Koronakaaoksen tuoksinassa ensi-iltansa monessakin muodossa nähneen Raya ja viimeisen lohikäärmeen tuotantohistoria on sen julkaisuolosuhteet huomioon ottaen harvinaisen tylsä ja yllätyksetön: eräänä kauniina päivänä joku Disneyn päättävissä elimissä lähinnä totesi ajan olevan kypsä kaakkoisaasialaisesta kulttuurista ammentavaan fantasiamaailmaan sijoittuvalle koko illan elokuvalle, jonka tuotantoportaaseen palkattiin ajan hengen mukaisesti kyseiseltä alueelta tulevia nuoria lahjakkuuksia sekä erityisiä kulttuurikonsultteja silkan autenttisuuden ja markkinoinnin nimissä. Massamedian maksettuja mainoks... eikun arvosteluja lukiessa saakin helposti käsityksen, että Rayan suurin ansio piileekin todellisuudessa sen huikeassa inklusiivisuudessa, mikä ei ehkä sittenkään kuulosta maallikon korvissa ihan niin onnistuneelta kehulta...
Raya and the Last Airbender alkaa arviolta 10-20 minuuttia kestävällä prologi- ja takaumavyörytyksellä, jossa käytännössä selitetään kaikki mahdollinen auki oikein juurta jaksain: tarina sijoittuu aasialaiseen fantasiamaailmaan, jossa lohikäärmeen osien mukaan nimetyt kaunaiset valtakunnat käyvät loputonta taisteluaan myyttisestä lohikäärmekivestä, jonka uskotaan pitävän pahan loitolla ja tuovan kantajalleen mittaamattomat määrät onnea ja rikkautta. Kiven hajottua osiin violettina savuna kuvattu suuri paha pääsi taas valloilleen tuhoten kaiken tieltään. Vuosia myöhemmin vanhempansa savulle menettänyt Raya yrittää etsiä käsiinsä tuon legendaarisen taikakiven osineen sekä myyttisen lohikäärmeen, joka pystyisi palauttamaan maailman ennalleen, mutta matkan varrella tämä päätyy kohtaamaan kerta toisensa jälkeen myös entisen ystävänsä, joka petti tämän aiemmin kohtalokkain seurauksin.
Kuten jokainen Rayan trailereitakin nähnyt lienee jo huomannut, on kyseessä ehkäpä intensiivisin ja toimintapainotteisin kaikista Disneyn animaatiopuolen tuotoksista: pelkästään toimintakohtauksia varten tekijät päätyivät tutkimaan malesialaisia ja indonesialaisia taistelulajeja mahdollisimman tarkan lopputuloksen saavuttamiseksi, eikä jälki tässä mielessä moitetta ansaitsekaan, sillä Disneyn soisikin mielestäni seuraavan DreamWorksin Kung Fu Pandan asettamaa standardia animaation rajattomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä näyttävien ja riittoisien toimintakohtausten saralla. Jokainen mestarillisen Kung Fu Panda 2:sen nähnyt jo todennäköisesti ymmärtääkin, mitä tapahtuu kun taidokas tarinankerronta yhdistyy jo valmiiksi hauskan animoidun toimintakonseptin kanssa.
Disneyn Raya ei kuitenkaan ole Kung fu panda, ei lähellekään. Rayan kohdalla pahin yksittäinen kompastuskivi onkin mielestäni sen kömpelö käsikirjoitus, joka yrittää tunkea lähes kahden tunnin kestoonsa nähden aivan liian paljon loputtomiin asti kierrätettyjä ideoita, jotka nekin jäävät lopulta hyvin pinnallisiksi ja laimeiksi. Otetaan esimerkiksi Rayan sivuhahmoina nähtävät vauva, pikkupoika ja barbaari, joista yhdelläkään ei ole pintaa syvempää persoonallisuutta, hahmot eivät sano tai tee yhtään mitään mielenkiintoista tai merkitsevää vaan roikkuvat lähinnä päähenkilön mukana tarinan loppuun asti. Rayan itsensäkin tarina on vain pitkälti itseään toistava ja moneen kertaan nähty buddy-elokuva ja MacGuffin-metsästys, jossa toisena osapuolena nähdään vinkeää läppää heittävä yliluonnollinen sininen hahmo, mutta lähinnä valovuosia tylsemmin toteutettuna kuin Aladdinissa.
Tätä on vähän vaikea selittää, mutta Raya on mielestäni audiovisuaalisesti äärimmäisen tylsä teos. Myönnettäköön, että vaatetukseltaan ja kulttuurikuvauksen kannalta jälki on taatusti erittäin yksityiskohtaista ja autenttista, mutta itse kaipaan animaatioltani syvällisempää otetta kuin Elsan designia mälsästi kopioivaa lohikäärmettä tai Kaksin karkuteillä -elokuvasta asti kierrätettyjä hahmomalleja vähän eri vaatteissa. Vanhaan hyvään aikaan Disneyllä oli vielä tapana panostaa uniikkiin designiin ja palkata mukaan joku tunnettu taiteilija tai pilapiirtäjä vastaamaan tyylittelyistä, tässä tapauksessa olisi vielä kyetty helposti hyödyntämään vaikka aiheeseen sopivaa viehättävää paikallistaidetta, mutta syystä tai toisesta näin ei tehty, vaan joitain vinkeitä takaumia, toimintakohtauksia ja vaatteiden kaltaisia pinnallisuuksia lukuun ottamatta aita ylitettiin tällä kertaa matalimmasta kohdasta. Ehkä nykyään niin muodikas 3D-animaatio ei vain sovi yhteen oikeasti mielenkiintoisten design-ratkaisujen kanssa.
En henkilökohtaisesti lämmennyt Rayalle ja viimeiselle lohikäärmeelle alkuunkaan, vaan kallistuin sen parissa nopeasti kelausnapin suuntaan; tunnetasolla Disneyn uunituore seikkailu on erittäin lattea ja riskittömän tasapaksu kertomus, josta ei löydä kunnollisia koukkuja tai inspiraatiota hakemallakaan. Satoja miljoonia maksaneeksi spektaakkeliksi Rayan olisi suonut edes kierrättävän edeltäjiensä oikeasti oivaltavampia ja harvemmin Disney-leffoissa nähtyjä aineksia, kuten Tarzanin hienoa ja salakavalan runollista draamaa tai vaikka Mulanin kuvakerronnallisia ideoita, mutta kun ei. Kaiken tämän jälkeen itselleni jäi vaikutelma, että Disney panosti tällä kertaa aivan liikaa tekijöiden itsensä autenttisuuteen varsinaisen laadun sijasta, jolloin myös lopputulos maistuu lähinnä keltaiselta lumelta.
Arvio: 2/5
RAYA AND THE LAST DRAGON, 2021 USA
Ohjaus: Carlos López Estrada, Don Hall
Käsikirjoitus: Adele Lim, Carlos López Estrada, Dean Wellins, Don Hall, John Ripa, Kiel Murray, Paul Briggs, Qui Nguyen
Näyttelijät: Alan Tudyk, Awkwafina, Benedict Wong, Daniel Dae Kim, Gemma Chan, Izaac Wang, Kelly Marie Tran, Lucille Soong, Sandra Oh, Thalia Tran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.