The Garden of Words (2013)

Tarinan tapahtumat lähtevät liikkeelle Tokiosta kesä-heinäkuun tietämillä Japanin kesäisellä sadekaudella. Takao Akizuki, 15-vuotias suutariksi pyrkivä nuori opiskelija päättää lintsata luennolta ja viettää aikaa läheisessä puistossa luonnostellen seuraavaa kenkämalliaan. Samaan aikaan 27-vuotias Yukari Yukino on päättänyt laistaa vähän töistään ja suunnannut samaiseen puistoon nauttimaan olutta ja suklaata - ainoita ruoka-aineita joita stressiperäisestä häiriöstä kärsivä nainen pystyy maistamaan. Luonnollisesti kaksikon tiet risteävät ja heidän välilleen alkaa muodostua lämmin, suorastaan romanttinen suhde.

Makoto Shinkain itsensä mukaan Garden of Words on romanttinen elokuva, mutta sanan vanhemmassa japanilaisessa merkityksessä. Tässä ei toisin sanoen nähdä perinteistä pusipusi-romantiikkaa ja lajityyppinsä perinteisimpiä kliseitä vaan vähäeleisen tarinan pääpaino on ”yksinäisessä hiljaisessa kaipauksessa”, joksi rakkaus Japanissa vanhaan aikaan miellettiin. Elokuvan pääparin ero toisistaan on siten tärkeämpää kuin näiden yhdessä viettämä aika, mikä on tällaiselle elokuvalle aika mielenkiintoinen twisti. Pääasia, että se toimii.

Erityisesti oma huomioni tässä kiinnittyi maestro Shinkain ihailtavaan taitoon hyödyntää klassista ehdollistumista - samaa tekniikkaa, jota Paul Verhoeven käytti Ellessä. Tällä kertaa katsoja ehdollistetaan yhdistämään vesisade ja vesi elokuvan pääparin yhteisiin hetkiin. Myöhemmissä tapaamisissa pari lähentyy toisiaan entisestään ja tätä lähentymistä kuvataan jatkamalla ehdollistumista ruoalla, syömisellä, kengillä ja Yukarin jalkaterillä. Kun kaksikko on toisistaan erossa, nämä yksityiskohdat ovat yleensä mukana kuvissa tavalla tai toisella kuvaamassa hahmojen välistä hiljaista kaipausta. Elokuvan kliimaksissa kaikki aiemmin ehdollistetut yksityiskohdat ovat luonnollisesti kaikkein vahvimmin läsnä.

Animeksi tässä nähdään vielä yllättävän paljon erilaisia vertauskuvia ja pieniä kikkoja, joita ei välttämättä osaa kokemattomampi edes etsiä. Takao esimerkiksi päättää tarinan kuluessa tehdä Yukarille kengät. Makoto Shinkain itsensä mukaan Takaon kengät symboloivat tässä elämää ja tekemällä kengät Takao opettaa työstään ja elämästään vieraantunutta Yukaria jälleen kävelemään eli elämään. Jo aiemmin mainittu vesisade toimii maailmaa kaunistavana verhona kahden puistossa viihtyvän ihmisen ja muun maailman välillä. Virtaava vesi ja vesisade ovat samalla täysin kontrolloimattomia luonnonvoimia siinä missä rakkauskin.

Loppua en halua spoilata, mutta juuri ennen lopputekstejä hahmot pillahtavat itkuun. Tämä on täysin laskelmoitu temppu Shinkailta. Vesi ja vesisade liitetään tyypillisesti melankoliaan ja suruun, mutta tässä paradoksaalisesti myös rakkauteen ja yhdessäoloon. Lisäämällä loppuun itkua vesisateeseen maestro Shinkai on selvästi halunnut antaa kaipauksesta ja erosta kertovalle tarinalle yhteenpaluulta ja eheytymiseltä tuntuvan visuaalisen loppukaneetin. Nerokasta, niin nerokasta.

Garden of Words on taiteenlajinsa täydellisesti hallitsevan mestarin työtä. Mittaa tällä lyhytelokuvalla vain vajaa kolme varttia, mutta ainakin henkilökohtaisesti pidän sitä juuri sopivana pituutena näin simppelille haikumaiselle tarinalle. Koko lyhyen kolmevarttisen aikana ei nähdä ainuttakaan merkityksetöntä yksityiskohtaa tai sanota ainuttakaan turhaa sanaa. Parhaimmillaan taustallakin kuullaan vain rentoa sateen ropinaa ja vaimeaa taustahälyä. Mainittavia heikkouksia tällä elokuvalla ei omasta mielestäni ole laisinkaan, kaikki Shinkain edellisten elokuvien fibat ja on yksinkertaisesti onnistuttu hiomaan täydellisesti pois menettämättä rahtuakaan niiden vahvuuksista. Lopputulos ei ole vähempää kuin oman jalon taiteenlajinsa pieni mestariteos.


Arvio: 5/5

KOTONOHA NO NIWA, 2013 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Makoto Shinkai
Käsikirjoitus: Makoto Shinkai
Näyttelijät: Fumi Hirano, Gou Maeda, Kana Hanazawa, Miyu Irino, Takeshi Maeda, Yuka Terasaki