi mukaan teatteriin tai näyttelijäkouluun. Kokemattomuudestaan huolimatta Clara Bow onnistui myöhemmin nousemaan yhdeksi suurista Hollywoodin mykän kauden suurimmista tähdistä vain pudotakseen huipulta äänielokuvan tultua ja kuollakseen lopulta yksin ja unohdettuna kotonaan televisionsa ääressä 60-vuotiaana vuonna 1965

Kaikista Clara Bow’n elokuvista Jokin taitaa olla se kaikkein kuuluisin ja legendaarisin. Pelkästään tätä katsomallakin pystyy helposti ymmärtämään, miksi Clarasta tuli niin suosittu kuin tuli. Kouluttamattomana näyttelijänä Clara Bow ei esitä käytännössä ollenkaan ajan tyypillisiä maneereja ja erottuu jo siksi huomattavasti edukseen muista näyttelijöistä. Kuitenkin Clara on alusta loppuun erittäin energinen, ilmeikäs ja vähän hermostunutkin, ainoassakaan kohtaa ei taideta nähdä naista täysin paikallaan. Tämä kaikki yhdistettynä luonnolliseen karismaan, erittäin sievään ulkonäköön sekä positiiviseen henkeen ja saadaan Clara Bow parhaimmillaan.

Jokin on oikein laadukasta ja huolella tehtyä hömppää ja mykkää saippuaoopperaa, jonka parissa ei todellakaan tarvitse vaivata ajattelulihaksiaan sitten ollenkaan. Jos sievä pääosanesittäjä ei yksinään riitä syyksi katsoa tällaista hupsua elokuvaa, tämä kannattaa ainakin katsoa kuullakseen Carl Davisin jälleen niin taatun laadukasta mykkämusiikkia. Davis jos kuka ansaitsisi ehdottomasti elokuvamusiikin ja mykkäelokuvien livesäestyksen parissa tekemänsä työn johdosta enemmän kuin nimensä elokuvan lopputeksteihin. Oscarkin on liian vähän sille miehelle.


Arvio: 4/5

IT, 1927 USA
Tuotanto: Adolph Zukor, Jesse L. Lasky, B.P. Schulberg
Ohjaus: Josef von Sternberg, Crarence G. Badger
Käsikirjoitus: Elinor Glyn, George Marion Jr.
Näyttelijät: Clara Bow, Antonio Moreno, William Austin