William Hanna ja Joseph Barbera lukeutuvat kautta aikain legendaarisimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin animaatiomaailman mestareihin, eikä vain yleissivistykseen kuuluvien Tom & Jerry -lyhäreiden kautta, vaan myös myöhemmästä elämäntyöstään televisiopiirrettyjen parissa. Vanhaan aikaanhan näköradion yleistyessä perinteisen teatterielokuvan suosio romahti ja jatkossa piirretyt tehtiin suoraan televisioon nopeasti ja halvalla, usein valmispaloja hyödyntäen ja armottomasti kierrättäen. Varhaisen televisioanimaation jälki oli pahimmillaan ruokottoman rumaa ja nykysilmin yleisesti auttamattomasti vanhentunutta, mutta Hanna-Barberan pioneerivuosinaan luoma animaatioimperiumi onnistui pitämään sitkeästi pintansa aina 2000-luvun alkuun, jolloin vanhuuttaan nariseva studio sulautettiin osaksi Warnerin animaatiokoneistoa useiden omistajanvaihdosten ja vaikeiden ysärivuosien jälkeen.
Vanha kuningas siis kuoli ja kuopattiin kunnialla, mutta perinnöksi tuleville sukupolville legenda jätti jälkeensä viiden vuosikymmenen edestä erilaisia hahmoja ja valmiita toimiviksi testattuja konsepteja, joista monella oli vielä valmis fanipohjansakin vuosien takaa – ainut ongelma vain on, ettei niistä montaakaan voida alkaa näyttää tai hyödyntää sellaisenaan Hanna-Barberan vanhojen sarjojen täydellisen kulahtaneisuuden vuoksi. Jellystonen kohdalla Warnerin animaatiosiiven tuotantoporras päätti ottaa haasteen vastaan ja palkata modernisaatiotyöhön kokonaisen joukkueellisen pätevöityneitä uuden polven animaattoreita sekä antaa näille vapaudet toteuttaa sarjansa kuten parhaaksi näkivät kunhan maku säilyi hyvänä ja jälki tyydyttävänä. Lopputulos ei juuri voisi olla kauempana ThunderCats Roarin vastaavista asetelmista tuotetulle fiaskolle.
Jellystone on perinteikkään nykyaikainen tiiviisiin kymmenminuuttisiin jaksoihin jaettu piirretty Yogi-karhun, Snagglepussyn, Salama-Santerin aka El Kabongin ja Hakki-koiran ja muiden klassisten piirroshahmojen asuttaman Jellystonen kaupungin kiireettömästä elämästä vähän Gumballin mielettömän maailman hektisempää menoa muistuttavalla asenteella höystettynä. Käytännössä edellinen tarkoittaa, ettei nykyaikaistuneen Jellystonen maailma enää pyöri yksittäisten hokemien tai episodista toiseen toistuvien tilanteiden luoman rutiinin ympärillä, vaan kokonaisuutta hallitsee tietynlainen hilpeä kaoottisuus, joka yrittää rutiininomaisesti ja erinomaisella menestyksellä tasapainoilla luovan yllätyksellisyyden ja ymmärrettävien juonirakennelmien välillä.
Toisin sanoen Jellystone hyödyntää riemastuttavan itsensä näköisesti Hanna-Barberan luomusten perusideoita yrittämättä edes etäisesti vedota katsojan nostalgiaan. Sikäli kun tekijät ovat muutoksia alkuperäisaineistoon tehneet, ovat nekin vähät olleet mielestäni hyvin perusteltuja: ikivanhojen piirrettyjen kankeaa hahmodesignia on esimerkiksi tarkoituksella lähdetty muokkaamaan erottuvampaan ja yksilöllisempään suuntaan, yksittäisille hahmoille on menty antamaan huomattavasti alkuperäistä enemmän luonnetta ja muutamien kohdalla sukupuoltakin on menty vaihtamaan miehestä naiseksi. Niin uskomattomalta kuin viimeinen kuulostaakin, on päätöksen takana pätevä syy, nimittäin sarjan itsensä havaittavaan arkitodellisuuteen nojaava formaatti ja huumori, jonka vuoksi naisten roolia Jellystonessa oli lisättävä huomattavasti.
Jellystone jakautuu yhteensä pariinkymmeneen lyhyeen pätkään, joissa tyypillisesti pääosissa nähdään eri hahmoja. Henkilökohtainen suosikkini kaikista on erilaisia käytännön huiputuksia harrastavan Topi-katin ja tämän kissajengin muodostama yhteenliittymä, joiden tähdittämät jaksot ovat aina tavalla tai toisella täynnä surrealistisimpia ja hauskimpia gageja. Eräässä loppupään jaksossa Topi-katti esimerkiksi löytää laatikollisen vanhentuneita kalapuikkoja, jotka tietysti myydään Jellystonen asukkaille ties minä ihmerohtona. Lopulta kalapuikkohuijaus kuitenkin käynnistää kokonaisen lahna-apokalypsin Jellystonen asukkaiden muututtua yksi toisensa jälkeen kahdella jalalla käveleviksi mereneläviksi. Kyseisen jakson punchline on ehkä hauskin koko sarjassa.
Vasta ThunderCats Roarin kärsineenä kaikki mahdollinen Jellystonessa tuntuu vähintään miljoona kertaa osaavammalla otteella toteutetulta, alkaen vaikka sopivan (vaan ei liian) yksinkertaisista hahmoista, taustataiteesta, monipuolisesti hyödynnetyistä kuvakulmista ja kuvasuhteista sekä erinomaisista ääninäyttelijöistä, joiden työstä en keksi juuri minkäänlaista marinan aihetta. Jellystonen kohdalla erityisen huomionarvoista on tekijöiden selvä panostus koomisen tilannetajun suhteen, sillä alusta asti huumori tuntuu minimalistisimmillaankin iskevän parhaimmillaan kutiinsa sekunnin murto-osan tarkkuudella niinkin merkityksettömän tapahtuman kuin lautasen särkymisen kohdalla – jopa harvat aikuisempaan makuun tarkoitetut pikkutuhmat viittaukset ruumiineritteisiin ja ihmisen anatomiaan ovat parhaimmillaan hoidettu niin tyylillä, etten usko kenenkään niistä edes pahastuvan, vaikka ne sattuisikin ymmärtämään.
Rehellisyyden nimissä Jellystone lienee helposti vilpittömimpiä ja riemastuttavimpia rebootteja miesmuistiin, vihdoinkin oikeasti laadukas ja riittävän omaperäinen uusintakierros, joka ei yritä tippaakaan provosoida ketään tai kalastella vanhojen fanien hyväksyntää silkalla vanhan kierrätyksellä. Viimeinen näkyy myös valitettavasti sarjan itsensä saamassa vastaanotossa, joka vanhojen fanien keskuudessa on ollut lähtökohtaisesti korostetun negatiivinen ja pettynyt nuoremman yleisön saadessa siitä huomattavasti enemmän irti. Valitettavasti suoratoistopalveluiden aikaan tällaiset yksittäiset sarjat tuntuvat hukkuvan katselukanavien runsauden vuoksi internetin mustaan aukkoon, josta useimmat eivät sitä arvaa milloinkaan edes etsiä. Ei siis pidä ihmetellä, miksi kukaan ei tunnu puhuvan yhdestä jos toisestakaan vuoden 2021 animaatiomaailman mielenkiintoisemmasta uutuudesta, joihin Jellystone mielestäni niinikään lukeutuu.
Arvio: 4/5
JELLYSTONE!, 2021 USA
Ohjaus: Aaron Austin, Careen Ingle, C. H. Greenblatt, Hannah Ayoubi
Käsikirjoitus: Careen Ingle, C. H. Greenblatt, Hannah Ayoubi, Ian Mutchler, Ian Wasseluk, Kaitlyn Graziano, Melody Iza, Yotam Perel
Näyttelijät: C. H. Greenblatt, Dana Snyder, Fajer Al-Kaisi, Grace Helbig, Jeff Bergman, Jim Conroy, Lesley Nicol, Paul F. Tompkins, Ron Funches, Thomas Lennon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.