Pikku prinssi (2016)

”Aivan niin, kettu sanoi, nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… ”

Nimestään huolimatta vuoden 2016 Pikku prinssin päähenkilö ei ole Prinssi itse vaan nimeämätön takakireän ja neuroottisen äitinsä kanssa ankeassa palikkatalossa asuva pikkutyttö, jolla ei ylitiukan äidin suunnitelmien vuoksi ole juuri aikaa ystäville ja lapsena olemiselle. Pikkutyttö ystävystyy salaa naapurissa asustavan vanhan ja eksentrisen lentäjän kanssa. Vanhus kertoilee pikkutytölle mielellään kirjasta tuttua tarinaa Asteroidi B612:lla asuvasta Pikku prinssistä ja tämän vaiherikkaista seikkailuista.

Pikku prinssin ensimmäistä puolikasta katsoessa olin ainakin itse jo aivan ensimmäisistä kohtauksista asti täysin tarinan imussa. Tämän elokuvan juonireferaatteja lukematta tarinan ensimmäinen twisti tuli itselleni täydellisenä yllätyksenä, enkä ainakaan aluksi pystynyt ennalta arvaamaan, mihin suuntaan se kulloinkin lähtisi liikkumaan. Kaunista ja älykästä alkuperäistarinaa kertovat kohtaukset ovat silti parasta koko elokuvassa ja kaikki muu on käytännössä ylimääräistä, jokseenkin toimivaa lisäystä. Verrattuna suoraan Antoine de Saint-Exupéryn alkuperäisteoksesta napattuun nätin runolliseen dialogiin muu teksti tuntui tosin välillä todella kuivahkolta.

”Jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. --- Ole hyvä, kesytä minut! kettu sanoi. ”

Eurooppalaiseksi animaatioksi Pikku prinssi onkin suhteellisen nättiä katseltavaa. Todelliseen nykyhetkeen sijoittuvat kohtaukset on tehty muodikkaasti cgi:llä ja suunniteltu tarkoituksella mahdollisimman harmaaksi ja mekaanisen tuntuiseksi antamaan kontrastia värikkäällä stop motionilla sekä puunukeilla tehtyihin Pikku prinssin tarinakohtauksiin. Vähän epätavanomainen jako toimi ainakin omasta mielestäni enimmäkseen moitteetta; tässä nähdäänkin vielä mielestäni nykyanimaatiolle poikkeuksellisen paljon kaikenlaisia kiinnostavia sommitelmia ja leikkausideoita, joita isomman rahan Hollywood-tuotoksissa harvemmin käytetäänkään.

Niin paljon kuin tätä vihaankin sanoa, Pikku prinssi on paikoittaisesta kauneudestaan huolimatta elokuvana kaikkea muuta täydellinen. Hienon alun jälkeen, suunnilleen puolivälin paikkeilla tekijät ilmeisesti muistivat tekevänsä Disney-leffojen kanssa kilpailevaa mainstream-animaatiota ja loppu elokuva nähdään sitten tyypillistä rymistelyä ilman turhaa runoilua tai alkuperäistekstin ihastuttavan värikylläistä maailmaa. Niiden sijaan viimeiset 30-40 minuuttia Pikku prinssistä on visuaalisesti pelkkää tylsänharmaata, tärkeilevää ja tarinan sanomaa katsojan päähän lekalla takovaa mössöä. Loppuun lisätystä ylimääräisestä twististä joko tykkää tai ei. Itse en pitänyt siitä alkuunkaan.

”Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!”

Pelkkä geneerinen puskista tuleva ryminä ja tympeän värittömäksi käyvä ulkoasukaan eivät tätä elokuvaa riitä täysin pilaamaan, ehei. Siinä lähes onnistuu yksi meidän aikamme ärsyttävimmistä ja eniten vihaamistani elokuvakliseistä, joka on vielä tässä yhdeydessä niin tolkuttoman typerä ja uskomattoman raivostuttava lisäys, etten moista muista kuuna päivänä nähneenikään. Se yksi alkukesästä ilmestynyt amerikkalainen animeremakekin on kuulkaas pientä tähän verrattuna. Olen täysin tosissani.

Arvatkaapa kuka tai mikä on tämän elokuvan pahis. Tämä ei ole vitsi, koettakaapa oikeasti arvata. Kuka tai mikä on tämän leffan pahis? Mitä vastaan päähenkilöt lopussa kamppailevat? Arvatkaa, arvatkaa! Tämä ei ole mikään kompa tai vitsi!

Vuoden 2016 Pikku prinssissä… taistellaan pahaa korporaatiota ja ahnetta liikemiestä vastaan!

Paha korporaatio.

Pikku prinssissä!

Siis ihan oikeasti nyt. Näillä kumipäillä oli käsissään yksi kauneimmista ja parhaimmista tarinoista koskaan. Ja nyt siinäkin taistellaan pahaa korporaatiota vastaan kuin jossain halvatun Bambukarhuissa. Tämän julkeampaa ja härskimpää alkuperäisteoksen vandalisointia ei taida olla olemassakaan. Kaiken maailman animeremaket ja rebootit nyt vielä jotenkin kestää, mutta nyt puhutaan todellisesta ajattomasta kaunokirjallisuuden klassikosta!

Tämä olisi hyvinkin voinut olla viime vuoden parhaita animaatioita. Alun puolikas oli melkeinpä parasta eurooppalaista animaatiota miesmuistiin, mutta jälkimmäinen pahoine korporaatioineen meni sitten niin pahasti metsään, ettei meinaa vieläkään todeksi uskoa. Ei kykene ihminen ymmärtämään, minkälainen valopää oikeasti päätti lisätä valmiiseen ja täydellisyyttä hipovaan satuun geneerisimmän ja kliseisimmän kuviteltavissa olevan hipsteripahiksen. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. Ensimmäisestä puolikkaasta tulkoon täydet, jälkimmäisestä nolla. Tähtiä nään mä siis kaksi ynnä puoli viis.

”Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Arvio: 2.5/5


THE LITTLE PRINCE, 2016 Ranska, Kanada
Tuotanto: Dimitri Rassam, Alexis Vonarb, Aton Soumache, 
Ohjaus: Mark Osborne
Käsikirjoitus: Antoine de Saint-Exupéry, Bob Persichetti, Irena Brignull
Näyttelijät: Albert Brooks, Benicio Del Toro, Bud Cort, James Franco, Jeff Bridges, Mackenzie Foy, Marion Cotillard, Paul Giamatti, Paul Rudd, Rachel McAdams, Ricky Gervais, Riley Osborne