Keisarin uusilla kuvioilla on keskivertoa Disney-elokuvaa huomattavasti mielenkiintoisempi syntytarina, joka ulottuukin ajassa aina Aladdinin ja Leijonakuninkaan menestysvuosiin asti. Renessanssivuosinaan näennäisesti lyömättömän Disneyn osuttua kultasuoneen firman johtoryhmä lupasi luottotekijälleen Roger Allersille vapaat kädet ja messevät resurssit tuottaa haluamansa elokuva ilman Hollywood-leffoille tyypillistä ylenmääräistä holhousta. Allers tiimeineen luonnosteli Mark Twainia ja klassista Inca-kulttuuria luovasti sekoittavan tarinan keisarista ja tämän kaksoisolennosta, jotka yrittävät estää pahaa noitaa manaamasta esiin muinaista demonia, joka ruumiillistuessaan kaappaisi auringon taivaalta. Tarinan tuoksinassa noita myös muuttaisi keisarin laamaksi.
Allersin alkuperäisellä konseptilla on niin pitkä ja visainen historiansa, ettei sitä ole syytä käydä tässä sen tarkemmin läpi, mutta viimeistään Pocahontaksen epäonnistumisen jälkeen Disneyn johto alkoi epäröimään kultapoikansa luomuksen suhteen, jolloin sitä ei koskaan päästetty viimeistelyvaiheeseen asti, vaan koko produktio alkoi vähitellen hajota täydelliseksi kaaokseksi elokuvan turhautuneiden avaintekijöiden vaihtaessa vähitellen maisemaa. Lopulta tuotanto juuttui limboon vuosikausiksi, eikä asetettuja deadlineja missään vaiheessa saavutettu. Viimeisessä vaiheessa Allers irtisanoutui itse koko jupakasta, jolloin epäonnistuneen projektin kannibalisoiminen ja kunniallinen loppuun asti saattaminen jäi mukaan palkatun huumorimies Mark Dindalin harteille.
Dindallin näkemys aiheestaan on kliseisyyteenkin asti yksinkertainen kertomus hemmotellusta keisari Kuzcosta, jonka paha noita muuttaa vahingossa laamaksi. Laamana Kuzco päätyy yhteen Pachan kanssa, jonka kotikylän tämä on aiemmin päättänyt lanata maan tasalle uuden lomaparatiisinsa tieltä. Kaksikko tietysti päätyy matkalle kohti Kuzcon palatsia pahuuden voimat kintereillään, jonka tuoksinassa nämä oppivat yhtä ja toista toveruudesta sekä nöyryydestä todellisuuden edessä. Käytännössä kaikenlaiset viittaukset alkuperäisen version kaksoisolentoon, muinaiseen demoniin ym. vastaaviin outouksiin on siis poistettu kuvioista, eikä jättimäiseksi rahareiäksi muodostuneen vaikean tuotantoprosessin vuoksi mukaan ole enää muutenkaan viitsitty ynnätä piirunkaan vertaa ylimääräistä kikkailua tai tyylittelyä.
Disneyn ja Dindalin Inca-seikkailu on paperilla äärimmäisen tylsä ja moneen kertaan nähty kohellus, siinähän ei oikeasti ole mitään erityisen syvällistä tai taiteellisesti mielenkiintoista sisältöä ja sen huumorikin on periaatteessa äärimmäisen tyhmää ja älytöntä, mutta ainakin omalla kohdallani viimeinen onkin varsinainen syy kokonaisuuden herkullisuudelle. Keisarin uudet kuviot on ensisijaisesti pelkkä piirretty komedia, jossa tietty nonsense-henki kukkii valtoimenaan, eikä katsojalle yritetäkään antaa minkäänlaisia vastauksia tämän mieltä askarruttaviin kysymyksiin, kuten miksi Yzman laboratoriossa on juuri "se" vipu, miten Yzma ja Kronk pääsivät lopussa laboratorioonsa tai miksi lehmäksi muuttuneen vartijan annetaan lähteä kotiin. Makuja on taatusti monia tässäkin lajissa, mutta Dindalin persoonallisen pöljä perseilyasenne on (lähes) aina iskenyt omaan nauruhermooni kuin tuhat volttia.
Niin paljon iloa kuin toteutuneesta, erinomaisen hauskasta ja suomalaisittain lähes täydellisesti dubatusta (Seela Sella, hyvä luoja!) hupailusta itse saankin, Allersin vetämän tiimin alkuperäinen luonnostelma on silti ajatustasolla huomattavasti mielenkiintoisempi kuin sen lopullinen kannibalisoitu farssiversio. Alkuperäiseenhän saatiin musiikkipuolelle houkuteltua itse Sting, jonka säveltämät musiikit jouduttiin kuitenkin pitkälti jättämään pois teattereihin asti päätyneestä lopputuotoksesta. Sekavasta ja pitkittyneestä tuotantohelvetistä tuskastunut Sting itse oli ennen ensi-iltaa useampaankin otteeseen uhonnut vetävänsä musiikkinsa elokuvasta, mutta sopuun päästiin lopulta sisällyttämällä elokuvasta leikatut kappaleet bonusmateriaalina viralliselle soundtrackille. Samalla päädyttiin Stingin vaatimuksesta muuttamaan Dindalin näkemyksen viimeistä kohtausta ja punchlinea, jossa Kuzco päättää Pachan kylän sijaan jyrätä maan tasalle sen vieressä olevan sademetsän (haha!).
Keisarin uudet kuviot ei ole likimainkaan parhaita tai kunnianhimoisimpia Disney-elokuvia, mutta omasta mielestäni se on helposti niistä hauskimpia, kiitos Mark Dindalin uskomattoman höhlän huumorintajun. Jokaiselle sen tuotanto-ongelmista kiinnostuneille suosittelen Stingin vaimon Trudie Stylerin ohjaamaa klassikkodokumenttia nimeltä The Sweatbox vuodelta 2002, joka kertoo Roger Allersin massiivisen alkuperäisversion vaikeasta luomisprosessista, sen lopullisesta tuhosta ja uudelleensyntymästä lähes täysin tunnistamattomassa muodossa.
Arvio: 4/5
EMPEROR'S NEW GROOVE, 2000 USA
Ohjaus: Mark Dindal
Käsikirjoitus: Mark Dindal, Chris Williams
Näyttelijät: David Spade, Patrick Warburton, Eartha Kitt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.