Pilkkapökkelö (1920)

Arvostelun ensimmäisen kappaleen kirjoittaminen on yleensä se kaikkein vaikein osuus, joten tyydynpä tähän vain toteamaan lyhyesti, että käsillä oleva päivä on ollut harvinaisen tylsä ja ulkonakin sataa, joten aika oli sopiva loputtoman katselulistani lyhentämiselle ainakin yhden nimikkeen osalta. Buster Keatonille Pilkkapökkelö oli miehen uran ensimmäinen pitkä pääosa, joka laukaisikin maestron uran aivan uudenlaisiin ulottuvuuksiin seuraavan vuosikymmenen osalta. Viralliseen Keaton-kaanoniin tätä ei kuitenkaan yleensä lasketa, sillä alkujaan Pilkkapökkelö oli Douglas Fairbanksille junailtu keikka, mutta muiden työkiireiden vuoksi kieltäytyneen Fairbanksin tilalle pääosaan napattiinkin tuolloin lähinnä Roscoe Arbucklen lyhäreistä tuttu kulttikasvo.

Koska kyseessä on varsin tavanomainen ylemmälle keskiluokalle suunnattu hupailu, ei tältä pidä lähteä odottamaan mitään vauhtikoomikko Keatonin myöhempiä huikeita stuntteja tai muuta vastaavaa. Sellaisten sijaan tässä pysytellään jalat tiukasti porvarillisissa salongeissa ja murehditaan rakkauden ja rahoitusalan ongelmia ihan kirjaimellisesti. Keaton itse esittää tässä rahakkaan liikemiehen hulivilipoikaa, joka päätyy keskelle ihmissuhdekuviota rakastamansa naisen, pettyneen isänsä ja lieron kavaltajan suhteen, mutta joka onnistuu lopulta pelastamaan päivän.

Tällaiselle ison rahan porvarilliselle Hollywood-komedialle tuskin tulee yllätyksenä, että Pilkkapökkelön ulkoiset puitteet ovat vähintäänkin kunnossa, ja hulppeita asumuksia, prameaa puvustusta sekä väestönpaljoutta riitti silmän iloksi asti aivan alusta asti, eikä erinomaisesta restauroinnista ja säestyksestäkään tietysti haittaa tässä mielessä ollut. Henkilökohtainen ongelmani (ja todennäköisesti myös monen muun) Pilkkapökkelön suhteen kiteytyy juurikin jo aiemmin mainittuun faktaan sen huumorin hitaahkosta ja kuivahkosta luonteesta, joka olisi armottomasti kaivannut myöhempien Keaton-leffojen terävää energiaa kyetäkseen vangitsemaan nykyajan katsojan mielenkiinnon. Kun on vielä tottunut ajattelemaan pääosatähteä nimenomaan toiminnan miehenä, tuntuu kaikenmoinen turha hidastelu Pilkkapökkelön kohdalla ikävästi selkänikamissa asti.

Varsinaisesti huonosta leffasta ei Pilkkapökkelönkään kohdalla voine puhua, mutta ikävän keskinkertaiseksi ja mitäänsanomattomaksi on ajan hammas tämän tekeleen onnistunut ohentamaan – mikäli tämä piskuinen kuriositeetti nyt varsinaisesti on lajityyppinsä mestariteoksiin lukeutunut alunperinkään. Pitkiä komedioita ei vuonna 1920 ainakaan kovin montaa oltu vielä menestyksellä tehty, joten tietty pioneeristatus Pilkkapökkelöltäkin löytynee, jos nyt ei muuta kovin merkitsevää.


Arvio: 3/5


THE SAPHEAD, 1920 USA
Ohjaus: Herbert Blaché, Winchell Smith
Käsikirjoitus: June Mathis
Näyttelijät: Beulah Booker, Buster Keaton, Carol Holloway, Edward Connelly, Edward Jobson, Irving Cummings, William H. Crane