keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Highlander 3: Saalistaja (1994)


Ensimmäisessä osassa kuolematon skotti Connor MacLeod toteutti kohtalonsa ja jäi viimeisenä henkiin kuolemattomien ajattomassa mittelössä, minkä seurauksena miehen harteilta karisivat ikuisen elämän kirous sekä highlandereiden säännöt. Connorista tuli kuolevainen. Toisessa osassa paljastui, että Connor MacLeod sekä muut kuolemattomat ovatkin oikeasti Zeist -planeetalta ja jonkin ihmeellisen luonnonlain mukaan kun maan päällä on useampi zeistlainen, he kaikki ovat kuolemattomia.

Kolmas osa sijoittuu kronologisesti ensimmäisen ja toisen Highlanderin väliin. Connor MacLeod on nyt kuolevainen ja isä, miehen vaimo on päässyt kuolemaan ennen elokuvan tapahtumia ja poikakin kuolee tai katoaa ihmeellisesti ennen toista elokuvaa. Perinteiseen Highlander -tyyliin välistä leikataan tuon tuosta flashbackeihin, joissa Connor MacLeod seikkailee mm. Japanissa. Connor oli Ramirezin kuoleman jälkeen löytänyt Conan Barbaarin shamaanista itselleen uuden mentorin, jonka elokuvan pahis, Mario van Peeblen esittämä Kurgan -wannabe surmaa ja jää lopulta vangiksi Connorin mentorin sortuvaan luolaan aina elokuvan nykypäivään asti. Kurgan -wannaben kuoriuduttua vankilastaan Connor saa mystisesti taas kuolemattomuutensa takaisin ja suunnilleen jokaisesta sarjan elokuvasta tuttu titaanien taistelu alkaa jälleen alusta. Näyttelijöistä Christopher Lambert yrmistelee ja murahtelee tuttuun tyyliinsä, Deborah Kara Unger näyttelee mukiinmenevästi Connorin tämänkertaista tulevaa ja menevää mielitettyä sekä Mako tekee perinteisen roolinsa japanilaisena mentorina. Heikoin lenkki näytteljöistä on Mario van Peebles, joka lähinnä yrittää imitoida muikeaa matalaäänistä Clancy Brownia ensimmäisestä elokuvasta, siinä surkuhupaisasti epäonnistuen.


Highlander kolmosella ei todellakaan ollut sarjan vaikean kolmannen elokuvan taakkaa, sillä periaatteessa elokuvan tekijät olisivat voineet tehdä mitä tahansa ja lopputulos olisi ollut läpeensä puiseen kakkososaan verrattuna mestariteos. Tässä tapauksessa tekijät viisaasti pyrkivät tekemään elokuvasta mahdollisimman paljon hyvän ensimmäisen osan kaltaisen. Periaatteessa kolmas osa on muutamia pieniä eroavaisuuksia ja eri näyttelijöitä lukuun ottamatta remake.

Mistään mestariteoksesta ei kuitenkaan ole kyse, ei edes ensimmäisen osan veroisesta elokuvasta. Ennen kaikkea Highlander 3 kärsii toisinaan halvahkosta televisiotasoisesta yleisilmeestä sekä ajoittaisesta sekavasta logiikasta. Jos Connor MacLeod ei ollutkaan todellisuudessa viimeinen highlander, miksi hän sai ensimmäisessä elokuvassa viimeiselle highlanderille tulevan ”palkinnon” ja vapautui kuolemattomuudesta? Entä miten on mahdollista että Connor yhtäkkiä saakin kuolemattomuutensa takaisin? Miksi pahis satojen vuosien yhteisen vankeuden jälkeen päättääkin yhtäkkiä tappaa toisen kätyrinsä mutta jättää toisen henkiin? Zeistilaista logiikka varmaan. Tarinakin tuntuu etenevän lähinnä töksähdellen, jokaista tehokasta kohtausta kohti on laahaava turha kohtaus, joka ei edistä tarinaa tai syvennä henkilöitä oikeastaan ollenkaan. Lopussa juonen kannalta keskiöön nousevasta Connorin pojasta ei esimerkiksi tiedetä kuin että hän on Connorin poika ja sillä selvä. Elokuvassa ei myöskään kuulla ollenkaan Queenia, vaan viimeisen taistelun päälle on ympätty mielikuvituksettomasti jotain sattumanvaraista rokkenrollia.


Loppujen lopuksi Highlander 3 on ihan hyvä elokuva. Itsenäisenä teoksena se ei ole kummoinen, mutta Highlander -sarjassa se on yksi paremmista pätkistä. Jos Highlander -elokuvien joka suhteessa sekavan ja jokaisessa elokuvassa ristiriitaisen sisäisen logiikan pähkäily tuottaa harmaita hiuksia niin miettikääpä tätä: pari vuotta ennen tätä elokuvaa alettiin tuottaa ilmeisesti samaan kaanoniin kuuluvaa, kuulemma ihan kelvollista televisiosarjaa, jossa Connor MacLeodin nähtävästi kauan hyvinkin kadoksissa ollut pikkuserkku Duncan MacLeod seikkailee yhdessä monen tusinan muun kuolemattoman sekä muun populan kanssa. Ja Connor Macleodin piti olla jo ensimmäisen osan jälkeen se ainoa ja viimeinen. Zeistilaista logiikkaa totta tosiaan.

PS. Laskekaa huviksenne miten monta kertaa elokuvan aikana hoetaan "There can be only one". Tässä kohtaa sarjaa koko hokema räjäyttää sitkeimmänkin ironiamittarin.


Arvio: 3/5


HIGHLANDER 3: THE SORCERER, 1994 Ranska, Iso-Britannia, Kanada
Tuotanto: Andrew Morahan
Ohjaus: Claude Lèger
Käsikirjoitus: Paul Ohl, William N. Panzer, Rène Manzor, Brad Mirman
Näyttelijät: Christopher Lambert, Mario van Peebles, Mako, Deborah Kara Unger

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.