Kukkulan kuningas (1997-2009)

“I’m not playing with dolls. I’m… interacting with them”

Mike Judge on kertonyt eräässä hiljattain antamassaan haastattelussa kokeneensa lypsäneensä Beavisin ja Butt-Headin tyhjiin jo aiheesta väsäämiensä ensimmäisten karkeiden lyhäreiden jälkeen. Kun MTV päätti tuottaa aiheen pohjalta kokonaisen loputtomuuksiin asti jatkuvan televisiosarjan, Judge joutuikin käyttämään kaiken vähäisenkin liikenevän luomisvoimansa kyetäkseen pysymään suosiossa alati kasvavan luomuksensa tahdissa aina täydelliseen kyllästymiseen ja lähes loppuunpalamiseen asti. Hyvissä ajoin ennen Beavis & Butt-Head - iloiset teinipojatin kunniallista päätöstä Judge ehti luonnostelemaan huvikseen aikansa maailmaa työtätekevän perheellisen ihmisen silmin tarkastelevan humoristisen sarjan, jonka myötä mies vaihtoi samalla työnantajaa MTV:ltä Foxille...

Vaikka Judgen alulle panema prosessi loihtikin tähän maailmaan Kukkulan kuninkaana tunnetun genrensä klassikon, ei lopputulos tiettävästi ole kovinkaan lähellä luojansa alkuperäistä näkemystä. Tiettävästi Judgen MTV:llä kynäilemässä vedoksessa oli huomattavasti vähemmän henkilöhahmoja sekä runsaammalla kädellä suoraa poliittista sanomaa, sekä erityisesti patavanhoillisille oikeistokonservatiiveille suunnattua piruilua, mutta vasta Foxin palkkalistoilla ollut Simpsonit-käsikirjoittaja Greg Daniels antoi työnantajansa toimeksiannosta Judgen alkuperäisvisiolle sen lopullisen moniulotteisemman ja samaistuttavamman muodon. Mike Judge itse piti Danielsin tekemistä muutoksista siinä määrin, että nimesi tämän kanssaan koko sarjan idean isäksi.

Kukkulan kuninkaan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen teksasilaiseen pikkukaupunkiin hienostoihmisen sieraimissa punaniskalta haiskahtavien stereotyyppisten sinikaulustyöläisten asuttamaan naapurustoon sekä erityisesti Hillin suuren maailman asioista täysin tietämättömän perheen edesottamusten ympärille. Mike Judgen itsensä äänellä puhuva Hank Hill on propaania ja grillausta rakastava jokamies, jonka naiivin hyväntahtoinen vaimo tulee toisinaan aiheuttaneeksi uudenlaisia ongelmia yrittäessään parantaa maailmaa. Perheen poika Bobby taas on äitinsä hemmottelema ylipainoinen ja koulukiusattu "kummallinen" lapsi, jolla on varauksellisen epämääräinen suhde vähän höveliin mutta pohjimmiltaan hyväluontoiseen isäänsä. Hillin perheeseen kuuluu lisäksi remonttimiehiä vihaava koira, joka onnistuu eräässä jaksossa leimaamaan isäntäperheensä tahattomasti rasisteiksi.

Judgen ja Danielsin yhteistyön hedelmää on toisinaan virheellisesti luonnehdittu jopa ensimmäiseksi aikuisille suunnatuksi piirrossarjaksi, mikä kertonee enemmän Kukkulan kuninkaan massasta poikkeavasta tyylistä kuin mistään muusta: Kukkulan kuningas saattaa esimerkiksi olla Simpsonien ja Duckmanin tavoin piikikäs, mutta sen yleisasenne on niitä lakonisempi ja maanläheisempi – Kukkulan kuninkaan maailmassa mikään ei ole niiden tavoin itsestään selvää, eikä edes irvailun sanoma tai kohde ole aina yhtä selkeä kuin mainittujen kaltaisissa hupailuissa. Kukkulan kuninkaan nerokkain oivallus onkin jo alusta asti antaa sarjan maailman ja hahmojen elää ja hengittää omalla painollaan, ja jättää pidemmälle menevien päätelmien ja tuomioiden tekeminen katsojan itsensä harteille – useimmista kaltaisistaan sitcomeista poiketen Kukkulan kuninkaassa ajan kuluminen huomioidaan, ja yksittäisiä episodeja sitoo etenkin ensimmäisen seitsemän tai kahdeksan tuotantokauden ajan monesti toisiinsa jokin suurempi teema tai pieni taustalla jatkuva tarina.

Eräänä esimerkkinä Kukkulan kuninkaan käsikirjoituksen tasosta, sarjan maailman syvyydestä sekä yleisestä kerrontatyylistä toimikoon Hillien naapurustossa vaimonsa ja poikansa kanssa asuva, ketjussa tupakkaa polttava vainoharhainen tuholaistorjuja Dale. Dalen vaimo on todellisuudessa pettänyt miestään vuosikausia julkisesti miestään alkuperäisväestöön kuuluvan korston kanssa, ja Dalen poikakin on todellisuudessa kielletystä suhteesta syntynyt lehtolapsi. Eräässä jaksossa Dale on pääsemäisillään jyvälle petollisen vaimonsa salaisuudesta vain uppoutuakseen lopulta yhä syvemmälle ufologian syövereihin. Dalella on kaikesta huolimatta lämmin suhde niin poikaansa kuin vaimoonsakin, ja ainut tyytymätön henkilö draamassa on jälkikasvunsa elämästä ulkopuoliseksi jäänyt salarakas.

Kukkulan kuningas ei saarnaa tai väännä mitään rautalangasta, monet sarjan yksittäiset tarinat ovat parhaimmillaan niin samaistuttavia ja perusidealtaan ajattomia, että niitä on helppo katsoa tietystä tekoaikaansa sidotusta ulkoasustaan huolimatta vielä vuosikausia valmistumisensa jälkeen. Tällaisia jaksoja ovat esimerkiksi pienet kertomukset sukupolvien välisestä kuilusta, joissa Hillin tai jonkin muun sarjan perheen vanhemmat yrittävät opettaa ja opastaa lapsiaan mielestään oikeille teille. Eräässä jaksossa erään toisen hahmon seksistisestä asenteesta kiusaantunut Hank esimerkiksi yrittää opettaa pojalleen, miten naiset eivät ole olemassa vain miesten palvelemista varten, toisessa yhden jos toisenkin perusasian koulukiusaamisen todellisuudesta. Usein vanhempien opetuksissa on myös oma järkensä, vaikkakin satiirina tilanteista onnistutaan monesti repimään irti myös nasevaa ironiaa tissibaarien ja väkivaltaviihteen kaltaisten aikuisten mukavuuksien kautta.

Foxin kultakaivoksen luonnehtiminen pelkästään suosituksi aliarvioisi sitä pahasti – ilmestymisaikanaan televisiota katsova yleisö suorastaan rakasti sitä! Kukkulan kuninkaalla olikin parhaimmillaan enemmän katsojia kuin vielä jotenkuten jaloillaan samoihin aikoihin pysyneellä Simpsoneilla. Judgen ja Danielsin luomuksen erinomainen ääninäyttely sekä yleinen samaistuttavuus sellaisinaan riittivätkin paikkaamaan kaikenlaiset hienoiset heilahtelut sekä kaavamaisempaan muottiin ajautumisen vielä vuosikausien ajan Mike Judgen ja ja Greg Danielsin vetäydyttyä vähitellen sarjan tuotannosta seitsemännen ja kahdeksannen tietämillä. Menestyksestä huolimatta Foxin päättävät elimet tekivät yllättävän ratkaisun loppuaan kohden lievästi stagnatoituneen sarjan armollisesta lakkauttamisesta kolmentoista kauden ja peräti yli kahden sadan jakson jälkeen niinkin myöhään kuin Herran vuonna 2009.

Valovuosia myöhemmin aikuisemmalla iällä katsottuna Judgen ja Danielsin huumori tuntuukin purevammalta kuin koskaan, ja monet Kukkulan kuninkaan yksittäiset vitsit voisivatkin sellaisenaan siirtää koska tahansa meidänkin aikaamme, alkaen uskonnollisten kulttien aivopesu- ja painostusstrategioilla sanomaansa levittävistä poliittisista agitaattoreista sekä vähemmistöjä ensisijaisesti oman julkisivunsa kiillottamiseen käyttävistä sosiopaateista kaikenlaisiin universaaleihin huomioihin perheestä, sukupolvien ja sukupuolten välisistä suhteista sekä länsimaisesta yhteiskunnasta yleisesti. Kukkulan kuningas ei välttämättä ole yhtä nerokkaalla tavalla tyhmä kuin Beavis & Butt-Head tai muuten vain nerokas kuten Daria, mutta kun ajattelee yhden miehen olleen enemmän tai vähemmän luomassa kaikkia kolmea, pitää Mike Judgelle nostaa hattua silkasta kunnioituksesta tämän betonoidulle asemalle 90- ja 2000-lukujen nuorison tuntojen tulkkina ja yhtenä aikansa televisioanimaation kultasormista.


Arvio: 4.5/5


KING OF THE HILL, 1997-1999 USA
Ohjaus: Adam Kuhlman, Allan Jacobsen, Anthony Lioi, Boo Hwan Lim, Dominic Polcino, Klay Hall, Kyoung Hee Lim, Lauren MacMullan, Tricia Garcia, Wesley Archer
Käsikirjoitus: Greg Daniels, J.B. Cook, Jim Dauterive, Jonathan Collier, Kit Boss, Mike Judge, Sivert Glarum
Näyttelijät: Brittany Murphy, Johnny Hardwick, Kathy Najimy, Mike Judge, Pamela Adlon, Stephen Root