"Siis ei voi olla totta. Jätkä nyt varmaan vaan trollailee ihmisiä huvikseen arvostelemalla tällaisia lastenkirjoihin perustuvia eteläkorealaisia halpispiirrettyjä, joista kukaan ei kotimaansa ulkopuolella ole koskaan kuullutkaan. Jätkä muuten on varmaan ihan elitistikin, kun ei vaan suosiolla arvostele jotain valmiiksi tunnettuja suosikkeja mistä ihmiset oikeasti kanssa tykkää!"
Kyllä.
Leafie, a Hen into the Wild on oman genrensä pieni satuhelmi taatusti yhdestä maailman aliarvostetuimmista animaatiomaista, Etelä-Koreasta, tuosta Japanin ja Kiinan välissä sijaitsevasta kulttuurisesti sekä kielellisesti äärimmäisen kiehtovasta saarekkeesta, jonka kanta-asukkaat ovat perinteisesti erittäin huonossa maineessa kotimaisen animaation arvostamisen ja taloudellisen tukemisen suhteen. Leafie, a Hen into the Wild onkin tässä mielessä positiivinen poikkeus, sillä se nauttii edelleen mainetta tekomaansa kautta aikain suosituimpana ja yleisen mielipiteen mukaan myös laadukkaimpana genrensä luomuksena.
Ja kyllä, tarina perustuu kotimaassaan suosittuun piskuiseen lasten satukirjaan, jonka ajattomiin teemoihin lukeutuu mm. oman paikkansa löytäminen ja äitiys. Tarinan päähenkilö on äärimmilleen koneistetusta tehokanalasta karkaava kana, jonka elämällä ei ensin näytä olevan sen enempää tarkoitusta kuin sijaakaan häkin ulkopuolella. Kaikki muuttuu kanan löydettyä orvoksi jääneen ankanmunan ja päätettyä kasvattaa sen omanaan. Loppu tarina on omanlaisensa eriskummallinen variaatio klassisesta rumasta ankanpojasta, mutta ankanpojan sijaan tällä kertaa voinee puhua ennemmin dysfunktionaalisesta perheestä.
Mikäli animaation lähihistoria viimeiseltä kolmelta tai neljältä vuosikymmeneltä ei ole erikseen tuttua kauraa, niin varsinaisen jättimäisen Hollywood-tuotosten parissa on perinteisesti ahertanut valtavat määrät myös aasialaisia taiteilijoita, huomattavia osia Disneyn ja Pixarin klassikoistakin on todellisuudessa tuotettu Etelä-Korean kaltaisissa halvemmissa idän maissa, mistä myös paikallinen osaaminen on hiljalleen lähtenyt versomaan täysin omiin suuntiinsa. Moni Leafien tuotantoon osallistunut kansainvälisen tason paikallinen huippuosaaja onkin todellisuudessa ansainnut kannuksensa nimenomaan länsimaisten jättituotantojen parissa, minkä myös huomaa työjäljen laadussa.
Leafien animaatio myötäilee klassista Disneyn ja Studio Ghiblin elokuvien tyyliä, eikä olematon budjetti näytä vaikuttaneen korealaisen työryhmän päätöksiin mitenkään merkittävissä määrin. Omiin silmiini ei esimerkiksi kertaakaan osunut perinteistä nopeasti kyhättyä halpaa ja tökeröä cgi-roskaa, jollaiseen tyypillisesti törmää monissa halvahkoissa genren tuotoksissa. Niiden sijaan päästään ihailemaan poikkeuksellisen näyttäviä ja kauniita käsinmaalattuja satukirjamaisemia. Elokuvan ohjauksesta vastannut Seong-yun Oh onkin kertonut studion nähneen huomattavasti vaivaa tehdäkseen Leafiesta mahdollisimman kauniin, eikä näitä voi ainakaan yrityksen puutteesta moittia.
Ehkä eniten katsojia jakanut piirre liittyy Leafien loppuun, joka versiosta riippuen on joko äärimmäisen tyly tai vain kauniin melankolinen. Itse katsoin leikkaamattoman alkuperäisversion, jossa oman tulkintani mukaan haluttiin korostaa myös äitiyden synkempää puolta, kuten armottomuutta ja valmiutta satuttaa muita suojellakseen omiaan, mutta sensuroidussa versiossa tämä loppukaneetti on luonnollisesti poistettu liian väkivaltaisena ja pelottavana. En ole varma, kumpi näistä oikeasti on loppujen lopuksi se ainut oikea ja parempi, mutta ymmärrän täysin puoltavat argumentit kumpaisenkin puolesta. Harvoin muutaman hassun sekunnin pituinen leikkaus muuttaa yhtä paljon koko elokuvan tarinaa kuin Leafiessa.
Leafie, a Hen into the Wild on kerrassaan loistava piirretty draamaelokuva, valovuosia parempi kuin mitä sen kaiken järjen mukaan kuuluisi olla. Nautin sen viimeisen päälle mietitystä kypsemmästä tarinasta, iloitsin sen satukirjamaisuudesta ja jopa nauroin ääneen sen tarkoituksellisen tyhmälle pissa- ja kakkahuumorille. Pisteeni annan ehkä vähän yläkanttiin, mutta katson sen tällä kertaa täysin ansaituksi.
Arvio: 4.5/5
MADANGEUL NAON AMTAK, 2011 Etelä-Korea
Ohjaus: Seong-yun Oh
Käsikirjoitus: Eunjeong Kim
Näyttelijät: Cheol-min Park, Choi Min-sik, Jeon Sook-Kyeong, Moon So-ri, Sang-hyun Kim, Seung Ho Yoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.