Elämäni Kesäkurpitsana (2016)

Perhe ja ystävät. Siinäpä elokuvalla teema. Oudosti nimetyn Elämäni Kesäkurpitsanan nuori päähenkilö tunnetaan ainoastaan nimellä Kesäkurpitsa. Pojan alkoholisoitunut yksinhuoltajaäiti kuolee heti elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa ja poika päätyy muiden dysfunktionaalisten ja hajonneiden perheiden lasten tavoin valtion ja sosiaalihuollon hoidettavaksi. Loppuelokuva seuraa Kesäkurpitsan pyrkimystä totuttautua uuteen elämäänsä sekä löytää itselleen ystäviä ja paikka johon kuulua.

Tämä elokuva oli yksi viidestä Oscar-ehdokkaasti asti päässeistä viime vuoden animaatioista. Jotkut epäileväiset tahot ovat kaikesta kehusta ja kahdesta Cesar- ja Annecy-palkinnosta huolimatta kuitanneet tämän ehdolle pääsyn elokuva-akatemian epävirallisella indie- ja stop motion -kiintiöllä, mutta todellisuudessa sellaiset taka-ajatukset voi huoletta jättää täysin omaan arvoonsa. Elämäni Kesäkurpitsana on nimittäin pahuksen hyvä ja omintakeinen elokuva, jopa parempi kuin kumpikaan viime vuonna ilmestyneistä ison rahan Disney-leffoista.

Kesäkurpitsan tarina saattaa kuulostaa sentimentaaliselta nyyhkyroskalta, mutta todellisuudessa se on kaikkea muuta kuin siirappinen tai imelä. Ei, Elämäni Kesäkurpitsana on pohjimmiltaan sekä lapsille ja aikuisille suunnattu elokuva ystävyydestä ja viattomuudesta, mutta siinä erittäin synkkä ja lohduton pohjavire, joka korostaa hienosti elokuvan positiivisempia puolia ja paikoitellen loistavaa kuivaa huumoria. Yhdenkään tämän elokuvan lapsen elämäntarina ei ole onnellinen: yhden vanhemmat ovat vankilassa, yhden väkivaltaisia, yksi on ei-toivottu lapsi ja sitten on Kesäkurpitsa, jolla ei ole vanhempia laisinkaan. Kaikenlaisen kafkamaisen ankeuden ja kurjuuden keskellä yksi lapsista myös lukee Kafkaa ihan kirjaimellisesti!

Jos tämän päättää katsoa, kannattaa hankkia itselleen alkuperäinen ranskankielinen versio. Alunperinhän tämä tehtiin vähän Kuin surmaisi satakielen tapaan äänittämällä ensin oikeiden lasten keskustelua ja animoimalla siihen päälle. Kahdesta näkemästäni erikielisestä versiosta ranskalaisessa jälki on huomattavasti parempaa ja luontevampaa verrattuna ”näyteltyyn” englanninkieliseen. Suomenkielistä dubbausta tällä ei taida ollakaan - nykytason tuntien ehkä onneksi!

Ainut miinus ainakin omissa silmissäni tulee tämän vähän valjuhkosta yleisilmeestä. Onhan tässä nyt toki kysymys synkeästä tarinasta ja vähän kalpeat hahmot ja harmaa yleisilme on tarkoitettu tätä kuvastamaan, mutta itse en päässyt siltikään täysin yli tämän lievästä rumuudesta. Vaikka järki sanoo muuta, silmät vastustavat antamasta tälle viittä tähteä. Se vaan on näin.

Sveitsiläisten tekijöiden maailmalle lahjoittama Elämäni Kesäkurpitsana on hieno ja koskettava pikku elokuva, kaikin mahdollisin tavoin todella mielekästä kuunnella ja vähän vähemmän mielekästä katsella. Indie-leffana tämä myös uskaltaa ottaa paljon riskiä ja kutkutella myös elämän pimeämpiä puolia tavalla, jolla Disneyn rihkama- ja oheistuotemainoksiksi tarkoitetut nykyleffat eivät ole enää vuosikausiin uskaltaneet tehdä. Enemmän kuin tämän ehdokkuutta itse ihmettelen Disneyn parhaimmillaankin lähinnä keskinkertaisen Vaianan pääsyä Oscar-pöytiin. Minkä ihme logiikan mukaan valjuhko Vaiana valittiin, mutta esim. Your Namea ei?

Raha puhuu…


Arvio: 4.5/5

MA VIE DE COURGETTE, 2016 Sveitsi, Ranska
Tuotanto: Marc Bonny, Eric Jacquot, Armelle Glorennec
Ohjaus: Claude Barras
Käsikirjoitus: Céline Sciamma, Claude Barras, Germano Zullo, Morgan Navarro
Näyttelijät: Elliot Sanchez, Estelle Hennard, Gaspard Schlatter, Lou Wick, Michel Vuillermoz, Paulin Jaccoud, Raul Ribera, Sixtine Murat