Vuoden 1959 tietämillä elettiin animaation kultakauden viimeisiä aikoja, jolloin tummat pilvet olivat jo alkaneet vähitellen kerääntyä koko alan ylle. Kylmän sodan kuumina varhaisvuosina näköradiona tunnettu kapistus oli jo löytänyt tiensä yhä useampaan talouteen, jolloin alkoivat samalla varhaiset kokeilut nykyisin lähes katsomiskelvottoman halpa-animaation tuotannon suhteen. Yksi varhaisimmista menestystuotteista oli Alexander Andersonin ja Jay Wardin luoma Crusader Rabbit, joka oli niin kankeaa jälkeä, että kyseistä sarjaa voinee luonnehtia surutta kokoelmaksi dubattuja stillkuvia. Crusader Rabbitin osakseen saama suosio oli kuitenkin selvä osoitus animaation mahdollisuuksista halpana televisioviihteenä, joten luonnollisesti menestykselle oli myös saatava jatkoa...
The Rocky & Bullwinkle Show oli Andersonin, Wardin sekä mukaan lyöttäytyneen Bill Scottin pyrkimys nostaa varhaisen televisiopiirretyn rimaa aivan uudenlaiselle tasolle. Alkuperäisenä konseptina sarjan oli tarkoitus kertoa televisioaseman valtaavista metsäneläimistä, mutta suunnitelmien edetessä idea päätettiin rajata naiiviin liito-orava Rockyyn ja tyhmään hirvi Bullwinkleen, joiden seikkailuihin uusi ja tällä kertaa jopa liikkuvaa kuvaa käsittävä sarja tulisi pääosin keskittymään. Jottei konsepti alkaisi missään vaiheessa tuntua liian itseään toistavalta, päätettiin jokainen episodi vielä jakaa erillisiin lyhyempiin sketsimäisiin segmentteihin, joita varten luotiin kokonainen kööri vähintään yhtä muistettavia hahmoja, kuten tarkoituksellisen pöhköä puujalkahuumoria viljelevät Peabody ja Sherman, joille on omistettu kokonaisia elokuvia ja useita tuotantokausia käsittäviä spin-offeja meidänkin aikanamme.
Itselleni Rocky & Bullwinkle tuo erityisesti nyt jo taakse jääneet vuodet yliopistossa, jossa tapoin tyypillisesti aikaa katsomalla ja kuuntelemalla sarjan episodeja. Kuuntelemisen painottamista ei tällä kertaa kuitenkaan voi lainkaan liiaksi korostaa, sillä Rockyn ja Bullwinklen seikkailujen todellinen tähti olikin alusta asti nimenomaan aikuisyleisöä silmällä pitäen kirjoitettu hauska ja kekseliäs dialogi, joka virnuilee estotta aikansa hahmoille ja ilmiöille, kuten istuvalle presidentille ja kylmän sodan ajan hysterialle. Vakioroistoina sarjassa esimerkiksi nähdään kaksi venäläisellä korostuksella puhuvaa agenttia, joiden kotimaaksi ilmoitetaan "Pottsylvania", sillä Neuvostoliittoon viittaaminen televisiossa oli tähän aikaan enemmän tai vähemmän kiellettyä. Agenttien päällikkönä toimii tietysti peloton Suuri Johtaja, jolle ei muistaakseni taidettu missään vaiheessa antaa tarkempaa nimeä.
Oma henkilökohtainen suosikkisegmenttini kaikista on tietenkin kaikenlaisia satuja parodioiva "Fractured Fairy Tales", jossa perinteiset tarinat tyypillisesti käännetään ylösalaisin ja mahdollisimman kieroon: eräässä jaksossa esimerkiksi Walt Disneyä muistuttava ahne prinssi rakentaa kokonaisen jättimäisen teemapuiston nukkuvan prinsessa Ruususen ympärille. Uskokaa tai älkää, Disneyn johto itse on perinteisesti suhtautunut erittäin positiivisesti Rockyn ja Bullwinklen seikkailuihin, maailmaa ja ihmiskohtaloita rautaisella otteellaan hallitsevalla megakorporaatiolla oli tästä sarjasta jopa valmiiksi asti luonnostelu reboot 80-luvulla, mutta suunnitelma jäi toteutumatta lähinnä sopimusteknisistä syistä. Kyseisessä sarjassa olisi satujen sijaan parodioitu mm. kauhuelokuvia, koska kasari ym.
Disneyn alkuperäiset reboot-suunnitelmat tuntien olen jopa harmistunut, ettei niitä koskaan lähdetty viemään luonnostelmia pitemmälle. Toisaalta en kuitenkaan uskoisi Disneyn uskaltautuvankaan samanlaiseen MAD-lehden hengessä harrastettuun anarkistiseen kepposteluun, jolla Ward ja kumppanit olivat aikoinaan liikkeellä. Erään kerran esimerkiksi yksi vakioäänistä luki repliikkinsä vähän turhan konemaisesti, joten nimeämätön tiimin jäsen kävi sytyttämässä tämän kädessä olleen käsikirjoituksen tuleen. Erään toisen kerran show'n tuotantotiimi meni ostamaan itselleen pienen saaren jostain päin Amerikkaa, julistivat sen itsenäiseksi "Pottsylvanian tasavallaksi" ja astelivat vielä itsenäisyysjulistuksensa kanssa valkoiseen taloon, jossa näitä vastassa oli poliisi ja armeija kovat piipussa. Pottsylvanian tasavalta ei sitten koskaan itsenäistynytkään.
Animaatiopuolella Rocky & Bullwinkle taasen on jopa oman aikansa mittapuulla karmaisevan huonoa jälkeä. Varhaisissa televisiopiirretyissä tavattiin hyödyntää paljon stillkuvia ja rajattua animaatiota, jossa vain pieniä yksityiskohtia animoitiin tarvittaessa erikseen, ja yleensä sekin vähä tehtiin valmispaloilla; animaation taso olikin televisiossa kustannussyistä pääsääntöisesti hirveää aina 80-luvun lopulle asti, mutta Rockyn ja Bullwinklen tapauksessa kaikki merkittävä työ ulkoistettiin vielä meksikolaiselle hikipajalle, joka vähät välitti työn lopullisesta jäljestä. Bill Scott onkin eräässä haastattelussa myöntänyt ulkoistamisen olleen jättimäinen emämunaus, mutta huomautti samalla tekijöiden havahtuneen ongelmaan vasta liian myöhään vahingon jo tapahduttua.
Jos siis lukijan mieleen heräsi kiinnostus Rockyn ja Bullwinklen seikkailuja kohtaan, kannattaa kokonaisuutta lähestyä jonkinlaisena löyhästi kuvitettuna huippuluokan radioteatterina, jossa tekijöillä on ollut kulissien takana vähintään yhtä hauskaa kuin yleisölläkin. Jos taas Rockyn ja Bullwinklen historiallinen merkitys genressään kiinnostaa, voinee tätä liputtaa jopa yhdeksi kautta aikain vaikutusvaltaisimmista yksilöistä lajissaan: pelkästään arkikieleen Rocky ja Bullwinkle ovat toimittaneet kymmeniä lentäviä lauseita ja tunnistettavia hokemia, joihin törmää myöhemmissä piirretyissä tuon tuostakin. Jopa radikaalina ja superluovana tunnettu The Ren & Stimpy Show sisältää valtavat määrät viittauksia nimenomaan Rockyyn ja Bullwinkleen, onpa koko sarjan rakennekin kopioitu lähes suoraan juuri siitä.
Arvio: 4/5
THE ROCKY & BULLWINKLE SHOW, 1959-1964 USA, Meksiko
Ohjaus: Bob Schleh, Dun Roman, Ernest Terrazas, Frank Braxton, George Singer, Gerald Ray, Gerard Baldwin, Jim Hiltz, John Walker, Lew Keller, Paul Harvey, Pete Burness, Rudy Zamora, Sal Faillace, Ted Parmelee, William T. Hurtz
Käsikirjoitus: Allan Burns, Bill Scott, Chris Hayward, Chris Jenkyns, George Atkins, Jay Ward, Jim Critchfield, Lloyd Turner, Ted Key
Näyttelijät: Bill Scott, Charlie Ruggles, Daws Butler, Edward Everett Horton, Hans Conried, June Foray, Paul Frees, Walter Tetley, William Conrad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.