I Married a Strange Person! (1997)

 "If you have ADHD, this is basically porn" - osuva luonnehdinta tästä elokuvasta.

Toisinaan myös genrensä kruunaamattomaksi kuninkaaksikin luonnehdittu Bill Plympton on yksi aikuisille suunnatun amerikkalaisen omakustanneanimaation suuria nimiä, eräänlainen Ralph Bakshin varhaisvuosien repäisevämpien töiden henkinen jatkaja, joka sattui lyömään itsensä läpi alallaan 90-luvun animaatiokuumeen villeinä vuosina. Sittemmin miehen kieroutuneen mielen luomukset ovat olleet ehdolla Oscar-kilvassa useampaankin otteeseen, vaikka varsinaisten pokaalien sekä ylisanojen määrässä pienemmät festivaalit ja yleisötapahtumat ovatkin olleet Plymptonin visioille huomattavasti Hollywoodia suosiollisempia.

I Married a Strange Person! oli ilmestyessään tekijänsä toinen pitkä elokuva, mutta useimmille todennäköisesti myös se ensimmäinen kosketus aitoihin oikeisiin "plymptooneihin". Viitisen vuotta aiemmin ilmestynyt Plympton-debyytti Hitti ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia, mutta se keräsi tarpeeksi kulttiyleisöä tuottamaan itsensä takaisin sekä takaamaan näytöksiä myös Suomen kaltaisen takamaan teattereissa – I Married a Strange Person! pani vieläkin paremmaksi voittamalla pääpalkinnon maineikkaalla Annecyn animaatiofestivaaleilla. Internetin ihmeelliset viestintäkanavat tietävätkin tietyissä suppeissa ihailijapiireissä I Married a Strange Personia juhlitun edelleen yhtenä tekijänsä uran huippukohdista.

Nimeltä mainittu taideteos alkaa varsin tavanomaisesta miehen ja naisen välisestä parisuhteesta. Jossain vaiheessa mies vain sattuu löytämään kaulastaan kyhmyn, jonka avulla tämä pystyy muuttamaan maailman mieleisekseen – alkaen anopista ja appiukosta, jotka saavat tuta kyhmyn ihmeellisen voiman jo ensimmäisten minuuttien kuluessa. Kyhmyn ansiosta miehen maailma hahmoineen alkaa käydä yhä tajunnanvirtamaisemmaksi kaaokseksi, jopa erilaiset arkiset käyttöesineet saavat vähitellen erilaisia alitajuisia eroottisia ja groteskeja piirteitä miehisen libidon suuntautuessa kohti väkivaltaa sekä suvunjatkamispuuhia.

Plymptonin mustaa komediaa ja surrealismia yhdistelevissä näkemyksissä "juoni" onkin pohjimmiltaan hyvin pinnallinen ja visuaaliselle hullutukselle alisteinen käsite, jota ei ehkä kannata edes yrittää ottaa mitenkään erityisen tosissaan. I Married a Strange Personkin on periaatteessa pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän silkkaa luovaa kaaosta ja seksiviittauksia vailla mitään sen kauhean syvällisempää sanomaa, mutta monelle aiheesta kiinnostuneelle sekin lienee tarpeeksi, kunhan homma vain on vedetty Plymptonin tapaan överiksi. En esimerkiksi muista kovinkaan moneen otteeseen nähneeni teatterilevitykseen asti päässeessä animaatiossa yhtä paljon kaksimielisyyksiä kun tässä elokuvassa, saati sitten Pongia pelaavia silmämunia tai muita vastaavia ilmestyksiä.

Niin paljon kuin Plymptonin luovasta ilottelusta haluaisinkin pitää, on lopputulos kuitenkin lähempänä uuvuttavaa kuin varsinaisesti hauskaa. Homman hajotessa jo alkutekijöissään pelkäksi kikkailuksi hahmoista tai näiden vaiheista ei oikeasti osaa juuri kiinnostua senkään jälkeen kun perinteinen maailmanvalloitusta suunnitteleva paha korporaatio kätyreineen astuu mukaan kuvioihin, sillä vastustamattoman taikakyhmyn jumalallinen voima on jo kättelyssä paljastettu katsojalle. Kyse on pohjimmiltaan samasta, likimain jokaista aikuisille suunnattua genrensä tuotosta riivaavasta ongelmasta, jossa korkeamman ikärajan ja vapaamuotoisemman tuotantoympäristön suomat mahdollisuudet tuhrataan keskittymällä vieläkin lapsellisempaan sikailuun oikeasti aikuisemman tarinankerronnan sijaan.

Plymptonia itseään ei I Married a Strange Personin ohkainen sisältö juuri näy haitanneen, sillä maestrolta on tulossa uutta pitkää elokuvaa ehkä vielä tämän vuoden puolella. Tällä välin vastaavia tuotoksia on maailmaan ilmaantunut viitisen kappaletta, erilaisia lyhäreitä ja mainoksia tusinoittain sekä pienimuotoisia vierailuja Simpsoneiden kaltaisissa valtavirran animaatioissa enemmän kuin mihin sormet ja varpaat riittävätkään. Selvästi Plymptonia siis arvostetaan, eikä miehen poikkeuksellisen tuottavuuden sekä sitkeyden vaikeaksi tunnetulla alallaan huomioiden ole lainkaan epäselvää, miksi.


Arvio: 2/5


I MARRIED A STRANGE PERSON!, 1997 USA
Ohjaus: Bill Plympton
Käsikirjoitus: Bill Plympton, P.C. Vey
Näyttelijät: Charis Michelsen, Chris Cooke, J.B. Adams, Jen Senko, John Russo Jr., Richard Spore, Ruth Ray, Tom Larson