80-luvulle tultaessa Hanna-Barberan animaatiojättiläinen oli kuitenkin ehtinyt ikäistensä studioiden tyypilliseen rappioitumisvaiheeseen, jossa määrä oli jo ehtinyt kauan aikaa sitten korvaamaan laadun ja suuri osa firman tuotoksistakin koostui lähinnä erilaisista remakeista ja jatko-osista, kaikenlainen vakavampi tuotanto oli Hanna-Barberassa jo kauan sitten ulkoistettu päättävien pöytien ulottumattomiin erilaisiin idän halpamaihin läntisen suorittavan portaan ammattimiesten vaihtaessa kilpailijoiden leiriin hälyttävällä tahdilla. Kun yleisö alkoi vaatia "mausteisempaa" ja yleisesti laadukkaampaa televisiopiirrettyä animaation alkavan renessanssin kuumina vuosina, oli entinen markkinajohtaja vähitellen yhä syvemmällä omassa liemessään.
Loppujen lopuksi Hanna-Barbera vaihtoi omistajaa vuonna 1991, jolloin studio toimintoineen kaupattiin osaksi lässyistä maailmanparannushankkeistaan sekä Suomenkin mediassa paljon uutislähteenä käytetystä CNN-uutiskanavastaan tunnetun Ted Turnerin jättimäistä mediaimperiumia. Klassisen animaation noustessa uudelleen valtavirran suosioon Turner ymmärsi täydellisesti genren suomat taloudelliset mahdollisuudet ja päätti siksi perustaa kokonaisen televisiopiirretyille omistetun kaapelikanavan, Cartoon Networkin, jonka johtavaksi kiintotähdeksi suunniteltiin uuden johtokunnan myötä uudestisyntynyttä Hanna-Barberaa. Tällä nerokkaalla konseptilla tulisi olemaan hyvinkin kauaskantoisia seuraamuksia, joiden jälkijäristyksiä voi edelleen havaita niin alan piireissä kuin yleisessä populäärikulttuurissakin vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Christian ja Yvon Tremblayn luoma Swat Kats: The Radical Squadron oli yksi ensimmäisistä Turnerin ajan omista tuotannoista, se suunniteltiin alusta asti vastaamaan uuden ajan vaatimuksia aikuisemmasta ja vakavammasta televisiopiirretystä, mutta tietenkään unohtamatta nuorempia katsojia. Tyyliltään sarjakuvamaisen toimintasarjan tapahtumat sijoittuvat antropomorfisten kissojen asuttamaan Megakat Cityyn, jossa paikallinen armeija ottaa säännöllisesti mittaa jättiläishirviöiden, robottien, ufojen, hullujen tiedemiesten ym. vastaavien klassisten peruspahisten kanssa. Jake "Razor" Clawson ja Chance "T-Bone" Furlong olivat joskus armeijan hävittäjä-ässiä, mutta jouduttuaan vastuuseen esimiestensä möhläyksistä valtiolle vahingonkorvauksia romuttamolla tienaava kaksikko päätti jatkaa vigilante-linjalla ikioman superhävittäjän ja muiden mielikuvituksellisten omatekoisten aseiden voimin.
Swat Kats saattaa paperilla kuulostaa todella tympeältä ja persoonattomalta ysäripiirretyltä, mutta vaikutelma ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Tämä sarjahan suunniteltiin varta vasten vauhdikas räjähtävä toiminta etunenässä, joten mitään erityisen monimutkaisia juonikokonaisuuksia ei varsinaisesti nähdä missään vaiheessa. Kirjallisen kikkailun korvaa edelleen huippulaatuinen ja paksulla tussilla luotu tarkoituksellisen sarjakuvamainen ulkoasu sekä kokonainen liuta muistettavia hahmoja, joiden ääninä kuullaan kauttaaltaan Jim Cummingsin, Mark Hamillin ja Charlie Adlerin kaltaisia aikansa nimekkäimpiä osaajia. Ted Turnerin Hanna-Barbera panosti selvästi luomukseensa reippahasti keskivertoa kovemmin tuotantoarvoin, kuin Swat Katsista olisi toivottukin vakavaa haastajaa Batmanin kaltaiselle aikansa klassikolle.
Omaan makuuni parasta Swat Katsissa ovatkin erityisesti sen roistot, kuten Metallikats-duo, vankilapakonsa aikana kuollut Bonnie ja Clyde -tyylinen rikolliskaksikko, jonka muistot ja persoonallisuudet hyväsydäminen professori latasi kahteen robottiin aavistamatta näiden rikollisia taipumuksia. Ensimmäisessä episodissa kaksi haudanryöstäjää tulee vapauttaneeksi Pastmaster-nimellä tunnetun aikaa hallitsevan velhon, joka eräässä myöhemmässä jaksossa liittoutuu Metallikatsien kanssa luodakseen vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa robotit ovat kaapanneet vallan Megakat Cityssä ja tappaneet Swat Kats -duon. Yksi henkilökohtainen suosikkikohtani nähdään toisen kauden viidennessä jaksossa, jossa T-Bone kehittää romanttisen suhteen jakson naispuolisen roiston kanssa, mutta loppu jää tarkoituksellisen avoimeksi myöhempää jatkoa ajatellen.
Jos koskaan erehtyy katsomaan Swat Katsia järjestyksessä, todennäköisesti huomaa sanomattakin laadullisen eron ensimmäisen ja toisen tuotantokauden välillä. Alkupuolen jaksoista moni on vielä varsin varovainen ja vasta tunnustelee konseptinsa mahdollisuuksia, mutta viimeistään ensimmäisen tuotantokauden puolivälin tienoilla tuotantoa siirrettiin yhä enenevissä määrin japanilaisen huippustudion hoidettavaksi, mikä näkyy myös positiivisesti yleisessä tasossa. Toinen tuotantokausi tehtiin lähes täysin alusta loppuun Japanissa, ja näitä viimeisiä kahtatoista jaksoa pidetään yleisesti koko sarjan todellisena huipentumana: pelkästään uusi alkuvideo esittelee yleisölle roppakaupalla laadukkaampaa itäisiä anime-vaikutteita hyödyntävää animaatiota hevikitaroiden säestämänä, mutta itse tarinatkin uskaltavat jo käsitellä kunnianhimoisempia scifi-teemoja, kehitellä hahmojen välisiä suhteita sekä käynnistää suurempia juonikehitelmiä myöhempiä tuotantokausia silmällä pitäen.
Toisen tuotantokauden ja siten koko Swat Katsin viimeiseksi jäänyt jakso tiivistää mielestäni kaiken, mikä tässä sarjassa oli niin rakastettavaa: kyseisessä episodissa hulluuden ja nerouden rajamailla häilyvä tiedemies kehittää vekottimen, joka pystyy korjaamaan minkä tahansa koneen. Metallikatsien korjattua itsensä kyseinen koje tulee kehittäneeksi oman tahdon, jolloin se yhdistyy luojansa kanssa kissa-kone-hybridiksi ja alkaa rakentaa itsestään yhä tuhovoimaisempaa asetta. Swat Katsit eivät monen muun myöhäiskauden episodin tapaan pysty käyttämään hävittäjäänsä sitä vastaan, vaan näiden on liittouduttava vihollistensa kanssa pysäyttääkseen käsistä karanneen joukkotuhoaseen. Tämä jakso on siis luonnollisesti tekijöiden pienimuotoinen tribuutti Akiralle.
Swat Katsin toisesta tuotantokaudesta suunniteltiin alun perin viidentoista jakson pituista, mutta kolmea viimeistä ei koskaan ehditty saamaan valmiiksi asti sarjan surullisenkuuluisan lakkauttamisen vuoksi. Tarinahan kuuluu siten, että 90-luvun alussa nähtiin väkivaltaisten videopelien ja piirrettyjen nostattama valtava moraalipaniikki, joka sai Ted Turnerin havahtumaan yhtiönsä suureen suosioon kasvaneen luomuksen turmiollisuudesta. Suojellakseen lapsia turhan rankan piirretyn antamilta ikäviltä vaikutteilta Big Daddy päättikin pelkurimaisesti siltä istumalta panna menestyksekkään suosikkisarjan lihoiksi jättäen samalla alkuun polkaistut tarinat kesken ja miljoonat fanit täysin tyhjin käsin.
Swat Katsia on sittemmin näytetty tiuhaan toiveuusinta Cartoon Networkilla, siitä on julkaistu kokoelmia kotikatsojien iloksi sekä se lienee nykyisin katsottavissa jossain lukuisista suoratoistopalveluista, mutta fanien hartainta toivetta ei kaikista vuosien varrella kerätyistä adresseista ja mielenilmauksista huolimatta ole koskaan rohjettu toteuttaa, eikä saaga olekaan koskaan saanut virallista jatkoa. Swat Katsin alkuperäiset luojat jopa järjestivät melkein vuosikymmen sitten kokonaisen joukkorahoituskampanjan, jonka tarkoituksena oli herättää franchise takaisin entiseen loistoonsa, mutta ilmeisesti hanke lopulta kariutui Time Warnerin ja Hanna-Barberan nykyisten omistajien vastustukseen. Turner itse oli ehtinyt vetäytymään Warnerin johtokunnasta jo kauan aikaa ennen kyseistä episodia.
Näin siis kaatui yksi aikansa lupaavimmista televisiopiirretyistä, vuosikausia aikaansa edellä ollut helmi, joka ei missään vaiheessa edes ehtinyt täysin kasvamaan todelliseen kukkaansa. Swat Katsin loppuun asti nousujohteisen laadun tuntien myöhempien tuotantokausien jälki olisi hyvin voinutkin jäädä aikakirjoihin yhtenä kautta aikain parhaista, mutta aikansa kukkahattujen ja Teddy-boyn jänistämisen seurauksena käsiin jäi vain ehta kulttiklassikko, jolle löytyy varmuudella ainakin yksi kova fani myös Suomesta.
Arvio: 5/5
SWAT KATS: THE RADIKAL SQUADRON, 1993-1995 USA, Japani
Ohjaus: Robert Alvarez
Käsikirjoitus: Christian Tremblay, Davis Doi, Glenn Leopold, Yvon Tremblay
Näyttelijät: Barry Gordon, Candi Milo, Charlie Adler, Gary Owens, Jim Cummings, Lori Alan, Mark Hamill, Tress MacNeille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.