Blade (1998)

"Some motherfuckers are always trying to ice-skate uphill."

Kauan sitten muuassa amerikkalaisessa ghetossa vampyyriukkeli meni ja imaisi raskaana olevaa Anna-Liisaa suoraan suonesta. Syntisten menojen seurauksena ennen aikojaan tähän maailmaan syntynyt pienokainen sai kantaakseen verenimijäin osittaisen perimän kaikkine mukavuuksineen. Eksentrisen mestarinsa huomassa "daywalkeriksi" luonnehditusta puolivampyyristä kasvoi aurinkolaseja yölläkin käyttävä cool Wesley Snipes, aikansa tyypillisiä vaihtoehtorokkareita muistuttavia verenimijöitä metsästävä toimintasankari. Ilkeät yön timot sattuvat pyörittämään ihmisten rinnalla omaa salaista rinnakkaisyhteiskuntaansa omine myytteineen ja legendoineen, joten työsarkaa Bladen kaltaisella kivikovalla vampyyrininjalla luonnollisesti riittää.

Bladen tuotantohistoria ulottuu ajassa aina 90-luvun alkuun, jolloin taloudellisessa ahdingossa rypenyt Marvel-kustantamo koetti epätoivoisesti keksiä pikaisia tulonlähteitä kroonista rahapulaa paikkaamaan. Eräs firman oikukkaan johdon neronleimauksista oli alkaa kaupitella näiden sarjakuvaomistusten filmausoikeuksia niistä kiinnostuneille tuotantoyhtiöille, olivathan Tim Burtonin Batman-leffat ajan kuuminta muotia. Vaikka Marvel-filmatisoinnit tuottivat jo tuolloin satojen miljoonien lipputuloillaan moninkertaisesti itsensä takaisin, ei tulovirroista sittenkään satanut huonojen sopimusten vuoksi kustantamon itsensä laariin kuin karkkirahoja.

Alkujaan Bladen piti olla jonkinlainen Meksikoon sijoittuva vampyyriwestern, jonka pääosassa olisi heilunut Shaftina paremmin tunnettu Richard Roundtree, mutta ilmeisesti päättävissä elimissäkin ymmärrettiin konseptin kornius, ja alkuperäiset suunnitelmat hyllytettiin – eräässä vaiheessa New Line Cinemassa jopa keskusteltiin sankarin muuttamisesta mustasta valkoiseksi ja itse leffa toimintapätkästä komediaksi. Lopullisen muotonsa elokuva sai vasta käsikirjoittajaksi pestatun supersankarispesialisti David S. Goyerin hyppysissä, jonka visioissa varsin vanhanaikaiseksi ja romanttiseksi mielletystä vampyyrihömpötyksestä kasvoikin aikansa synkistelymuodille kumartava urbaani ja postmoderni kauhutoimintaraina.

Blade onkin elokuvana vähän kuin teinipojille suunnattu Twilight, jossa hyvät tyypit ovat aina tyylitajuisia ja pahat vain yrittävät olla. Parturissa käyneen one-linereita heittelevän Wesley Snipesin viiltävän karisman rinnalla tarinan pahiksena paita auki heiluvan rasvatukkaisen Stephen Dorffin virnistely saa lähinnä toivomaan tämän pikaista turpasaunaa sankarimme käsissä, mikä on tällaisissa leffoissa siis ihan hyvä juttu. Valitettavasti ärsyttävästi virnuilevan hipsterin selkäsaunaa saadaan kuitenkin odottaa vähän liiankin kanssa parituntisen seikkailun loppuun asti, ja sittenkin kuritukseen on menty sotkemaan muutamia turhia digitaaliefektejä. Alkuperäinen leikkaamaton versio oli tätä yli puoli tuntia pidempi, joten leikkaajalle kukkia.

Mitä olen ihmisten mielipiteitä kuunnellut, tuntuu moni karsastavan tätä ysärivuosien varhaista Marvel-mättöpalaa, mutta omasta mielestäni kyseessä on helposti yksi viihdyttävimmistä lajissaan. Pelkästään Bladen tulokulma koko vampyyrigenreen oli ilmestymisaikanaan etenkin valtavirran elokuvissa täysin uutta ja ihmeellistä, eikä sitä myöhempien Disney-versioiden tapaan edes yritetty muokata koko perheelle sopivaksi eskapistiseksi hölmöilyksi; Bladella oli vielä lupa viipaloida ja vetää vihollisia turpaan sekä lennättää vertakin ämpärikaupalla ihan vain silkasta lennättämisen ilosta. Näihin aikoihin kaikenlainen meidän aikanamme yleistynyt yletön erikoistehostekikkailukin ymmärrettiin vielä pitää aisoissa, joten suuri osa Bladen toimintakohtauksistakin on aitoa tavaraa.

Henkilökohtaisesti käy vähän sääliksi Bladen ohjannutta Stephen Norringtonia. Mies ehti ohjaamaan urallaan vain neljä elokuvaa, joista olen aiemmin arvostellut Brad Dourifin tähdittämän aliarvostetun Death Machinen. Bladen vaihtoehtoisessa lopussa Norrington itse esitti Michael Morbiusta, jota ilmeisesti kaavailtiin mukaan myöhempiin saman sarjan elokuviin ennen suunnitelmien hylkäämistä. Sittemmin Norringtonin ura ajautui sivuraiteelle ja tuhoutui katastrofaalisen Herrasmiesliigan mukana.


Arvio: 4/5


BLADE, 1998 USA
Ohjaus: Stephen Norrington
Käsikirjoitus: David S. Goyer
Näyttelijät: Donal Logue, Kris Kristofferson, N'Bushe Wright, Stephen Dorff, Wesley Snipes