The Taste of Tea (2004)

En tiedä lukeeko näitä arvosteluja enää nykymaailmassa kukaan tai sattuuko siitäkään vähästä löytymään tarpeeksi uhkarohkeaa kokeillakseen joskus kirjoittaa kokonaista selkokielistä arvostelua tällaisesta "vähän hapokkaammasta" elämyksestä. Mitenkä muutenkaan sitä oikeasti ymmärtäisi, miten vaikea tämänkään kirjoittaminen oikeasti voi olla. Keskiverto Hollywood-leffoissa sentään tapaa yleensä olla perinteinen ja helposti ymmärrettävissä oleva juonikuvio hahmoineen, jotta niistä ylipäänsä osaa jotain järjellistä tällainen raitis ja hilseilevä sienestäjän painajainenkin sanoa ilman sen suurempaa henkistä jaakobinpainia aivopuoliskojensa välillä.

The Taste of Tea on sen sijaan vaikea, todella vaikea elokuva pukea kirjalliseen muotoon. Jos lukija on koskaan elämässään sattunut kuulemaan legendoja japanilaisesta hullusta luovuudesta, niin tämä on nyt sitten sitä tavaraa puhtaimmillaan ja vilpittömimmillään. Yksinkertaisimmillaan tätä voisi lähteä kuvaamaan vaikka jonkinlaiseksi tarantinomaiseksi moderniksi versioksi perinteisestä perheleffasta. Sellaisenakin kyseessä voisi hyvin olla joku Yasujiro Ozun klassisista tuotoksista, mutta pilleripäissään ja vähintään kolmen promillen humalassa ohjattuna. Itse asiassa tästä löytääkin paljon tarkoituksellisia viittauksia edellä mainitun mestarin tuotoksiin, joten ainakin siten vertaus osuu juurikin kohdalleen.

Mutta mitä minä turhia höpisen? Puhutaanpas vihdoin siitä sisällöstä. The Taste of Tea maalaa kuvan Tokiosta pohjoisessa sijaitsevassa Tochigin prefektuurissa asustelevasta eksentrisestä Harunon perheestä. Perheen äiti on kotonaan pienen projektinsa parissa työskentelevä taiteilija ja animaattori, joka saa työhönsä toisinaan apua höperöltä ex-malli-isältään Akiralta. Nobuo on hypnoterapeuttina työskentelevä perheenpää, joka tapaa opettaa teini-ikäistä poikaansa Hajimea pelaama go-lautapeliä. Heräävien hormoniensa kanssa kärvistelevä Hajime itse kärsii orastelevasta naisfobiasta. Harunon perheen nuorimmainen on 8-vuotias Sachiko, joka yrittää läpi elokuvan hypätä takaperinvolttia leikkikentän telineissä päästäkseen jättiläismäisestä kuvitteellisesta kaksoissisarestaan eroon.

Varsinainen audiovisuaalinen anti on parhaimmillaan juuri niin ihanan persoonallista jälkeä kuin miltä se kuulostaa, monella sivustolla tätä on luokiteltukin puhtaaksi fantasiaksi. Edellisestä huolimatta meno ei missään kohtaa varsinaisesti tuntunut ainakaan itsestäni liian hankalalta tai epäselvältä katsoa, ainoastaan pahuksen ennalta arvaamattomalta ja toisinaan vähän raskaalta. Pikkuhiljaa henkilöhahmojen loputtoman sympaattiset pienet ongelmat kuitenkin alkavat kehittyä eteenpäin ja risteillä keskenään kohti viimeistä paria kymmentä minuuttia ja veikeän hämmentävää lopetusta. Siihen mennessä heikkohermoisempi katsoja onkin todennäköisesti jo nukahtanut tai kaivanut jostain kirjan aikansa kuluksi, sillä näin hitaasti etenevän ja jokamiehelle heikosti tarttumapintaa tarjoavan taideleffan katsominen vaatii toisinaan todella lujaa tahdonvoimaa.

Mikäli tästä arvostelusta sai vahingossakaan kuvan yksisilmäisen fanipojan tyhjäpäisestä hehkutuksesta, syy on täysin omani. Absurdisti ja surrealisti Katsuhito Ishii ei ole ikinä kuulunut kotimaansa menestyneimpiin tai edes arvostetuimpiin ohjaajiin eikä mieheltä kovin montaa pitkää ohjaustyötä katalogistaan löydykään, mutta monen monituista palkintoa ja ylistyssanaa vuosien varrella kerännyttä The Taste of Teata pidetään monessa lähteessä yhtenä vuosituhannen alun ainutlaatuisimmista japanilaisista elokuvista ja tekijänsä ehdottomana päätyönä, vaikka jälkimmäistä tosin sillä varauksella että miehen urahan on tunnetusti vielä kesken. Kun kriitikot ja ohjaajat ympäri maailmaa kokoontuivat valitsemaan maailman parhaita elokuvia Sight & Soundin perinteisessä äänestyksessä vuonna 2012, mukaan eksyi tiettävästi jokunen ääni myös tälle Ishiin eriskummalliselle perhekuvaukselle.

Parasta ehkä lopettaa tähän. The Taste of Tea ei piittaa minkään valtakunnan luonnonlaeista ja siinä voi jo siksi tapahtua käytännössä aivan mitä tahansa. Jos satut kuulumaan todella ennakkoluulottomien kokeilijoiden harvalukuiseen heimoon ja itsekuria riittää pitempienkin taidepaukkujen katsomiseen, tämä saattaa olla kuin tehty juuri sinulle.



Arvio: 5/5



CHA NO AJI, 2004 Japani
Ohjaus: Katsuhito Ishii
Käsikirjoitus: Katsuhito Ishii
Näyttelijät: Anna Tsuchiya, Ikki Todoroki, Maya Banno, Satomi Tezuka, Tadanobu Asano, Takahiro Sato, Tatsuya Gashûin, Tomokazu Miura, Tomoko Nakajima