He-man (2002-2004)

"Olen Adam, Eternian prinssi ja pääkallolinnan salaisuuksien suojelija. Tämä on Grincher, peloton ystäväni. Upea.. "
*PUMM, PUMM!!1 *
"AHHAHHAHHAA!!!"
"Kautta Pääkallolinnan! Minulla on voimaa!"
"Hiimän, Hiimän! Ja universumin valtiaat! Hiimän!"
*WUSSHHHH!!!1*

Nelisenkymmentä vuotta sitten nousevan barbaarivillityksen kummallisena sivutuotteena syntyi tähän maailmaan modernin markkinoinnin ja pikkupoikien toimintafiguurien klassikko nimeltä He-Man and the Masters of the Universe, joka kertoi voimamiekkansa nostamalla aikuiseksi voimamieheksi kasvavasta prinssi Adamista, jonka suurena tehtävänä kautta sarjan on puolustaa Pääkallolinnaa pahan Skeletorin joukoilta. Vaikka monen mieleen karvaisiin boksereihin pukeutuvan steroideilla pumpatun Ilkka Lipsasen seikkailut höpöhöpömaassa lukeutuvatkin taatusti rakkaimpiin mahdollisiin lapsuusmuistoihin, on niistä ryppyotsaisissa animaatiopiireissä muodostunut vuosien varrella lähinnä jonkinlainen käytännön vitsi, josta leikellyt ja pöhköllä dialogilla dubatut meemivideotkin ovat todellisuudessa ilman lapsuuden nostalgiaa hauskempia ja oivaltavampia kuin alkuperäinen kalkkunaversio.

Koska kansan suhtautuminen He-Manin lelubarbaariseikkailuihin on aina ollut niinkin ristiriitaista, on konseptin onnistunut henkiin herättäminen ollut vuosien varrella käsittämätön vaikea, suorastaan mahdoton tehtävä, joka ei muinoin onnistunut edes Filmationilta itseltään. Useimmilta vanhoiltakin faneilta nimittäin lienee mennyt täysin ohi 90-luvulla nähty pannukakuksi lässähtänyt alkuperäisen sarjan scifi-painotteisempi jatko-osa, joka jo ennen ilmestymistään kärsi luojansa taloudellisesta tuhoutumisesta, mutta televisioon asti päästyäänkin franchise oli käytännössä kuollut saapuessaan, jolloin sarjan pohjalta tuotetut lelutkin löysivät uudelleenbrändättynä tiensä osaksi Demolition Manin oheistuotevalikoimaa.

He-manin kaltaisen ammoisina aikoina suositun lelusarjan hylkääminen ei tosin tullut kuuloonkaan vastoinkäymisistä huolimatta, joten animaation kulta-ajan vakiinnutettua genren jälleen osaksi valtavirtaa, päätettiin pyöreämmissä pöydissä tuottaa kokonaan uusi reboot samasta aiheesta, mutta kaikilla uuden ajan herkuilla ja ajalleen tyypillisesti huomattavasti aikuisemmalla otteella, jonka toivottiin vetoavan niin nuorempiin kuin alkuperäisen sarjankin henkisesti kypsyneisiin faneihin. Vaativaan tehtävään palkattiin tuolloin(kin) varsin tuntematon mutta ilmeisen taloudellinen Mike Young Productions, joka sittemmin on erikoistunut lähinnä Norm of the Northin, Alfa ja Omegan, Rock Dogin ja Joutsenprinsessan pahamaineisten jatko-osien tuottamiseen. Vuoden 2002 He-man onkin omissa kirjoissani edelleen helposti parasta, mitä tuo kyseinen halpapulju on ikinä kyennyt tähän maailmaan luomaan.

Pinnallisesta moderniudestaan huolimatta He-manin tuoreempi inkarnaatio noudattaa periaatteessa hyvinkin uskollisesti alkuperäisen sarjan kaavaa: Eternian Pääkallolinnaa uhkaa jälleen Skeletorin johtama roistolauma, prinssi Adam muuttuu universumin vahvimmaksi mieheksi taikamiekkansa avulla ja jokainen jakso sisältää jonkinlaisen pienen moraalisen sanoman ylpeyden, lyhytnäköisyyden ja katkeruuden kaltaisista perusasioista. Olennaisin ero vanhaan on tällä kertaa yksittäisten jaksojen eteneminen omilla ehdoillaan ilman aiempaa röyhkeää markkinointimentaliteettia valmispaloista ja tökeröistä aasinsilloista siistityn laadukkaamman animaation sekä hahmodesignin saattaessa kankean kasari-manin samalla täysin häpeään. Ulkoisissa eroissa vuoden 2002 He-mania voisikin verrata samoihin aikoihin tehtyyn erinomaiseen ja luvattoman viihdyttävään Turtles-remakeen, joka sekin omissa kirjoissani syö ilman nostalgialaseja alkuperäisen joka suhteessa elävänä.

Uudempaa Hän-miehen tulemista pohtiessa ei tosin kannata liikaa dissata vanhempaakaan versiota, sillä moni kasarivuosien konkari on todellisuudessa ollut mukana myös tämän päivitetyn näkemyksen suunnittelussa ja käsikirjoittamisessa. Vuoden 2002 reboottia ei siksi kannatakaan tarkastella niinkään remakena vaan vähän kuin aiheen laajennettuna versiona, jossa moni jakso keskittyy yksinkertaisen seikkailun sijaan kertomaan pintaa syvällisemmin myös keskeisten hahmojen taustoista, keskinäisistä suhteista ja motiiveista: eräässä jaksossa esimerkiksi vihjataan Skeletorin menneisyydellä ja näytetään kuinka tämä menetti kasvonsa, eräässä toisessa taas muuan hahmo paljastuu Teelan äidiksi. Sarjan edetessä taas huomataan, että sen enempää sankareiden kuin roistojenkaan uskollisuus omiaan kohtaan ei aina ole aivan niin itsestäänselvyys, kuin mitä suoraviivaisempien kertomustan pohjalta voisi olettaa.

Muistan MTV3:sen näyttäneen He-mania tuoreeltaan laadukkaasti suomeksi dubattuna versiona. Kahdesta tuotantokaudesta Suomessa tosin näytettiin vain ensimmäinen moneen kertaan uusintana, sillä sarja ei mitä ilmeisimmin ikinä saavuttanut vahvasta kulttistatuksestaan huolimatta yleisötavoitteitaan, jolloin myös universumin vahvimman miehen seikkailut saivat suunniteltua pikaisemman tuomion. Kotimaiselle yleisölle sarjan lakkautus kävi sikälikin hermoon, että He-manin löyhästi toisiinsa liittyvät jaksot muodostavat todellisuudessa yhden suuren tarinakokonaisuuden, jonka oli tarkoitus kestää useita tuotantokausia ja huipentua lopussa elämääkin suurempaan kliimaksiin. Suomalainen yleisö ei siis koskaan nähnyt varsinaisen tarinan loppua, vaan ensimmäisen puolikkaan juututtua huippujännittävään cliffhangeriin vastauksia oli mahdollista saada vasta vuosia myöhemmin internetin yleistyttyä ja amerikkalaisten import-boksien löydettyä tiensä myös kotomaamme videodivareihin.

Netflix on markkinoinut viimeisten viikkojen ajan aggressiivisesti tulevaa Kevin Smithin tuottamaa He-man -reboottiaan, joka virallisen sanan mukaan on suora jatko-osa sille alkuperäiselle, vaikka ulkoisesti se vaikuttaisikin kuin suoraan vuodelta 2002 vain vähän kromattuna. Myrskyn merkit ovat nytkin selvät, sillä jo kauan ennen ilmestymistään moni vanha parta on jo ehtinyt julkisesti marisemaan, miten erilainen tuleva näkemys on verrattuna alkuperäiseen tai miten se yrittää elvyttää väsähtänyttä konseptia keskittymällä enemmän saagan sivuhahmoihin itse voittamattoman He-manin sijaan. Olenkin täysin varma, että Kevin Smith on vähintään salaa tutustunut myös aliarvostetun modernimman Hän-miehen saloihin ja halunnut lähinnä kehittää sen mielenkiitoisimpia ideoita vielä kertaluokka pidemmälle. Kuulen jo korvissani vanhan sarjan nyt jo keski-ikää lähentelevien fanien ulvonnan, mutta ainakin alitajuisesti toivon myös tulevan rebootin olevan laadultaan vähintään yhtä onnistunut kuin tämänkin version.


Arvio: 4/5


HE-MAN AND THE MASTERS OF THE UNIVERSE, 2002-2004 USA
Ohjaus: Gary Hartle
Käsikirjoitus: Brooks Wachtel, Christy Marx, Dean Stefan, Erik Runnels, Kevin D. Campbell, Lara Runnels, Larry DiTillio, Len Uhley, Mark Edward Edens, Michael Edens, Michael Halperin, Michael Reaves, Randall Littlejohn, Steven Melching, William Forrest Cluverius
Näyttelijät: Brian Dobson, Cam Clarke, Garry Chalk, Kathleen Baar, Lisa Ann Beley, Nicole Oliver, Paul Dobson, Scott McNeil