Valtavirtamediaa seuraaville lähinnä huumekartelleistaan ja omituisesta hattumuodistaan tuttu Meksiko sijaitsee elokuvataiteen kannalta mitä otollisimmalla maaperällä: pohjoisen rajan toisella puolen sijaitsee lyhyen matkan päässä alan suurin taloudellinen keskittymä rajattomine mahdollisuuksineen paikallisen viihdekoneiston toimiessa samalla monelle ulkomaiselle yrittäjälle porttina espanjankielisille markkinoille. Meksikossa olikin vanhaan hyvään aikaan kokonainen oma virkeä kansainvälisen tason elokuvateollisuutensa, joka kuitenkin joka joutui lähes täysin Hollywoodin rosvoparoneiden nielaisemaksi hetken kukoistettuaan.
Meksikolainen animaatioteollisuus taas lienee useimmille alan harrastajillekin niin tuntematon käsite, ettei moista yleisessä tietoisuudessa juuri taida olla olemassakaan. Kuitenkin animaatio ehti ottaa maassa ensiaskeleensa jo ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina vain muutaman vuoden amerikkalaista kilpakumppaniaan jäljessä. Vuosikymmeniä erilaisiin lyhäreihin ja mainoksiin keskittyneen genren ensimmäinen pitkä elokuva nähtiin vasta niinkin myöhään kuin 1974, ensimmäinen menestyksekkäämpi, nimeltään "Katy the Caterpillar", vuonna 1983 ja sekin sai muutamaa vuotta myöhemmin jatko-osan nimeltään Kiki, Koko ja avaruusotus. Viimeinen näki pienellä viiveellä ensi-iltansa Suomessa mm. vauhtihirmu Jari Sillanpään (!), Riki Sorsan ja Pojasta ja ilveksestä tutun Konsta Hietasen dubbaamana.
Villanos edustaakin lajissaan uutta aikaa ja uutta sukupolvea, vaikka sen luoja Alan Ituriel genrensä veteraaneja onkin. Internetin yleistyttyä 2000-luvulla kuka tahansa tarpeeksi motivoitunut yrittäjä on kyennyt saamaan vähäisemmänkin tuotoksensa helposti kansan saataville kyberavaruuteen, mikä edelleen on avannut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia lyödä leiville viihdebisneksessä. Villanoskin syntyi alkujaan jo 2010-luvun alkuvuosina pikkuisena kokoelmana suoraan jakoon ladattuja käsinpiirrettyjä lyhäreitä, jotka edelleen herättivät lasten- ja nuortenviihteeseen erikoistuneen Cartoon Networkin johtokunnan kiinnostuksen. Iturielin ja CN:n yhteistyön tuloksena konseptia laajennettiin vuosien varrella ensin netti- ja sittemmin myös televisiosarjaksi, jolle toivoisi jo nyt pikaista jatkoa ja julkaisua myös Suomessa.
Iturielin neronleimauksen pääosassa on sarjakuvamaisten pahisten muodostama Black Hat Oy, kaikenlaisten supersankareiden ja muiden piirroshahmojen tuhoamiseen erikoistunut firma, jonka mottokin on "pahuus on bisneksemme, ja bisnes on hyvää!". Kussakin episodiossa Black Hat Oy auttaa korvausta vastaan haamujen, mörköjen, tietokonevirusten ja muiden vastaavien antagonistien sankariongelmissa, yleensä joko yksinkertaisesti vain tuhoten kohteensa tai ajaen nämä hulluuden syövereihin. Nimensä pulju on saanut teletappeja ja muita nössöjä huvikseen terrorisoivalta paholaismaiselta johtajaltaan, jonka omin tunnus onkin pikimusta silkkipytty. Todellisessa elämässä "black hat" on vanhoista westerneistä juontuva paikallinen slangitermi, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "pahista".
Suoralta kädeltä totean jo näin alkuun, että Villanosissa on parasta sen uskomattoman samaistuttava hahmokatras aina tarinoiden vaatimattomimpiakin sivuhahmoja sekä "roistoja" myöten. Itse esimerkiksi pidin suunnattoman paljon paperipussia päässään pitävästä pahasta tiedemiehestä, tämän epäonnistuneen kokeen seurauksena luomasta tuhoutumattomasta sinisestä halinallesta sekä tietysti Black Hatistä itsestään, joka on kaikessa kyynisessä ilkeydessään uskomattoman hauska hahmo. Muista mielettömyyksistä mainittakoon esimerkiksi toisessa jaksossa nähtävä synkkiä aavetaloja vastaan taisteleva kirvesmies, jolla on toisessa kädessään proteesina rautapallo. Samainen kirvesmies on vielä maalannut pallolleen kasvot ja käyttää sitä purkutyökalun sekä aseen lisäksi myös käsinukkena.
Kaikista jaksoista ehkäpä oivaltavin oli kuudes ja viimeinen, jossa laskelmoiva ja manipuloiva nainen varastaa tiedemiehen aivopesumömmön ja käyttää tätä hyväkseen muuttamalla maailman roistot tiktok-videoilla ja somepäivityksillä ohjailtaviksi tahdottomiksi zombeiksi. Halutessaan usuttaa seuraajansa muiden kimppuun moderni succubus yksinkertaisesti uhriutuu mahdollisimman näyttävästi, jolloin vihan kohde tulee villiintyneiden verenhimoisten massojen eliminoimaksi. Villanosin näkemys sosiaalisen median ajan narsismista osuukin omasta mielestäni täydellisesti kutiinsa, mutta se edustaa lajissaan samalla tiettyä epäkorrektia satiirin lajia, jota nykypäivän amerikkalaisvaikutteisissa tuotoksissa ei suvaittaisi alkuunkaan.
Edellinen kappale tiivistääkin sievästi, miksi Iturielin ja kumppaneiden rehevä latinohuumori vetosi itseeni niin perusteellisesti. Koska Villanos ei ole amerikkalainen piirretty eikä sitä amerikkalaiselle yleisölle liene suunnattukaan, sen ei myöskään tarvitse välittää tiukkapipoisen naapurinsa tabuista ja vouhotuksista vaan kielletyistäkin asioista on lupa puhua ja veistellä huumoria huomattavasti nykyajan tyypillistä länkkäriviihdettä rennommin ja vapautuneemmin. Kun animaation taso ja espanjankielinen ääninäyttelykin ovat samalla vähintään yhtä laadukasta ja persoonallista jälkeä kuin prameammissa amerikkalaisissakin, ei vuoden parhaisiin uusiin animaatiosarjoihin lukeutuvan Villanosin suhteen muuta aihetta marinalle jääkään, kuin kuudesta episodiosta koostuvan ensimmäisen tuotantokauden valitettava lyhyys sekä vääjäämättömän jatkon tuskaisa odotus.
Arvio: 4.5/5
VILLANOS: TEMPORADA 1, 2021 Meksiko
Ohjaus: Alan Ituriel
Käsikirjoitus: Alan Ituriel, Dave Tennant, Diego Valenzuela, Merril Hagan
Näyttelijät: Alan Ituriel, Amanda Rose, Eco Vox, Markiplier, Melaney Sems
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.