keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Padak (2012)


Internetissä kiertävän tarinan mukaan Padakin inspiraatio roihahti Dae-Hee Leen kulkiessa työmatkansa muuan paikallisen kalaravintolan ohitse. Ravintolan ulkopuolella Lee kiinnitti huomionsa isoon akvaarioon, josta paikallisen tavan mukaisesti asiakas saa itse valita mieleisensä tuoreena kyökin kautta lautaselle. Lee jäi myöhemmin mielessään pohdiskelemaan akvaariossa elävien kalojen sielunelämää ja luonnosteli niiden pohjalta aikuisille suunnatun ahdistavamman sadun elämästä ja kuolemasta.

Padakin tarina alkaa nimettömän ravintolan vesitankista, jossa joukko kaloja odottaa apaattisena ja voimattomana lähestyvää varmaa kuolemaa kuin orjina Platonin luolassa. Aina silloin tällöin joku kaloista kuolee ennen aikojaan ja joutuu muiden kannibalisoimaksi, terveet yksilöt taas nappaa kohtalon kova koura kitumaan palasiksi viipaloituna asiakkaan lautaselle. Kaikki muuttuu uuden kalan ilmaannuttua sekoittamaan apokalyptisen akvaarion asukkaiden alakuloisia tunnelmia: kalankaan kohtaloa ei lopulta ole ennalta määrätty, vaan ankeimmissakin olosuhteissa hulluuden ja epätoivon keskelläkin voi olla toivoa paremmasta.

Padakia on perinteisesti ollut tapana mainostaa jonkinlaisena Nemoa etsimässä -elokuvan helvetillisempänä kopiona, mutta todellisuudessa kyseessä on täysin omanlaisensa otus, joka ei ole laisinkaan velkaa sen enempää aasialaisille kuin länsimaisillekaan tekijöille. Tämän elokuvan kohdalla onkin syytä huomata, ettei koko juttua ole alkujaankaan tarkoitettu lapsille, vaan kypsä ja keskivertoa syvällisempi käsikirjoitus haastaa alusta asti vapaasti katsojan ennakkoluuloja mitä tällaisiin eläintarinoihin ja pienen budjetin animaatioihin tulee.

Leen kalatarinan päällimmäinen tunne on kaiken aikaa viiltävä ahdistus ja epätoivo, mikä tietysti onkin ollut tekijöiden nimenomainen tarkoitus. Yleisilmeen ollessa näinkin mustanpuhuva ja suoraan sanottuna ruma, tietyt kauniimmat ja tarinan optimistisemmat valopilkut pääsevät erottumaan selkeämmin. Muistinko esimerkiksi mainita, että kaiken ankeuden ja masennuksen vastineeksi tässä nähdään ja kuullaan myös Disney-henkisiä värikkäitä ja luovia musikaalikohtauksia, jotka tasapainottavat erinomaisesti muuten raskasta kokonaisuutta? Eikä siinä kaikki, vaan kyseiset musiikkivideomaiset kohtaukset myös toimivat sävellyksineen sellaisenaan omina pieninä taideteoksinaankin, erityisesti kyynisen ankeriaan vaihtoehtorockista ammentava musiikkivideomainen kappale, jota kuuntelen henkilökohtaisesti tälläkin hetkellä.

Etelä-Korean omien poikien groteskimpi kalasatu on täynnä mitä mielettömämpiä yllätyksiä. Kuka olisi esimerkiksi uskonut halvan ja ruman cgi-animaation voivan milloinkaan toimia näin upeasti tarinan visuaalisena runkona? Kuka toinen taas olisi osannut aavistaa höhlältä kuulostavan "yhden huoneen" kalatarinan voivan olla näinkin väkevä, syvällinen ja viimeisen päälle harkittu dramaattinen kokonaisuus kuin Padak. Kun Padakin juoni itsessään kiemurtelee ja yllättää kohtaus toisensa jälkeen twisteillään sekä riemastuttavan kekseliäällä otteellaan, ei tällainen länsimainen jästi voi kuin ihastella varauksetta Leen johtaman tiimin upean persoonallista hengentuotosta.

Mielestäni uskomattomin yksittäinen käänne koko elokuvassa nähdään aivan viimeisten kymmenien minuuttien kohdalla, kun yksi kaloista valitaan teuraaksi vain, jotta asiakas pian päättääkin muuttaa mielensä ja valita itselleen toisen. Henkiin jäänyt kala alkaa pohtia omaa elämäänsä ja kyseenalaistaa aiempia motiivejaan, lopulta tämä löytää rohkeutta koettaa mahdotonta ja uhmata kohtaloaan päästäkseen elämään vapaana ilman ainaista pelkoa. Kuinka monessa länsimaisessa aikuisten animaatiossa muistat nähneesi vastaavaa?

Padakin tuotannosta vastasi samainen aasialainen firma, joka oli kustantamassa ja levittämässä viimevuotista Parasitea. Tiettävästi Padak on edelleen firman ainut aikuisille suunnattu animaatio, mikä on suoraan sanoen huutava vääryys, sillä näin omalaatuista tarinankerrontaa maailma mielestäni kaipaisi huomattavasti nykyistä enemmän.


Arvio: 4.5/5


PADAK-PADAK, 2012 Etelä-Korea
Ohjaus: 
Dae-Hee Lee
Käsikirjoitus: 
Dae-Hee Lee
Näyttelijät: 
Hyeon-ji KimHyun Kyung-sooHo-san Lee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.