Valehtelija (1981)

Hyviin arvostelutapoihin varmaan kuulunee tietty kronologisuus näiden pidempien ohjaajakeskeisempien maratonien suhteen. Tiedän jo tässä vaiheessa arvostelleeni muutama Mika ja Aki Kaurismäen uudemmista tuotoksista, mutta luulin Valehtelijaa Jackpot 2:n tapaan alkujaan vain jonkinasteiseksi epämääräiseksi lyhytelokuvaksi ja jätin sen siksi vähemmälle huomiolle. Mutta ei, kyseessä nimittäin on ihan pitkäksi leffaksi laskettava 50-minuuttinen teos, jonka Mika aikoinaan teki diplomityönään Münchenin elokuvakoulussa. Jos siis oikeasti haluaa ajaa takaa tiettyä yksittäistä hetkeä, josta Kaurismäen veljesten vallankumouksellinen taival kotimaisen elokuvataiteen parissa lähti liikkeelle, niin tämän yksilön ilmestyminen vuonna 1981.

Juonta valehtelijassa ei varsinaisesti ole puolta lyhyemmänkään teoksen edestä. Veljeksistä Aki esittää muuan Jean-Luc Godardin leffan mukaan nimettyä Ville Alfaa, patologista valehtelijaa ja nasevakielistä ketkua tämän kiertäessä Helsingin katuja yrittäen pummata rahaa vastaantulijoilta. Silkan huijarin sijaan Villen ominta alaa onkin itsepetos, vaikka miekkonen todellisuudessa varsin hyvä tyyppi onkin. Mainitsinko jo miehen lakonisen kaurismäkeläisellä eetoksella lausutun nasevahkon dialogin? Valhettelijan tapauksessa kyseessä on jo melkoista sanataidetta, joka ansaitsee tulla jokaisen kuulemaksi.

En tarkalleen ottaen osaa täysin yksityiskohtaisesti eritellä, mitä kaikkea Kaurismäen veljeskaksikko on Ranskasta mennyt vaikutteita imemään tiettyä ulkopuolisuuden ja vieraantumisen tunnetta lukuun ottamatta, mutta katselunautinnon perusteella niiden on pakko olla lähinnä positiivista laatua. Valehtelijan kuvaus 80-luvun alun vilkkaasta suurkaupungista on sähköinen ja kaoottisen eloisa kuin mikä, hahmot tuntuvat henkisesti jatkuvasti hukkuvan sen abstraktiin meteliin kuin Michaelangelo Antonionin leffoissa konsanaan – tietyissä kohdin melkeinpä ihan kirjaimellisesti, sillä osasta sanailua saa vain vaivoin selkoa.

Erityismaininta on pakko antaa yhdestä tietystä kohtauksesta, jossa nähdään Juice Leskinen esiintymässä kokonaisen kappaleen verran. En tiedä kumman veljeksen kuningasidea oli sisällyttää lähes koko esitys sellaisenaan keskelle pitkää elokuvaa, mutta ratkaisusta ei voi näin jälkikäteen olla kuin mielissään, samoin kuin hyvästä elokuvästa yleensä – ja Kaurismäen veljesten tapauksessa vielä kaksin verroin. Jos siis pidät kaurismäkeläisen kuivasta tyylistä, ilkeän väittää, että pidät todennäköisesti tästäkin.


Arvio: 4/5


VALEHTELIJA, 1981 Suomi, Saksa
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki, Pauli Pentti
Näyttelijät: Aki Kaurismäki, Juuso Hirvikangas, Lars Lindberg, Pirkko Hämäläinen