Van Helsing (2004)

Henkilökohtaisesti olen jo poikasesta asti rakastanut klassista kauhuromantiikkaa ihmissusista vampyyreihin ja aaveista muumion kiroukseen, kaikki kelpaa. Ja sitten on Hammerin iki-ihana kauhukatalogi, joka omasta mielestäni edustaa ylivoimaisesti parasta goottikauhua valkokankaalla suunnilleen koskaan, erityisesti The Brides of Dracula, jonka arvostelussa jo muinoin manasin, ettei superkarismaattisen Peter Cushingin esittämää vampyyrinmetsästäjä Van Helsingin todellista potentiaalia ole oikeastaan koskaan osattu kunnolla hyödyntää. Hahmohan on itsessään mitä kiehtovin: tweediin pukeutuva sherlockholmesmainen logiikan ja järjen lähettiläs, sivistynyt herrasmies, vaarnoin ja krusifiksein varustettu vampyyrien kauhu seikkailemassa viktoriaanisen ajan Euroopassa kohdaten kaikki asiaankuuluvat hirviöt vampyyreistä ihmissusiin ja aaveista vaikka arvoituksia kyselevään sfinksiin tai muumion kiroukseen. Huomaattekos, kokonainen elokuvasarja suorastaan kirjoittaa itse itsensä! Niinpä siis tämä vuonna 2004 julkaistu Van Helsing oli eräälle koululaiselle valtaisa unelmien täyttymys, siis ainakin paperilla. Miten tällaisen idean muka voi edes teoriassa kukaan mennä ryssimään?

Elokuva alkaa, kun tohtori Frankenstein rakentaa hirviönsä, tässä elokuvassa häiritsevän kimeä-äänisen sellaisen. Kuvaan astuu kammottavalla feikkiaksentilla höpäjävä poninhäntäpäinen Dracula, joka haluaa hirviön itselleen ja siinä sivussa hoitelee tohtori Frankensteinin. Samaan aikaan väkijoukko rynnii Frankensteinin linnaan ja hirviö juoksee luojansa mukanaan tuulimyllyyn, joka samoin tein poltetaankin maan tasalle. Ylipitkää mustavalkointroa seuraa Van Helsing tappelemassa tohtori Jekylliä vastaan. Ylipitkän ja päättömän toimintakohtauksen jälkeen muistinmenetyksistä ja omituisista painajaisista kärsivä hirviöidenmetsästäjä komennetaan koomisen sidekickinsa kanssa Vatikaanin toimesta Transilvaniaan poninhäntäpäistä pimeyden ruhtinasta hoitelemaan. Matkan varrella remmiin astuu vieläpä romaniprinsessa Anna, joka yrittää puhdistaa Draculan kirousta sukunsa yltä. Loppuelokuva koostuukin käytännöstä toinen toistaan päättömämmistä cgi-tehosteilla kuorrutetuista tappelukohtauksista milloin mitäkin örkkiä vastaan. Lopussa homma viimeistään lähtee täysin lapasesta ja erilaisia paljastuksia ja twistejä ammutaan toisensa perään solkenaan kuin elokuva yrittäisi parodioida itse itseään.

Verrattuna Hammerin klassisiin tuotoksiin Van Helsing näyttää täysin valjulta ja värittömältä, suorastaan kulahtaneelta, ja varsinkaan erikoistehosteet eivät ole kestäneet aikaa alkuunkaan vaikka näyttävätkin paremmilta kuin uudessa Ghostbustersissa. Luonnollisesti kaikenlainen satumaisuus, hienovarainen vihjaileva erotiikka, kolkko tunnelma ja yleensä tyylitaju loistavat niinikään täydellisesti poissaolollaan. Niiden sijasta saadaan kahmalokaupalla tyhjänpäiväistä ryminää ja räjähdyksiä turruttavuuteen asti. Tarinaa ei käytännössä ole ollenkaan tai sitten siitä ei vain saa kaiken paukkeen ja toiminnan alta mitään selkoa. Kuka oikeastaan haluaa mitä ja miksi, miten tai miksi jotain tapahtuu selviää vain harvoin. Elokuvaa katsellessa tulin väkisin miettineeksi, osaako ohjaaja Stephen Sommers oikeastaan edes leikata yhteen toisiinsa liittyviä kohtauksia tai pitää kameraa suorassa kahta sekuntia kauempaa, niin sekavahkolta meno toisinaan tuntui.

Elokuvan keskeisillä näyttelijöillä on karismaa kuin kuorituilla perunoilla, alkaen vaikka Hugh Jackmanista, joka vetää roolinsa pahvilaatikkovaihteella ilman sen kummempaa annettavaa.Richard Roxburgh poninhäntäpäisenä Draculana on vieläkin laimeampi tapaus, ilmeisesti tämän huomasi ohjaajakin ja suurin osa hänen hahmostaan nähdään lähinnä tylsissä cgi-tappeluissa. Kate Beckinsale on elokuvan kuuma tiukkoihin vaatteisiin pukeutuva itsekäs vahva nainen... ja siihen se sitten jääkin. Lähestulkoon kaikki elokuvan hahmot puhuvat englantia karmealla ja väkisin väännetyllä itäeurooppalaisella aksentilla mikä tekee katsomiskokemuksesta vieläkin kivuliaamman.

Tuntuu ikävältä todeta tämä, mutta kaikesta asiaan kuuluvasta ihmissusi- ja vampyyritoiminnastaan huolimatta tämä vuoden 2004 Van Helsing onnistuu jotenkin ihmeellisesti suhmuroimaan täydellisesti niinkin upean ja idioottivarman idean kuin vampyyrinmetsästäjä Van Helsingin taistelemassa hirviöitä vastaan. Pienillä muutoksilla ja ylipitkää kestoa suitsimalla tästä olisi voinut saada aikaan ainakin mukiinmenevän ja hauskan viihdetöräyksen, mutta minkäs teet. Hyvin kuvaavaa, ettei tätäkään elokuvaa enää kukaan muu muista kuin minä. Aika ei anna armoa edes Van Helsingille.



Arvio: 1/5

VAN HELSING, 2004 USA, Tsekki

Tuotanto: Stephen Sommers

Ohjaus: Stephen Sommers

Käsikirjoitus: Stephen Sommers

Näyttelijät: Hugh Jackman, Kater Beckinsale, Richard Roxburgh,