Downtown (1999)

"You know, sex makes people do strange things."

Tulkaa ja kuulkaa, lapset rakkaat, nuoret ja vanhat, hilpeät ja katkerat, tarinaa eräästä unohdetusta lajityyppinsä kulttiklassikosta ja omalaatuisesta odysseiasta, jollaista ei toista ole tähän maailman luotu edes legendaarisen Chris Prynoskin itsensä toimesta. Downtownia loihtiessaan likimain kaikki maailman animaatiosarjat 2020-luvulla tuottavasta Titmouse-studiostaan tunnettu Prynoski oli vielä poikanen, vain joitakin pienempiä projekteja MTV:n leivissä työstänyt nouseva kyky. Foxille vaihtaneen Mike Judgen lähdön jättämä luova tyhjiö tarjosi myös Prynoskille tilaisuuden lyödä itsensä läpi, vaikka lopulta työnantajan suorittama uudelleenjärjestely johtikin Downtownin lakkautukseen vain kolmentoista episodin jälkeen.

Chris Prynoski on kertonut muuassa haastattelussa saaneensa idean Downtowniin Ralph Bakshin 70-luvulla pikkubudjetilla tuottamista suttuisista ja epäkorrekteista animaatioelokuvista. Paljasjalkaisena nykkiläisenä tunnettu Prynoski onkin painottanut halunneensa Downtownista Fritz - kova kollia, Heavy Traffic - kuumat paikat ja Coonskiniä vastaavan taltioinnin vuosituhannenvaihteen paikallisnuorison kulttuurista ja elämäntavasta – jotain, jota ihmiset voisivat katsoa vielä vuosikymmenten päästäkin nostalgisena kuvauksena ainutkertaisesta ja kauan sitten kadonneesta ajasta ja paikasta, siinä missä Prynoski ja moni muu 70-luvun New Yorkin lapsi itse herkistelevät Bakshin, Martin Scorsesen sekä muiden paikallissankareiden hengentuotosten parissa. Prynoskin onneksi myös MTV:n päättävät elimet pitivät Downtownin perimmäisestä ideasta, sopihan urbaanin nuorisokulttuurin puolidokumentaarinen kuvaus erinomaisesti myös kanavan imagoon ja muuhun ohjelmistoon.

Downtownin päähenkilö on isoon omenaan vanhempiensa luota muuttanut, vanhoja leluja ja sarjakuvia keräävä parikymppinen vanhan liiton nörtti nimeltä Alex, joka kaapii vähät taskurahansa työskentelemällä pikkuisen painotuotteita myyvän kaupan tiskillä. Alexin elämä likaisessa ghetossa ei ole helppoa, mutta ankeaan arkeen väriä tuovat kokoontumiset tämän monenkarvaisten ystäviensä, kuten makeisiin addiktoituneen ylipainoisen Jenin, huumeita diilaavan elämäntaparokkari Goatin sekä pahoista pojista pitävän goottityttö Serenan elämääkin suurempien persoonallisuuksien kanssa. Nuoren miehen elämässä henkilökohtaiset mieltymykset joutuvatkin usein vastakkain ympäröivän maailman vaatimusten kanssa: läpi sarjan Alex esimerkiksi epäröi kertoa elämänsä naisille lapsellisiksi koetuista harrastuksistaan pelosta, että joutuisi naurunalaiseksi ja jäisi yksin. Itärannikon nuorison elämän keskiössä ovatkin larppaamisen, graffitien sekä luvattomien bileiden kaltaiset puuhastelut, joiden lomassa lempi leiskuu, ja joka jätkä nolaa säännöllisesti itsensä erilaisten kujeiden ja järjettömän vedonlyönnin innoittamana Sion Sonon Hazardin mielenmaisemissa.

Alexin ja kumppaneiden ankea arkielämä eroaakin aikansa tyypillisestä eskapistisesta animaatioviihteestä kuin sarvikuono sikalassa. Tiettävästi Prynoski tuotantotiimeineen kierteli kameran sekä äänityslaitteiden kanssa Amerikan itärannikon suurkaupunkien kaduilla ja nuorison kulttuuritapahtumissa taltioiden ihmisten elämäntarinoita sekä aitoa dialogia, joita edelleen hyötykäytettiin lähes sellaisenaan Downtownin episodien käsikirjoituksellisena pohjana. Pienenä lisäpanoksena projektinsa autenttisuuden takaamiseksi Prynoski tiimeineen myös palkkasi sarjansa ääninäyttelijöiksi tarkoituksella joukon suoraan kadulta repäistyjä amatöörejä, joiden lausuman dialogin taustalle vielä erikseen jätettiin tai lisättiin aitoa suurkaupungin taustahälyä sekä ajalleen muodikasta vaihtoehtorockia, hiphoppia sekä elektronista tanssimusiikkia, jollaisia kuuli paljon myös vuosituhannen alun videopeleissä; vanhaan aikaan MTV oli vielä musiikkiin erikoistunut kanava, joten firman sisältä löytyi Downtownin tarpeisiin asiansa osaavaa väkeä aiheen saralta.

MTV:n Downtownin suurimmat vahvuudet kiteytyvätkin sen selkäytimeen asti pureutuvaan tunnelmaan sekä mahdottomuuksiin asti yltävään samaistuttavuuteen: Prynoski ei kaihtanut puhtaan realismin tavoittelussaan edes nuorison alkoholin- ja huumeidenkäytön, tupakoinnin tai ilotyttöjen kaltaisia yksityiskohtia, joita tuskin nykyisinkään voisi televisiossa sellaisenaan näyttää yleisen moraalin ja politiikan puhtautta uskonnollisella vimmalla vartioivien sosiaalisen median verikoirien vuoksi. Downtownin rutikuivaa naturalismia on kuitenkin onneksi ymmärretty säännöllisesti rikkoa erilaisilla tarkoituksellisen värikkäillä uni- ja mielikuvituskohtauksilla, joista toisinaan Vincent van Goghin maalauksia muistuttavat taustat sekä etenkin viimeiseksi jääneen episodin happotrippi ovat luovuudessaan näkemisen arvoisia spektaakkeleja. Kahden ääripään tasapainoinen yhdistelmä maistuu niin hyvälle, että kyseistä päähän valonnopeudella nousevaa keitosta nauttiessa ei voi kuin ihmetellä, miksei vastaavaa tyylikeinoa käytetä useammin, vaikka genren tuotosten tarjonta tuntuisikin suoratoistopalvelujen myötä räjähtäneen täysin käsiin.

Chris Prynoski suunnitteli Downtownista alusta asti dokumenttia omasta ajastaan, ja sellaisena tekijänsä Graalin malja myös toimii likimain täydellisesti. Ulkopuolisin silmin Downtownia voinee tarkastella nostalgian sijaan myös mielenkiintoisena kuvauksena internetin myötä kansainvälisiksi ilmiöiksi kasvaneiden alakulttuurien yhteiselosta aikana, jolloin maailma oli vielä huomattavasti nykyistä suurempi. Prynoskin luomuksen viimeisen huikean episodin päätyttyä ilmoille jääkin katsojan näkökulmasta vaille vastausta piinaavan avoin kysymys, mitä kaikkea Downtownin tekijät olisivatkaan vielä kyenneet saamaan aikaan, jos sarjaa olisi ehditty vielä jatkaa ainakin toisen samanlaisen kauden verran. Downtownin lakkautusta onkin jälkikäteen sanottu yhdeksi MTV:n typerimmistä päätöksistä koskaan. Vähintään yhtä tyhmänä ja epäreiluna ratkaisuna Downtownista ei liene nykyisinkään olemassa edes kunnollista fyysistä julkaisua, vaan Prynoski itsekin on jo pidempään joutunut kaupittelemaan ihmisille sarjansa "promootiokopioita" pitääkseen teoksensa muistoa vielä jotenkin hengissä.


Arvio: 5/5


DOWNTOWN, 1999 USA
Ohjaus: Chris Prynoski, Eugene Salandra, Ilya Skorupsk, Jody Schaeffer, Kevin Lofton, Patrick Smith, Tony Kluck
Käsikirjoitus: Anne D. Bernstein, Chris Prynoski, David Regal, Erica Rothschild, Eric Friedman, George Krstic, Japhet Asher, Peter Elwell, Peter Gaffney, Rachelle Romberg
Näyttelijät: Aurora Lucia-Levey, Gregory Gilmore, Hector Fontanez, Leyora Zuberman, Marco H. Rodriguez, Phoebe Summersquash, Scot Rienecker, Tammy Lang