BNA (2020)

Aina siitä päivästä kun Disney julkaisi Zootopiansa puolen vuosikymmentä sitten, meitä eläinfantasian ystäviä on siunattu toinen toistaan laadukkaammilla samaa luovaa aihiota hyödyntävillä viritelmillä, eikä kaikkein vähiten animaatiomaailman herruutta tavoittelevan Netflixin voimin, jonka saimme jo aiemmin nautittavaksemme erinomaisen Beastarsin, jolle toivottavasti myös saadaan jatkoa mahdollisimman pian. Huonoimmillaan taso taas on ollut kirotun Illuminationin ja Singin luokkaa - ja kyllä, tuollekin syöpäkasvaimelle on odotettavissa jatkoa vielä tämän vuoden puolella. Aagghhh!!!!11

Mutta BNA on aivan uudenlainen eläin - tai sellaisena sitä ainakin meille kohdeyleisöön kuuluville mainostetaan. Päällisin puolin kaikki näyttääkin varsin lupaavalta, sillä sen tuottanut Studio Trigger tunnetaan valtavirtayleisön keskuudessa erityisesti Little Witch Academian sekä Kill la Killin kaltaisista uuden ajan klassikoista. Syvällisemmin animaationsa tunteva saattaa olla tuttu myös firman perinteisten paheiden kanssa, jotka tässä vaiheessa jätän tarkoituksella vielä mainitsematta...

BNA kertoo tarinan vaihtoehtoisesta maailmasta, jossa ihmiset ja furryt ovat eläneet rinta rinnan ammoisista ajoista lähtien. Mistään rauhanomaisesta yhteiselosta ei tosin voi puhua, vaan kahden väestöryhmän välillä kytee loputon vainoharhan ja epäluulon täyttämä suhde, jota eläinihmiset pakenevat turvapaikakseen rakentamaansa suurkaupunkiin. Yksi kaupunkiin muuttavista on teini-ikäinen puolitanuki Michiru, joka oman kertomansa mukaan oli joskus tavallinen ihminen. Kuka muutti Michirun furryksi, miten ja miksi, paljastuu tarinan edetessä.

Ensimmäisenä BNA:ssa iskee silmään sen komea visuaalinen tyyli, vauhdikas animaatio sekä näköhermoja hivelevä kirkkaita neonvärejä viljelevä väripaletti kuin suoraan jostain 80-luvun populäärikulttuurin hekumallisimmista luomuksista. Koska BNA:n tarina kuitenkin on pohjimmiltaan yhdistelmä nuorille suunnattua fantasiahenkistä draamaa sekä räjähtävää animetoimintaa, on näyttävään visuaaliseen tyylittelyyn tarkoituksella panostettu, enkä varsinaisesti keksi koko sarjasta minkäänlaista nurinan sijaa ainakaan tässä mielessä sen enempää kuin erinomaisesta hahmodesignistakaan. En esimerkiksi yhtään epäile, etteikö BNA:n susihahmosta olisi jo olemassa kokonaisia omia fanisivustojaan muutenkin kuin sääntö 36:n innoittamana.

Päästän lukijan tässä kohtaa jännityksestä ja paljastan Studio Triggerin tuotoksia lähes säännönmukaisesti vaivaavan sudenkuopan: kyseinen pulju tunnetaan tavastaan panostaa enemmän audiovisuaaliseen tyylittelyyn varsinaisen tarinankerronnan ja käsikirjoituksen kustannuksella, tähän Akilleen kantapäähän myös BNA omalla osaltaan kompastuu. Netflixin sarja esimerkiksi on vain 12 episodia pitkä, mikä animessa on erittäin vähän, mutta siihen on silti eksynyt fillerijaksoja, minkä lisäksi leijonanosa itse tarinasta on pitkälti tiivistetty viimeisiin jaksoihin yhdeksi turhauttavaksi informaatiotulvaksi alkupään jaksojen sohiessa vähän mihin sattuu vailla selkeää päämäärää.

Tässäkin mielessä Triggerin väki on kuitenkin onnistunut nimenomaan hahmojen osalta, joista jo aiemmin mainitun susimiehen lisäksi erityisen mieleen jäävä hahmo itselleni oli Michirun identiteettikriisinsä kanssa painiva ystävä, joka niin ikään muuttuu yllättäen kettutytöksi ja päätyy petomiesten palvomaksi uskonnolliseksi kulttihahmoksi. Kahden hahmon välinen kemia yksinään riitti ylläpitämään mielenkiintoani, mutta mytologian ja historian vetäminen mukaan tarinaan avasi vielä täysin uudenlaisia koukkuja, joilla matto olisi voitu onnistuessaan vetää lopullisesti katsojan alta. Triggerin luomus olisi viimein samalla löytänyt oman persoonallisuutensa silkan Zootopia-palvonnan sijaan, mutta lopulta pikaista loppua kohti laukatessa tämäkin mahdollisuus lässähtää tyypilliseksi animedraamaksi tyypillisine loppuratkaisuineen.

Näin kuuluu siis tuomioni: BNA on hyvä sarja, muttei räjäytä sen enempää tajuntaa kuin kukkaroakaan, jälkimmäistä ehkä onneksi. Huolitellummalla käsikirjoituksella ja rohkeammalla riskinotolla siitä olisi voinut kasvaa genressään erinomainen taideteos, mutta tällä erää furryily kaatuu tekijöidensä omimpaan, mutta alaa tuntevalle vähintäänkin ymmärrettävään kauneusvirheeseen. En ainakaan vielä ole nähnyt ilmoitusta saagan jatkosta, mutta olisi sääli hylätä näinkin mielenkiintoisia hahmoja sekä maailmaa yhden lyhyen kauden jälkeen vain jonkin epämääräisen puolivillaisen käsiksen vuoksi.


Arvio: 3.5/5


BNA, Japani 2020
Ohjaus: Yoh Yoshinari
Käsikirjoitus: Kazuki Nakashima
Näyttelijät: Gara Takashima, Hiroshi Naka, Kenji Nomura, Michiyo Murase, Sumire Morohoshi, Yoshimasa Hosoya