Ginger Snaps (2009)

Niinhän sitä sanotaan, että jokainen pikkupoika haluaa jossain vaiheessa tulla lihaksia tursuavaksi yli-inhimillisen voimakkaaksi supersankariksi tai muuksi mahtiotukseksi. Itse halusin olla vampyyri tai ihmissusi. Tai Venom. Pahikset rulettaa. Niin tai näin, klassinen kauhu ja klassiset hahmot ovat aina olleet allekirjoittaneen sydäntä lähellä. Kuten jo Suckin arvostelussa totesin, on ylen harmittavaa miten huonossa hapessa vanhat klassikot nykyaikana ovat; enää ei käytännössä tehdä ollenkaan -yksittäisiä positiivisia yllättäjiä lukuun ottamatta- kunnollisia ihmissusi- ja vampyyrielokuvia, koska typerryttävät cgi-örkit ja turruttava adhd-räminä vetää puoleensa enemmän maksavaa kansaa kuin tylsät kauhusadut. Ginger Snaps ei ainakaan nimensä tai tekijöidensä puolesta sano allekirjoittaneelle yhtään mitään, mutta ihmissusielokuva tämä kaiketi on ja joku tätäkin on kai jossain mennyt joskus kehaisemaan. Ennakko-odotukseni elokuvan suhteen eivät nykyelokuvan tason tuntien luonnollisesti ole kovin kaksiset. Nykyaika haisee.

Kuten arvata saattaa, elokuvan tarina sijoittuu 2000-luvun alun tai 90-luvun lopun Kanadaan. Tarinan päähenkilöt ovat teini-ikäistä synkistelevän goottihenkistä sisarusta, Ginger ja Brigitte, jotka vannovat elokuvan alussa ikuista ystävyyttä toisilleen. Ennen pitkää ihmissusi puree Gingeriä ja tytöstä alkaa pikkuhiljaa kuoriutua verenhimoinen peto. Brigitte päättää lyödä hynttyyt yhteen paikallisen pilvipään Samin kanssa saadakseen siskonsa aisoihin.

Sanoisin, että jo elokuvan alkutekstien perusteella pystyy sanomaan pitääkö tästä elokuvasta vai tuleeko sitä vihaamaan. Heti alussa nimittäin katsojan eteen tuodaan tyttöjen lavastamia kuolema-aiheisia kuvia, joissa selvästi paistaa tekijöiden rakkaus käytännön erikoistehosteita kohtaan. Itse asiassa koko elokuvassa ei nähdä ollenkaan cgi-tehosteita vaan ihmissusi ja vähittäinen muodonmuutos on toteutettu ihastuttavasti perinteisin konstein. Lopullisesta jäljestä joko pitää tai sitten ei, itse ainakin kuulun ensimmäiseen joukkoon.

Tarina itsessään ei ole mikään kovin erikoinen vaan lähinnä suora kopio David Cronenbergin hienosta Kärpäsestä murrosikäteemalla. Tavallaan hienointa elokuvassa olikin vähän liiankin ilmeisestä metaforasta huolimatta mielestäni juuri onnistunut teinivuosien tunnelmien ja erityisesti oman aikansa nuorisomuodin ehkä tahatonkin kuvaus; elokuvan tekoaikaan omia teinivuosiani eläneenä koin elokuvan parhaimmillaan jopa nostalgisena sekä hämärällä tavalla hauskana.

Omaan makuuni likimain kaikki elokuvan keskeiset hahmot olivat oikein sympaattisia ja kiinnostavia tyttöjen vanhempia lukuun ottamatta. Koko elokuvan aikuisten käyttäytyminen on vedetty tarkoituksella överiksi, mutta ainoastaan tyttöjen vanhempien suhteen homma on lähtenyt omasta mielestäni turhankin lapasesta. Muiden näyttelijöiden kohdalla en oikeastaan kaksista moitteen sijaa oikeastaan edes keksi; erityisesti siskoksia esittävät Emily Perkins ja Katharine Isabelle ovat rooleissaan erinomaisia, mainittakoon vielä mainio Kris Lemche pajua polttelevana Samina. Ehkäpä ainoat varsinaisesti elokuvassa häirinneet detaljit olivat parissa kohdassa hämmentävä tärisevä käsikamera, yhdessä kohdassa sekavahko leikkaus sekä klassisen muodonmuutoskohtauksen puuttuminen, mutta muutoin en tästä varsinaista isompaa vikaa löydä.

Kokonaisuutena Ginger Snaps on oikein oivallinen teineilyä ja ihmissusia yhdistelevä kauhukomedia; ei mikään uusi Wolf Man tai Ihmissusi Lontoossa, mutta itsenäisenä teoksena hyvinkin nautittava pläjäys. Kaikenlaista kuonaa ja törinää on maailmassa nykyään enemmän kuin tarpeeksi, mutta hyvät perintelle kumartavat ihmissusielokuvat ovat harmittavan harvassa, tässä harvalukuisessa joukossa Ginger Snaps on positiivinen poikkeus. Nykyaika haisee.

Arvio: 4/5

GINGER SNAPS, 2000 Kanada

Tuotanto: Karen Lee Hall, Steve Hoban

 Ohjaus: John Fawcett

Käsikirjoitus: John Fawcett, Karen Walton

Näyttelijät: Emily Perkins, Katharine Isabelle, Kris Lemche, Mimi Rogers