Pahin mahdollinen kuitenkin tapahtui muutamaa vuotta myöhemmin, kun Michael Ciminon mammuttimainen Portti ikuisuuteen floppasi lippuluukuilla syösten emofirmansa konkurssin partaalle, ja kattaakseen tappionsa United Artists päätyi kauppaamaan toimintojaan muille alan jättistudioille. Näin Rock & Rule päätyi monen muun aikansa animaation tavoin MGM:n käsiin, jonka johtaja vihasi sydämensä kyllyydestä genren teoksia ja teki kaikkensa sabotoidakseen edelliseltä omistajalta saamansa komean perinnön jättämällä lajityypin teokset tarkoituksella mahdollisimman rajatulle ja lyhyelle teatterikierrokselle ilman merkittävää markkinointia. Rock & Rule osoittautui tekijöilleen täydelliseksi katastrofiksi, joka tuotti hädin tuskin sadasosaakaan siihen panostetusta rahasta.
Kanadalaisten hengentuotoksen piti tiettävästi perustua alkujaan erääseen huomattavasti lapsekkaampaan piirrettyyn, mutta ajan hengen mukaisesti studio alkoi yhä enemmän suuntautua aikuisanimaation ja Ralph Bakshin rosoisempien luomusten suuntaan. Näin siis tarina päätyi satumetsästä post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, hilpeä musikaali muuttui kuin sopivasti ihmismäisiksi mutatoituneiden rottien perustaman punk-bändin angstiseksi tarinaksi, jonka pääroistoksi luotiin Mick Jaggeria muistuttava upporikas rock-diivailija Mok, jolla on taatusti maailman ylianimoiduimmat ja -ilmeikkäimmät kasvot, joita olen koskaan nähnyt. Mokin suurena suunnitelmana on kidnapata rottabändin omahyväisen kitaristin laulajana sekä aisaparina toimiva tyttöystävä Angel (Debbie Harry) ja manata tämän avulla kuolematon demoni rottien maailmaan.
Ei ole mikään ihme eikä salaisuus, että silkassa tarinankerronnallisessa mielessä Rock & Rule on epäonnistunut elokuva. Tiettävästi tekijöillä ei varsinaisesti ollutkaan missään vaiheessa valmista käsikirjoitusta, vaan tarina muuttui sitä mukaa kun nämä keksivät uusia käänteitä, loput improvisoitiin miten taidettiin kuin lyhytelokuvaa tai televisiosarjan segmenttiä tehdessä. Lopputuloksena on erittäin ikävystyttävillä hahmoilla katettu epämääräinen ja sekava elämys, joka muistuttaa ennemmin jonkinlaista epämääräistä valoshow'ta tai musiikkivideota kuin suoranaista pitkää elokuvaa.
Nelvanan poikien ja tyttöjen kunniaksi on kuitenkin syytä lukea, että animaatio on paljon muutakin kuin pelkkää sanataiteilua. Audiovisuaalisella saralla Rock & Rule tuoksahtaa mitä tyylipuhtaimmalta 80-luvun alkuvuosien uudelta aallolta, sen soundtrack on täynnä Iggy Popin, Lou Reedin ja Cheap Trickin kaltaisia aikansa huippunimiä. Puisevan dialogin takaa loistamaan pääsee vielä erinomainen ääninäyttelijöiden joukko, kärkenään tietysti Mokina kuultava äärimmäisen karismaattinen "tupakkaääninen" Don Francks, jonka turinoita voisin mielelläni kuunnella vaikka tuntikaupalla kyllästymättä.
Mitä taas Rock & Rulen animaation laatuun tulee, on kyseessä mielestäni helposti yksi 80-luvun alkuvuosien korkeatasoisimmista yksittäisistä teoksista. Suppeahkosta budjetista huolimatta kanukkien rottapunkkarisadun tyyli on klassista käsinpiirrettyä animaatiota ilman aiemmalta vuosikymmeneltä tuttuja silmiinpistäviä merkittäviä säästökikkoja - ellei sitten rotoskooppausta sellaiseksi erikseen lasketa. Usvainen ja uskottavan apokalyptinen miljöö itsessään oli mukavan tunnelmallinen ja pieteetillä luotu, mutta näyttävien optisten valotehosteiden sekä varhaisten tietokone-efektien kaltaisten pienten yksityiskohtien bongaaminen ihastutti ainakin itseni viimeistään ikihyviksi.
Rock & Rule ei ole koskaan saanut reilua mahdollisuutta kilpailla vapailla markkinoilla yleisön suosiosta, eikä se varsinaisesti saa sitä vieläkään, sillä flopiksi osoittautuneesta elokuvasta ei ole sittemmin nähty tarpeelliseksi laittaa liikkeelle kovinkaan prameita tai edes sisällöltään yhdenmukaisia julkaisuja, siitä ei puhuta eikä kirjoiteta eikä sitä näytetä ikinä televisiossa tai internetin striimipalveluissa. Mälsän valtavirran ulkopuolella elävä ja hengittävä kansainvälinen animaatioyhteisö lieneekin nykyisin ainut taho, joka vielä pitää Nelvanan tuotoksen muistoa hengissä. Ilman näitä harvoja valveutuneita Rock & Rulen perintö olisi todennäköisesti jo kaikonnut ihmisten mielistä, olipa sitten kyseessä miten suuri tai vaikuttava muisto tahansa.
Ihan hauskana triviatietona George Lucas oli aikoinaan Nelvanan töiden ihailija, ja pestasi studion tyypillisesti vanhaan aikaan tarvitessaan Star Wars -aiheista animaatiota. Jopa Holiday Specialin klassinen animaatiopätkä on näiden kavereiden kätten työtä.
Arvio: 2.5/5
ROCK & RULE, 1983 Kanada
Ohjaus: Clive A. Smith
Käsikirjoitus: John Halfpenny, Patrick Loubert, Peter Sauder
Näyttelijät: Chris Wiggins, Dan Hennessey, Paul Le Mat, Samantha Langevin, Susan Roman, Debbie Harry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.