keskiviikko 20. syyskuuta 2017

The Dragon Painter (1919)


”I painted you before, when I’d lost you; what use is it to paint you now that I’ve found you?”
Nykyaikana asiaa on varmaan vaikeaa kuvitellakaan, mutta ennem wanhaan länsimaissa suhtauduttiin äärimmäisen vihamielisesti aasialaisiin kulttuureihin ja kansallisuuksiin; niihin aikoihin puhuttiinkin yleisesti aasialaisten valkoiselle väestölle kohdistamasta ”keltaisesta vaarasta”. Aasialaisille oli länsimaisen tarinaperinteen ja elokuvankin parissa yleensä varattu lähinnä roiston ja psykopaatin rooleja. Mikäli japanilaisia tai kiinalaisia hahmoja nähtiin vähänkään neutraalissa roolissa, oli näiden kohtalona aina rakastua valkoisiin hahmoihin ja yleensä kuolla pois ennen elokuvan loppua pelkästään jo rotupuhtaudenkin vuoksi.
Sessue Hayakawa oli aikanaan ensimmäinen kansainväliseen kuuluisuuteen noussut japanilainen näyttelijä, jonka kuuluisin rooli olikin ajan hengelle sopivasti valkoista naista alistavana roistomaisena japanilaisena liikemiehenä elokuvassa Norsunluukuningas. Sen enempää japanilaiset kuin Hayakawa itsekään eivät olleet elokuvan antamasta kuvasta kauhean otettuja ja näyttelijää vuosikausia seurannut leima sekä kotoinen vihanpito osaltaan vaikuttivat miehen päätökseen alkaa tuottaa vastaisuudessa omat elokuvansa aasialaisvoimin perustetun piskuisen Hayworth films -tuotantoyhtiön kautta.

The Dragon Painterin kunnianhimoisena tavoitteena oli yksinkertaisesti antaa länsimaiselle yleisölle realistisempi kuva Japanista ja japanilaisista kaikenlaisten rasististen stereotypioiden sijaan. Sessun Hayakawa esittää itse elokuvan pääosaa vuoristossa elävänä hyvin eksentrisenä riivattuna ja vimmaisena taiteilijana, joka uskoo jumalten muuttaneen rakastajattarensa lohikäärmeeksi ja vieneen tämän mennessään. Myöhemmin taiteilija rakastuu ja nai pääosanäyttelijän tosielämän vaimon Tsuru Aokin tulkitseman jumalaisen naisen, mutta menettää rakkauden elämäänsä tuoman lämmön ja mukavuuden myötä aikaisemman luovuutensa.
Pienistä kupruista ja kummallisuuksista huolimatta pidän ainakin itse aivan erityisen paljon tämän elokuvan tarinasta; se on omalla tavallaan hyvin kaunis ja lopussa surumielinen satu luovasta tuskasta ja hulluudesta. Elokuvan tarina perustuukin Japanissa työskennelleen idän kulttuurin asiantuntijan kirjoittamaan romaaniin, joten se ei varsinaisesti tunnu sen enempää tyypilliseltä japanilaiselta kuin länsimaiseltakaan kertomukselta vaan positiivisella tavalla yhdistelmältä vähän kumpaakin. Täydellinen valinta sekä länsi- että itämaiselle yleisölle suunnattuun elokuvaan.

Näyttelijöistä koko shown varastaa luonnollisesti vimmaisen kokovartalosuorituksen vetävä Sessue Hayakawa itse; aina kun mies on kuvassa, ei silmiään meinaa irti saadakaan. Tsuru Aoki ja Toyo Fujita tekevät aikakaudelle varsin epätyypillisen hillityt ja vähäeleiset roolit, näytellen parhaimmillaankin lähinnä silmillään ja kasvojen lihaksillaan. Valitettavasti sekaan on eksynyt myös japanilaiseksi kömpelösti maskeerattu Edwar Peil Sr., joka ei istu sekaan sitten alkuunkaan. Vaikeaa käsittää miksi näin pahasti erottuva hahmo piti ottaa mukaan huitomaan tällaiseen muutoin japanilaisvaltaiseen elokuvaan. Ehkä tällä roolituksella yritettiin vielä varovasti kosiskella länsinäyttelijöihin tottunutta yleisöä? Mene ja tiedä.
The Dragon Painter on poikkeuksellinen elokuva melkein miltä tahansa kantilta tarkasteltuna: tarina itsessään on erittäin nätti, suuresta taiteesta kertovana tarinana tämä myös näyttää hyvin maalaukselliselta ja mittaakin tällä on näytösnopeudesta riippuen enintäänkin tunnin verran. Jos tähän vaihtaisi välitekstitkin englanninkielisistä japanilaisiin, tätä voisi varmasti luullakin aidoksi nipponilaiseksi elokuvaksi. Dragon Painter taitaa muuten edelleenkin tähän päivään mennessä olla yksi kahdesta tai kolmesta enimmäkseen japanilaisnäyttelijöiden voimin tehdystä täysiverisestä Hollywood-elokuvasta. Clint Eastwoodin Kirjeitä Iwo Jimalta on toinen. Kaunis kummajainen.


Arvio: 4/5


THE DRAGON PAINTER, 1919 USA
Tuotanto:
Ohjaus:
WIlliam Worthington
Käsikirjoitus: Richard Schayer Mary McNeill Fenollosan romaanin pohjalta.
Näyttelijät: 
Edward Peil Sr., Sessue Hayakawa, Toyo Fujita, Tsuru Aoki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.