Paul Wegenerin klassisen Golemin katsominen tuo kovasti mieleeni ajat, jolloin tapasin katsoa televisiosta kaikki mahdolliset kauhu- ja tieteiselokuvat kun niitä vain sattui tulemaan. Golemia en varsinaisesti nähnyt kuin vasta hiljattain eikä se suoranaisesti kuulu nuoruuteeni Mustan laguunin hirviön, Frankensteinin ja King Kongin tavoin muutoin kuin olemalla niiden ja monen muun genren teoksen huomattava esikuva. Muutoin elokuva tunnetaan Tohtori Caligarin kabinetin ja Nosferatun ohella saksalaisen ekspressionistisen elokuvan sekä koko kauhugenren tärkeänä tienraivaajana.
Golemin legendan ohjauksesta sekä pääosasta vastannut Paul Wegener kuuli aikoinaan kuvatessaan klassista Prahan ylioppilastaan, niin ikään kauhun perusteosta. Kyseessä on klassinen kertomus juutalaisesta rabbista, joka rakentaa savesta elävän yliluonnollisen Golemin kansansa suojelijaksi. Perinteiseen hirviöelokuvien tapaan tarinan hirviö karkaa luojaltaan kylväen tuhoa ja kauhua ympärilleen. Wegener oli tiettävästi niin mieltynyt Golemin legendaan, että filmasi sen peräti kolmasti. Tämä osa on trilogian viimeinen ja kronologiassa ensimmäinen.
Visuaalisesti Wegener on onnistunut siirtämään Golemin tarinan valkokankaalle poikkeuksellisen näyttävästi. Tuohon aikaan saksalainen elokuva oli juuri noussut maailmankartalle ja tämänkin teoksen kohdalla panostus näkyy. Erityisesti ajan ekspressionistista henkeä huokuva keskiaikainen lavastus on huikean hienoa katseltavaa alusta loppuun. Visuaalisesti hienoimpia kohtauksia elokuvassa ovat erityisesti manaus- sekä henkiinherättämiskohtaus; käsin tehdyt erikoistehosteet huokuvat pienestä puisevuudestaan huolimatta ajatonta elämää enemmän kuin muoviset tietokonetehosteet koskaan.
Näytteleminen on elokuvassa oman aikansa mittapuulla varsin hyvää, joskin melko teatraalista. Luonnollisesti parasta jälkeä edustaa pääosaa esittävä Paul Wegener Golemina. Tarina itsessään ei varsinaisesti ole kovinkaan monimutkainen, mutta eipähän sitä ole vaikea seurata. Mitään kaksisia kauhunväristyksiä tämä tuskin enää nykykatsojissa pystyy enää herättämään sen enempää kuin muutkaan aikansa kauhuelokuvat.
Golem on ehdottomasti hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva vaikkei omasta mielestäni yllä Nosferatun tai Caligarin tasolle millään, vaikka yrittääkin niitä haastaa tosissaan ja omaakin hyvin toteutettuja jaksoja, erittäin hienon ulkoasun sekä toimivan, kiinnostavaa juutalaismystiikaa huokuvan juonen. Jostain kumman syystä Golem ei ole koskaan noussut varsinaisesti suurten ja itsestäänselvien kauhuklassikoiden joukkoon, vaikka onkin toiminut suunnilleen kaikille myöhemmille teoksille enemmän tai vähemmän tärkeänä inspiraation lähteenä. Omasta puolestani soisin sen kuuluvan jokaisen klassisen kauhun ystävän pakolliseen oppimäärään.
Arvio: 4/5
DIE
GOLEM, WIE ER IN DIE WELT KAM, 1920 Saksa
Tuotanto:
Ohjaus: Carl
Boese, Paul Wegener
Käsikirjoitus: Paul
Wegener, Henrik Galeen, Gustav Meyrink
Näyttelijät: Paul
Wegener, Ernst Deutsch, Hans Stürm, Lyda Salmonova
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.