Kulmahammas (2009)

Huom! Arvostelun kirjoittaja on pahasti ärrävikainen.

Olen päättänyt pienessä päässäni, että mikäli joskus saan poikalapsen, nimeän tämän Jorgokseksi. Nimi tuntuu mukavalta pärinältä kulmahampaiden välissä ja kuulostaakin allekirjoittaneen suusta ulostuneena vieläkin oudommalta. Vähän siis kuin Yorgos Lanthimoksen elokuvat, mutta vain auditiivisessa muodossa. Ehkä pojastani kasvaa vielä suomalaisen oudon aallon johtavia tekijöitä, muuten vain outo friikki tai vain oudolta kuulostava sellainen.

Kuka tietää miten kauan tätä Yorgos Lanthimoksen läpimurtoteostakin on ahnas allekirjoittanut halunnut katsoa, mutta ei vain ole jaksanut ikinä edetä ajatuksesta tekoihin asti tai vieläkin pitemmälle. Tiedätte varmaan tunteen kun pitäisi tehdä jotain, mutta jääkin vain tuijottamaan tyhjää ruutua minuuttikaupalla ilman mitään syytä vain lopulta keksiäkseen itselleen jotain muuta tekemistä. Viimeisimmän kotimaisen suoratoistomahdollisuudenkin alettua moni katselukerta yksinkertaisesti jäi vain osittaiselle aloittamisen aloittamisen asteelle, muttei sittenkään realisoitunut sen pitemmälle ennen kuin huomasin rajallisen katseluajan vihdoin umpeutuvan muutaman naurettavan päivän sisällä.

Hypoteettisen poikani kreikkalaisen kaiman outo läpimurtoteos kertoo omituisesta kreikkalaisesta ökyperheestä, jonka kolme nimetöntä aikuista lasta on kasvatettu muusta maailmasta erillään hienossa huvilassa, josta näillä on lupa poistua "oikeasti" vasta näiden kulmahampaiden eli koirahampaiden pudottua. Siihen asti noudatetaan kiltisti ylihuolehtivien kontrollifriikkien vanhempien absurdeimpiakin päähänpistoja, kutsutaan kukkia zombeiksi ja pelätään kissojen hyökkäystä.

Yorgos Lanthimos on meidän aikanamme kerännyt mainetta jonkinlaisena pyhän helleenisen hulluuden ruumiillistumana ja oikeasti haluaisin itsekin antautua mukaan tämän pähkähullun Zeuksen vieläkin pähkähullumman pojanpojan palvontaan, mutta kun en vain saa itseäni taipumaan aivan niin pitkälle. Omissa silmissäni Olympoksen kasvatin tuotokset tuntuvat parhaimmillaankin yrittävän olla tarkoituksellisen outoja vain outouden itsensä vuoksi ja lopputuloskin tuntuu lähes säännönmukaisesti tarkoituksettomalta kikkailulta, joka ehkä parhaimmillaan onnistuu väistelemään kaikenlaisia genremääritelmiä, näyttämään ihan kivalta sekä naurattamaankin huumorillaan, mutta mitenkään spontaanilta miehen otteet eivät tunnu koskaan. Itse asiassa en välittänyt Kulmahampaankaan tarinasta tai hahmoista tuon taivaallista, sillä halusin vain ihastella omaksi ilokseni tämän näppärää kuvausta ja sitä kuuluisaa huumoria. Kumpaankaan ei tarvinnut pettyä.

Omituisen ja luovan art house -meiningin erityismiehen tekeleeksi Kulmahammas kuitenkin kalskahtaa yllättävänkin epäoriginaalilta, onhan kyseessä periaatteessa jälleen yksi versio klassisesta Platonin luolavertauksesta, jota olen pelkästään tämän vuoden puolella nähnyt varioitavan ainakin puolisen tusinaa kertaa, viimeksi thaimaalaisen Cemetery of Splendourin muodossa. Lanthimosta epäiltiinkin aikoinaan samanlaista asetelmaa hyödyntävän meksikolaisen Arturo Ripsteinin vuonna 1973 ilmestyneen klassisen El castillo de la purezan suorasta plagioinnista, mutta itse uskon samankaltaisuuksien liittyvän kumpaisenkin esikuvana enemmän tai vähemmän toimineeseen universaaliin ja ajattomaan alkuperäisteokseen.

Koko edellisen vuodatuksen tarkoituksena oli siis todeta kaikessa yksinkertaisuudessaan, ettei Yorgos Lanthimoksen kaltaisen täysin uniikkina ja erityislaatuisena markkinoidun luovan taiteilijaneron tapauksessa pitäisi pystyä vetämään turhan lukuisia yhtäläisyysmerkkejä muiden teosten välillä. Fakta että näin kuitenkin kykenee amatöörikin kaikesta huolimatta tekemään, himmentää miehen legendaarista outoiluhypeä ainakin omissa silmissäni huomattavasti. Muutoin kului vajavainen aikani Dogtoothin parissa parhaimmillaan varsin rattoisasti. Ja kuulostaahan ohjaajan nimi edelleen omasta suustani lausuttuna kovin oudolta, vähän kuin Lanthimoksen elokuvat auditiivisessa muodossa, mutta vieläkin oudommalta.



Arvio: 3.5/5



KYNODONTAS, 2009 Kreikka
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Efthymis Filippou, Yorgos Lanthimos
Näyttelijät: Aggeliki Papoulia, Anna Kalaitzidou, Christos Stergioglou, Hristos Passalis, Mary Tsoni, Michele Valley