Kaikesta nostalgiasta huolimatta kämäisemmänkin ihailijan on pakko vähintäänkin tahtomattaan tunnustaa, ettei DreamWorks parhaimmillaankaan ole ollut mikään virheetön menestystehdas. Studion katalogia katsoessa esimerkiksi huomaa niiden kultaisten vuosienkin olleen välistä täynnä Mehiläisen elokuvan, Megamindin ja Möröt vastaan muukalaiset kaltaista keskinkertaisempaa höttöviihdettä, joka kävi kaupaksi lähinnä Disneyn vieläkin heikomman tarjonnan vuoksi. Uuden vuosituhannen alussa aikaisemman vuosikymmenen animaatiovillitys koki oman krapulavaiheensa ja genren taso heitteli valtavirran teoksissakin solkenaan äärilaidasta toiseen kysynnän samalla kasvaessa vielä entisestäänkin.
Alkuperäinen Kung Fu Panda oli teoksena onnistuneempia ja muistettavampia aikakauden ilmiöistä, eikä vain kekseliään ja hauskan konseptin itsensä vuoksi. Aitoja taistelulajeja, nopeaa toimintaa sekä sarjakuvamaista huumoria tihkuva tarina itsessään oli äärimmäisen sympaattinen ja viihdyttävä, mutta myös kenen tahansa elokuvia seuraavan helposti samaistuttavissa maanosasta riippumatta. Ymmärrettävästi kyseinen elokuva oli erityisen suosittu itäisen Aasian maissa, joissa se oli inspiroimassa kokonaista kansainvälisiin mittasuhteisiin sittemmin kasvanutta paikallista animaatioteollisuutta. Koska Kung Fu Panda tuotti tekijöilleen niinikään paljon mainetta ja läjäpäin mammonaa, ei jatko-osan tuottamisen suhteen ollut tältä osin minkäänlaisia epäilyksiä.
Kung Fu Panda 2 alkaa lyhyellä prologilla julmasta ja ylpeästä lordi Shenistä, vanhempiensa häpeästä, joka yritti voittaa näiden rakkauden vallalla ja voimalla. Shenin suunnitelmien seurauksena kokonainen pandayhteisö tuhottiin sukupuuttoon, mutta rakkauden sijaan tämä päätyi kohtaamaan vanhempiensa surun ja tuskan. Muinaiset ennustukset kertovat mystisen pandan kykenevän kukistamaan susiarmeijallaan valtakuntaa rautaisessa otteessaan pitävän vainoharhaisen riikinkukkoruhtinaan, mutta kuka on tuo kadonneen heimon vesa tai mistä tämä on tuleva, eivät legendatkaan osaa valaista...
En nyt yhtään liioittele tätä sanoessani, mutta toisen Kung Fu Pandan prologi yksissään pyyhkii mielestäni helposti lattiaa kaikella, mitä ensimmäinen missään vaiheessa pyrkikään esittämään. Jatko-osa ei vain toista ja jatkokehittele kaikkia ensimmäisen vahvuuksia, mutta tällä kertaa mukaan on heitetty eeppisempää draamaa ja synkempiä käänteitä Egyptin prinssin tapaan. Ennen itse tarinan alkuakaan katsojalle paljastetaan Pon olevan todellisuudessa lajinsa viimeinen ja kokonaisen kansanmurhan selviytyjä. Todellinen seikkailu onkin hahmon itsensä löytämisessä, menneisyytensä demonien kohtaamisessa sekä sisäisen rauhan saavuttamisessa. Milloin viimeksi näit Disney-leffassa mitään vastaavaa?
Jotain kummallista Kung Fu Panda 2:ssa kuitenkin on, jota nykypäivän elokuvissakaan harvoin näkee tai kuulee. Vaikka DreamWorksin moderni klassikko onkin periaatteessa tehty rahat mielessä, ei se maistu tai haiskahda laisinkaan turhalta rahastukselta, vaan tekijöillä on ollut myös aitoa intohimoa kertoa vilpittömän hieno tarina ilman joutavaa ensimmäisen kierrätystä, mälsiä hittikappaleita tai muita genren keinotekoisimpia kliseitä. Kung Fu Panda 2 näyttää ja kuulostaa edeltäjäänsä suuremmalta, mutta sen tarina jopa jatkaa edelleen ensimmäisessä osassa vihjailtuja käänteitä sekä näyttää minkälainen Po olisi osana kuuluisaa kungfuviisikkoa silkan oppilaan sijaan. Viimeisissä kohtauksissa tietysti luodaan pohjaa vielä kolmannellekin osalle, mutta sen kohtalonhan me jo tiedämmekin.
Kung Fu Panda 2 ei ole vain loistava teos itsessään, vaan mielestäni samalla yksi tekijöidensä sekä DreamWorksin parhaista elokuvista ylipäänsä. Kieltämättä sen tarina toistaa reippaasti aiemmin mainitun Egyptin prinssin ideoita kansanmurhasta, löytölapsesta sekä vallan ja rahan sokaiseman faaraon ylpeyden kautta tuhoon tuomitusta dynastiasta, mutta kyseiset perusteemat ovat sellaisenaan niin muikeita, että toivoisin jokaisen näkemäni uudemman elokuvan mieluummin kierrättävän niitä. Kolmannelle sarjan osalle se antoi samalla mahdottoman tehtävän koettaa edelleen petrata edeltäjästään tai tarjota jotain vähintään yhtä maukasta, mutta Kung Fu Panda 3 ei lopulta onnistunut oikein kummassakaan.
Arvio: 5/5
KUNG FU PANDA 2, 2011 USA
Ohjaus: Jennifer Yuh Nelson
Käsikirjoitus: Glenn Berger, Jonathan Aibel
Näyttelijät: Angelina Jolie, Dustin Hoffman, Gary Oldman, Jack Black, Jackie Chan, James Hong, Jean-Claude Van Damme, Lucy Liu, Michelle Yeoh, Seth Rogen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.