Kuvittele itsesi 80-luvun lopulle ja 90-luvun alkuun katsomaan televisiosta siskojesi kanssa Agapio Racing Teaming pistämättömän laatutietoisesti sekä suurella sydämellä suomeksi dubbaamaa aitoa ja alkuperäistä Pikkuponit-kasaripiirrettyä, koska parempaakaan ei ollut siihen aikaan tarjolla. Kuvittele seuraavaksi itsesi vuoteen 2020, uudistuneesta My Little Ponysta on tullut kokonainen kulttuuri-ilmiönsä, jolla on jopa ihan fanejakin, ja uudet sarjan elokuvat löytävät tiensä videolevityksen sijaan suoraan teattereihin. Yhtäkkiä havahdut ja huomaat astuneesi sisään äänten ja kuvien pyörteeseen, vaihtoehtoiseen todellisuuteen... maailmaan, jossa järki ja hulluus ovat vain saman taskun pohjalla pyörivän kolikon kaksi eri puolta. Olet astunut hämärän rajamaille.
En tiedä kuka on vastuussa My Little Ponyn kokemasta renessanssista, mutta mielestäni kaveri ansaitsisi jonkin näyttävän palkinnon ennen julkista mestaustaan. Alkujaanhan koko vanhan ajan piirrettyä ei perinteiseen superkaupalliseen kasarityylin oltu tarkoitettukaan muuksi kuin mainokseksi niille leluille, mutta 2000-luvulla jälkimmäiset pudotettiin tärkeysjärjestyksessä yllättävänkin viihdyttävän uuden sarjan tieltä. Muutaman vuoden takainen My Little Pony: Elokuva oli sekin kansan mutinoista huolimatta kaikessa vilpittömässä typeryydessään omaan mieleeni enemmän kuin se eräs samoihin aikoihin uutuuttaan kiiltänyt Star Wars -raina, josta sosiaalisen median viisaat kävivät veristä sanasotaansa vuosikausia sen ilmestymisen jälkeenkin. Pankin räjäyttänyt konikokeilu oli kuitenkin siinä määrin rahakas onnistuminen, että jatko oli käytännössä selvä jo kauan ennen teatterikierroksen päättymistäkään.
Vuoden 2021 My Little Pony: Uusi sukupolvi on jotain rebootin ja löyhän jatko-osan välillä, nimensä mukaisesti sen tarina keskittyy uuteen aikaan ja hahmoihin nyt jo päättyneen uuden sarjan sekä ensimmäisen leffan tapahtumien sijoittuessa kaukaiseen myyttiseen menneisyyteen. Uudella ajalla vanha taika on kadonnut ja ponit eriytyneet omiksi sulkeutuneiksi enklaaveikseen, joissa suvaitsemattomuus ja vanhan kaunaisen kansan levittämä misinformaatio lietsovat ponien pelkoa toisiaan kohtaan. Avarakatseisempi päähenkilöponi on onneksi rohkea ja uskaltaa nousta vääryyttä vastaan kasvottomien massojen marssiessa näiden tietämättömyyttä häikäilemättömästi hyväkseen käyttävän fasisti-mammanpojan tahtiin kohti tyranniaa ja poniheimojen lopullista ratkaisua. Lopussa ystävyys on taikaa ja sitä rataa, viimeinen deus ex machina -twist on todellisuudessa niin ilmeinen, että sen pystyy arvaamaan jo hyvän matkaa ennen varsinaisen seikkailun käynnistymistäkään.
Tiedän jo nyt, että seuraavasta kritiikistä tulee vielä sanomista, mutta tulkoon. My Little Pony: Uusi sukupolvi ei enää ole sitä vanhan hyvän ajan pölhöä eskapistista fantasiaviihdettä josta kuka tahansa voi nauttia, vaan siihen on selvästi tarkoituksella menty sotkemaan reaalimaailman valmiiksi mielipiteitä jakavaa maailmankuvaltaan mustavalkoista politiikkaa, jota moni todellisuudessa yrittää vähintäänkin tiedostamattaan paeta uppoutumalla tällaiseen aivot turruttavaan höpöviihteeseen. Eikä siinä mitään, saahan elokuvalla olla sanomaa, mutta My Little Pony noudattaa tässäkin mielessä orjallisesti suoraan annettua kaavaa lisäämättä siihen mitään tai tarjoamatta jonkinlaista omaa tuoretta, oivaltavaa tai hauskaa näkökulmaansa. My Little Ponyn uuden tulemisen rinnassa sykkiikin lähinnä kimppu nykyajan valtavirtaviihteen pahimpia kliseitä. Mitä tahansa hämmentävän suurta suosiota jopa aikuisten miesten keskuudessa nauttiva persoonallinen, helposti lähestyttävä ja hauska televisiosarja tekikään oikein, on tällä kertaa pahemman kerran onnistuttu hutiloimaan.
My Little Pony: Uusi sukupolvi on pohjimmiltaan animoitu musikaali, joten perinteitä kunnioittaen suuri osa sen tarinasta on anastettu suoraan klassisista Disney-elokuvista, erityisesti Kaunottaresta ja Hirviöstä. Toisin kuin esimerkiksi samoista lähteistä inspiraatiota ammentava WolfWalkers, ei suoria lainoja ole tällä kertaa viitsitty niitäkään juuri soveltaa oman juttunsa tekemiseen tyylipuhdasta apinointia pitemmälle: pienenä läpileikkauksena tarinan päähenkilö on paperilla kuin suora kopio Bellestä, moneen eri klaaniin jakautuneet ponit vain yksi väännös taikalinnan asukeista sekä paha fasistiponi taas pelkkä Gastonin laimeampi poniversio. Juonellisesti taas kaikki, mikä ei ole lainattu paljon paremmista elokuvista, romahtaa nopeasti oman painonsa alle niinkin täydellisesti, että puolitoistatuntisen seikkailun vaiheet muutamia pääkohtiaan lukuun ottamatta ovat täydellisesti haihtuneet katsojan mielestä jo muutaman tunnin koko komeuden katsomisen jälkeen.
Loppujen lopuksi CGI-animoitujen muovisempien pikkuponien seikkailu maistuukin ikävästi täyteen ahdetulta sarjalta turhaa mesoamista, migreenin ja epileptisiä kohtauksia laukaisevia ylitsepursuavan kirkkaita värejä, mitäänsanomattomia henkilöhahmoja sekä laskelmoituja pop-hittejä, jotka eivät tunnu kertovan mistään tai johtavan oikein mihinkään. Valoisampana puolena My Little Ponyn näyttelijät ovat ainakin periaatteessa alansa osaavia nimiä ja tuttuja monista muista viime aikojen Netflix-produktioista kuten Kentaurien maasta, mutta autotunella turhaan kopeloitujen ammattilaulajien tulkintojen ohella näiden äänet eivät mielestäni istuneet roolihahmoille kovinkaan hyvin.
Tuntuu jotenkin kummalliselta tuhlata aikaansa ja energiaansa pelkästään kritisoidakseen My Little Ponyn kaltaista tuotetta. Nyt kun kasarinostalgian paha henki on päästetty irti pullostaan, oli vain korkea aika myös tämän franchisen palata takaisin juurilleen pimeään aikaan, jolloin valtavirran karmivan kurainen animaatio ei yleisesti ollut tarkoitettukaan kuin mainokseksi jollekin aivan muulle. Ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa tai toisessa todellisuudessa kansa alkaa jälleen saada tarpeekseen surkeasta tarjonnasta, populäärikulttuuri kallistua sisällöltään vilpittömämpään ja maanläheisempään suuntaan sekä My Little Pony keskittyä silkkaan höhlään viihteeseen markkinoinnin sijaan. Vain yksi asia on tässä vaiheessa varmaa: My Little Pony: Uusi sukupolvi tulee antamaan sosiaalisen median viisaille syyn seuraavaan verbaalisten verilöylyjen, massamurhien ja sisällissotien sarjaan vielä vuosikausiksi eteenpäin.
Viva la muerte!
Arvio: 1.5/5
MY LITTLE PONY: A NEW GENERATION, 2021 USA, Kanada, Irlanti
Ohjaus: José Ucha, Robert Cullen
Käsikirjoitus: Gillian Berrow, José Ucha, Robert Cullen, Tim Sullivan
Näyttelijät: James Marsden, Kimiko Glenn, Liza Koshy, Sofia Carson, Vanessa Hudgens
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.