Seitsemän veljestä (1979)

En tiedä montako pitkää animaatioleffaa Suomesta on koskaan tähän maailmaan tullut, mutta veikkaisin lukumäärän olevan helposti laskettavissa vaikka yhden käden sormilla. Perinteisen animaation tuottaminen nimittäin on siinä määrin kallista ja pitkällistä erikoistumista vaativaa puuhaa, ettei tällaisessa pienessä periferisessä pikkuvaltiossa moisilla juuri juhlita muuten kuin osana jotain paljon suurempaa kansainvälistä projektia. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Seitsemän veljestä onkin siksi mitä mielenkiintoisin kotimainen julkaisu, sillä kyseessä on tiettävästi ensimmäinen koskaan tehty suomalainen pitkä animaatioelokuva, jonka olemassaolokin tuntuu jo ammoin unohtuneen monelta.

Jukolan talon poikien kasvukertomus lienee jokaiselle suomalaisen peruskoulun äidinkielen kunnialla läpäisseelle tuttu ainakin nimenä. Ihan kertauksen vuoksi kuitenkin mainittakoon tarinan kertovan seitsemästä kurittomasta veljeksestä, jotka päättävät karata kotoaan omaan metsäiseen maailmaansa, mutta jotka päätyvät lopulta kohtaamaan menneisyytensä ja parantamaan tapansa. Aleksis Kiven kertomus on kotimaisen kirjallisuuden klassikko, ja Nelimarkan/Seeckin elokuva seuraa sen juonta varsin tarkkaan, joskaan ei aivan sanasta sanaan, vaan tiettyjä vapauksia lähdetekstin suhteen on jouduttu muutamassa kohdin ottamaan.

Mikäli taas itse animaation taso ja tyyli kiinnostaa, lienee Nelimarkan ja Seeckin tuotos lähinnä alkuaikojen South Parkia, joka siis toteutettiin pitkälti kartongista leikatuilla kappaleilla ja stop motionilla. Samaa tekniikkaa on mitä ilmeisimmin ohjaajakaksikkokin elokuvassaan hyödyntänyt, mutta sillä erotuksella tietenkin että silkan yksivärisen kartongin tai paperin sijaan hahmoja ja taustoja on piirretty sekä väritetty kynin ja vesivärein. Kokonaisuus on vähän kuin kuvitettua radioteatteria, jossa animoitujen kohtien ohella hyödynnetään paljon erilaisia stillkuvia, päällekkäistä kuvaa ja nopeita leikkauksia. Rahaa tekijöillä ei selvästikään ole ollut käytössään muutamaa palanutta puupenniä enempää, mutta itseäni tietty luova karkeus ja arkaaisuus lähinnä viehättivät.

Mitä muuta voisi sanoa jokaisen tuntemasta kotoisan kauno kirjallisuuden kulmakiven obskuureimmasta ja salamyhkäisimmästä filmatisoinnista? Henkilökohtaisesti pidän kovasti myös alkuperäistekstistä, joten tekijäduon melankolinen näkemys ei sellaisenaan tuottanut ainakaan itselleni pienintäkään pettymystä. Kotikutoisen rupuinen animaatiokin on täynnä ehtaa persoonallisuutta ja ääninäkin kuullaan koko joukko aikansa eturivin meikäläisiä näyttelijöitä Erkki Saarelasta, Sulevi Peltolasta, Esko Salmisesta ja Kari Franckista lähtien, joten myös tällä saralla liikutaan keskivertoa euforisemmilla nummilla.

Ehkä olen vain yksin näine mieltymyksineni, mutta itse en jäänyt kaipaamaan ollenkaan maailmanluokan piirrettyä jälkeä tätä pientä katajaista helmeä katsoessani. En vain jaksa ymmärtää, miten on mahdollista, että tämä pikkuinen merkkiteos on nähty kotimaisessa televisiossa viimeksi joskus 90-luvulla. Katsomani kopionkin jouduin tilaamaan jostain kaukaisen kyläkirjaston kokoelmista, sen sijaan että olisin vain hakenut sen lähimmästä kirjakeitaasta. Jossakin on nyt selvästi jotain todella pahasti vialla, eikä se joku ole mielestäni Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Seitsemän veljestä.


Arvio: 3.5/5


SEITSEMÄN VELJESTÄ, 1979 Suomi
Ohjaus: Jaakko Seeck, Riitta Nelimarkka
Käsikirjoitus: Aleksis Kivi, Riitta Nelimarkka
Näyttelijät: Erkki Saarela, Esko Salminen, Kari Franck, Leena Uotila, Matti Ruohola, Pekka Milonoff, Pia Hattara, Sulevi Peltola