Jokainen vähänkään viimeisen vuosikymmenen länsimaiselle valtavirran populäärikulttuurille tieten tai tahtomattaan altistunut lienee tehnyt samalla tuttavuutta Walking Deadina tunnetun ilmiön kanssa. Kyseinen Robert Kirkmanin ja kumppaneiden sarjakuvaan perustuva zombiviihteen klassikko lienee jo pyörinyt eri muodoissaan televisiossa laadun dippaamisesta sekä kaikista armollisista lopetusaikeista huolimatta jo niin pitkään, että sitä voinee jo ihan itsessäänkin pitää ironisessa mielessä eräänlaisena loputtomasti elävien maailmassa tarpovana lihaa janoavana elävänä kuolleena. Mätänemistilassakin Walking Deadin kaltainen kultakimpale on yksinkertaisesti liian arvokas kuopattavaksi.
Valistunut yleisö on kuitenkin ollut jo vuosikausia perillä Kirkmanin ja kumppaneiden toisesta, Invinciblen nimellä kulkevasta vähintään yhtä herkullisesta sarjakuvahankkeesta, jonka varovainen johdanto näki oman animaatiomuotoisen adaptaationsa Amazonin omassa striimauspalvelussa kuluneen vuoden keväällä nousten nopeasti internet-yleisön puheenaiheeksi sekä meemimateriaaliksi. Jos lukija on siis tähän päivään asti kyennyt pitäytymään tutustumasta ilmiöön, kannattaa tämä arvostelukin jättää suosiolla lukematta, mikäli mielii katsoa sarjansa niin neitseellisenä kuin mahdollista ilman turhia juonipaljastuksia.
Invinciblen tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa ajalleen tyypilliset supersankarit ovat arkipäivää ja kokonainen voimamiesten ja -naisten muodostama ryhmittymä yhdessä valtion salaisen turvallisuuspalvelun kanssa suojelevat ihmiskuntaa hullujen tiedemiesten ja ulkoavaruuden örkkien muodostamalta uhalta. Enemmän tai vähemmän Marvelin ja DC:n vastaaville irvailevan tiimin avainjäsenistä mahtavin on Teräsmiestä mukaileva Omni-man (J.K. Simmons), joka päivisin suoritettujen urotekojen sekä kokonaisten häijyjen avaruusotusten sivilisaatioiden kansanmurhien jäljiltä palaa aina iltaisin suihkun kautta tavalliseen perheenisän rooliin vaimonsa ja lastensa pariin kuten kuka tahansa tavallisista kuolevaisista.Eräänä päivänä kaikki kuitenkin romahtaa hetkessä, kun jokin salaperäinen pahuus tekee supersankarien ryhmittymästä selvää jälkeä raa'assa veriorgioissa ja itse Omni-man löydetään henkihieveriin piestynä. Parantaessaan haavojaan vanha ukko päättää käyttää aikansa teini-ikäisen poikansa Markin koulimiseen työnsä jatkajaksi jumalankaltaisena yli-inhimillisenä sankarina, joka joutuu opintiellään käymään läpi kaikki ne perinteisimmät supersankarikliseet elämän vaikeiden perustotuuksien oppimisen sekä työn ja siviilielämän sovittamisesta lähtien. Matkan varrella salaperäisenä Invinciblenä tunnettu Mark päätyy perustamaan uuden supersankareiden ryhmän sekä selvittämään karvaan totuuden entisten kuolemasta.
Tämän enempää konkreettista en halua juonesta kertoa, mutta kannattaa silti muistaa, että kyseessä on lähinnä muikeaa johdantoa huomattavasti eeppisemmälle kokonaisuudelle, josta varmuudella tullaan näkemään vielä useita tuotantokausia ja ehkä spin-offejakin. Invinciblen kaanonin perusidea on kuitenkin tietystä kliseisyydestään huolimatta yksinkertaisuudessaan mitä mainioin: siinä missä teini-ikäiset trikoosankarit joutuvat asettamaan vastakkain velvollisuutensa ja sosiaaliset suhteensa, löytyy maailmankaikkeudesta huomattavasti voimakkaampia ja vanhempia voimahahmoja, joiden vastaavat laiminlyönnit koskevat yksittäisten ihmisten sijaan kokonaisia galakseja, ihmiskuntaa sekä perhettä – ja aikuisten maailmassa jälki on kaikkien suhteen pahimmillaan monin verroin rumempaa ja likaisempaa kuin viittaleikkejä harrastavat pikkupojat kykenevät kuvittelemaankaan.
Tiedän jo nyt saavani vielä kuulla tästä, mutta oikeasti pidin Invinciblen supersankaroinnista siitäkin huolimatta, että olen vuosikausia profiloitunut nimenomaan kyseisen genren erityisenä vihaajana. Pitkällisen sisäisen konfliktini päätteeksi tulin johtopäätökseen, että formaatti erityisesti nostaa Invinciblen liukuhihnamaisten Marvel-leffojen yläpuolelle, sillä laadukas sekä oikeasti henkeen ja vereen sarjakuvamaiseen menoon sopivampi ison rahan animaatio on mielestäni koska tahansa epämääräistä erikoistehostemyllytystä mielekkäämpi vaihtoehto silmälle ja vähän korvallekin. Animaatioltahan ei milloinkaan lähde edes odottamaan samanlaista realismia kuin näytellyltä elokuvalta, joten myös kaikenlaisia tyhmyyksiäkin kohtaan mieli on piirretyn kohdalla huomattavasti avoimempi ja suvaitsevampi, tähän päälle vielä roppakaupalla formaatin mahdollistamaa makeaa ja tyyliteltyä toimintaa, eikä konseptin liiallinen genreuskollisuuskaan tunnu oikein missään.
Jos Invinciblessä jokin korpeaa, niin sen johdantomaisuus, jossa mitään juonenpätkiä ei varsinaisesti viedä loppuun asti, vaan kaikki jätetään tarkoituksella auki ehkä vuoden tai parin päästä tulevaa jatkoa silmällä pitäen. Muuten napina rajoittuukin hyvin pieniin murusiin, kuten Markin ärsyttävään narsistiseen tyttöystävään, joka tuntuu vain nalkuttavan jaksosta toiseen, vaikka hyvin tietää poikaystävänsä uhraavan yhteisiä hetkiä pelastaakseen ihmishenkiä. Toisaalta yhden todella inhottavan hahmon vastineeksi saadaan epämuodostunut poika, joka elää ja kommunikoi ihmisten kanssa robotin välityksellä, identtisen klooninsa kanssa aitoudestaan loputtomasti kinasteleva rikollinen nero, autotunen filtterin kautta puhuva robottipää sekä monia muita vähintään yhtä mielenkiintoisia hahmoja, joiden vaiheista olen ainakin itse halukas tietämään lisää.
En ole vielä katsonut ainuttakaan tänä vuonna ilmestynyttä täysiveristä supersankarielokuvaa enkä varsinaisesti aiokaan, mutta omasta puolestani olen valmis julistamaan Invinciblen jo tässä vaiheessa genrensä parhaaksi tuotokseksi koronavuonna 2021. Länsimaisen nykyanimaation rypiessä loputtomassa alisuoriutumisen ja yliyksinkertaistamisen suossa tällaiset kunnianhimoiset luomukset äärimmäisen pahan korporaationkin rahoituksella valavat uskoa paremmasta tulevaisuudesta myös tällä saralla. Hyvällä lykyllä Invincible innoittaa muita suoratoistojättejä tuottamaan omia kypsiä ja korkeatasoisia animoituja toimintapaukkujaan, eikä formaatin nykyinen alennustila ole vuosien päästä kuin ikävä muisto vain.
Arvio: 4.5/5
INVINCIBLE: SEASON ONE, 2021 USA
Ohjaus: Jeff Allen, Paul Furminger, Robert Valley
Käsikirjoitus: Chris Black, Christine Lavaf, Cory Walker, Curtis Gwinn, Robert Kirkman, Ryan Ottley, Ryan Ridley, Simon Racioppa
Näyttelijät: J.K. Simmons, Mahershala Ali, Mark Hamill, Sandra Oh, Steven Yeun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.