Hayop Ka! (2020)

Filippiinien trooppinen saarivaltio herättänee mukavan ja yläkylläisen elämän turvottaneelle länsimaalaiselle kuluttajalle mielikuvia rikollisuuden, korruption ja kulkutautien riivaamasta kehitysmaasta, mutta harvapa tietääkään, että maassa on jo vuosikausia ollut kovassa nosteessa oma kotoisa ja laadukas animaatioteollisuutensa, jonka palveluksia on hyödyntänyt moni kansainvälinen alan brändi jo pitemmän aikaa. Vuosi sitten ilmestynet Hayop Ka! ei varsinaisesti ollut ensimmäinen laatuaan sikäläisessä elokuvakaanonissa, mutta Netflixin levittämänä se saavutti kotimaansa ulkopuolella mainetta jonkinlaisena sensaationa ja kuriositeettina, joka jokaisen animaation ystävän piti nähdä vuonna 2020. Missä ja milloin kukaan olisi nimittäin eläessään tullut katsoneeksi kokonaista aikuisille suunnattua filippiiniläistä furry-elokuvaa?

Lienee kuitenkin erikseen syytä mainita, ettei Hayop Ka! eli "Senkin eläin!" ei suinkaan ole mitään Beastarsin kaltaista ”vakavampaa” draamaa tai Zootropolisin kaltaista namuttelua vaan eräänlainen humoristinen väännös paikallisesta sosiaalipornosta ja saippuaoopperaroskasta. Tarinan päähenkilö on siirtotyöläisenä Manilassa työskentelevä Nimfa, joka lähettää paikallisen tavan mukaisesti säännöllisesti rahaa maalla asuvalle köyhälle perheelleen. Vapaa-ajallaan Nimfa seurustelee talkkarina työskentelevän romuluisen Rogerin kanssa, mutta todellisuudessa Nimfa unelmoi paljon paremmasta elämästä kuin mihin sinikaulustyöläisellä on varaa. Mahdollisuus sosiaaliseen nousuun aukeaa Nimfan kohdattua sattumalta rikkaan miehen, jonka kanssa tämä päätyy ahneutensa sokaisemana aloittamaan salasuhteen. Kolmiodraaman loppu on onnellinen omalla tavallaan.

Hayop Ka! kuulostaa paperilla juoneltaan melkoisen ohkaiselta, mutta henkilökohtaisesti suosittelen tutustumaan paikalliskulttuuriin tai jonkun aiheesta tuntevan mietteisiin ennen itse elokuvan katsomista, sillä Nimfan tarina on tulvillaan yksityiskohtia ja teemoja, jotka helposti menevät länsimaiselta jästiltä täysin yli ymmärryksen. Nimfan teini-ikäinen pikkusisko esimerkiksi tulee monen tosielämän kohtalotoverinsa tavoin vahingossa raskaaksi, sillä konservatiivisessa katolisessa maassa seksuaalivalistus, ehkäisy ja abortti eivät ole aivan yhtä itsestään selviä juttuja kuin maallistuneessa lännessä. Pahimman kolauksen kulttuurierojen seurauksena luonnollisesti kokevat hahmojen pikkutarkka elehtiminen sekä näiden välinen värikäs ja erilaisilla sanaleikeillä kuorrutettu dialogi, jota ei ole aina mahdollista kääntää muille kielille ja jonka tarkoituksellisen voimakas, toisinaan jopa yliampuva esitystapa todennäköisesti vain hämmentää monia.

Omaan silmääni parasta Hayop Ka!:ssa oli sen visuaalinen anti, erityisesti oikean elämän maisemista ja paikoista ammentavat upean pikkutarkat taustamaalaukset, jotka kaikessa riemunkirjavuudessaan sopivat trooppisen aasialaisen saarivaltion kuvaukseen kuin nyrkki silmään. Erityisen mieluisana yksityiskohtana mainittakoon elokuvassa kuvattu paikallisarkkitehtuuri, joka toi mielestäni vain enemmän syvyyttä ja mielenkiintoista sisältöä itse tarinaan. Filippiinien kaltaisessa maassa tuloerot rehottavat äärimmillään, mikä heijastuu suoraan erilaisten sosiaaliluokkien asuttamiin kaupunginosiin ja talojen arkkitehtuuriin: köyhimmät asuvat slummeissa ja erilaisissa hökkelikylissä, työläisillä saattaa olla varaa väljempään omakotiasumiseen sekä erilaisiin huoneistoihin rikkaiden ja ylemmän keskiluokan suosiessa filippiiniläistä ja eurooppalaista tyyliä yhdisteleviä komeita kivitaloja, joiden paikallista nimeä en nyt yhtäkkiä saa palautettua mieleeni.

Hayop Ka!:n animaatio ja hahmojen design ovat vähän kuin välimuoto länsimaisen ja toimintapainotteisemman japanilaisen välillä, mikä ei varsinaisesti olekaan ihme tuntien filippiiniläisen animaation historian kummankin tekijöiden luotettuna yhteistyökumppanina. Avid Liongore onkin eräässä haastattelussa maininnut tavoitteekseen oman kotoisan tyylinsä luomisen silkan trendien mukana ratsastamisen sijaan, lopputulos tuo ehkä tahattomastikin mieleen 2010-luvun eurooppalaisen valtavirran animaation, erityisesti Long Way Northin vähäeleisemmän tyylittelyn, mikä ei omasta mielestäni ole ammattimaisesti ja riittävällä kunnianhimolla toteutettuna lainkaan huono juttu ellei välttämättä kaipaa suuren maailman tuotantoarvoja. Disneyä tai Studio Ghibliä osuvampi vertailukohde tällaiselle elokuvalle voisikin olla eurooppalaisten teosten ohella hyvin samanlaisista lähtökohdista noussut eteläkorealainen animaatioteollisuus, jonka laadukkaammatkaan tuotokset eivät tunnu vielä aivan löytäneen ominta yleisöään edes kotimaassaan.

Omasta mielestäni Hayop Ka! onkin huomattavasti onnistuneempi ja syvällisempi elokuva kuin mitä etukäteen voisi edes kuvitella, mutta en kuitenkaan lähtisi sitä aivan kenelle tahansa suoralta kädeltä suosittelemaan sen katselukokemuksen välttämättömänä osana vaaditun kulttuuritietouden vuoksi. Toisaalta tietty hölmö saippuaoopperamaisuus itsessään todennäköisesti vain pitkästyttää useimmat jännempää seikkailua animaatioltaan haikailevat, joten Hayop Ka!:ta tuskin tullaan positiivisista puolistaan huolimatta vastaisuudessakaan länsimaissa muuna muistamaan kuin animaatiomaailman ikiomana kiehtovana kuriositeettina.


Arvio: 4/5


HAYOP KA!, 2020 Filippiinit
Ohjaus: Avid Liongoren
Käsikirjoitus: Manny Angeles, Paulle Olivenza
Näyttelijät: Angelica Panganiban, Robin Padilla, Sam Milby