Yhteen Jumalan aikaan oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että suositun televisiosarjan pohjalta oli ilmestyvä kokonainen elokuvasovitus samaisesta aiheesta. Ysärillä mainittu muoti-ilmiö sai tuulta purjeisiinsa kuin vahingossa Mike Judgen kyllästyttyä stressaavaan televisiorumbaan ja kuitattua sopimuksensa MTV:llä rapealla ja rajoja rikkoneella Beavis & Butt-head Do Americalla. Koska mainittu raina oli vieläpä tekijöilleen taloudellisesti erittäin kannattava sijoitus ja tuotti rahoittajilleen makoisat määrät nappulaa, siirryttiin vapaiden taiteilijoiden ja pienstudioiden luomien televisioanimaatioiden tuotteistamisen logistiikassa kertaheitolla aivan uudenlaisille käymättömille korpimaille kilpailemaan yleisöstä alaa suvereenisti dominoivien vakiintuneiden Hollywood-jättiläisten kanssa.
Kokopitkä elokuvasovitus Cartoon Networkin jättimäisen suositusta Tehotytöt-piirretystä ei ollut lajityypissään erityisen huomattava yksilö edes ilmestyessään. Joku noheva saattaa vielä muistaa eräänä kesänä joka kadunkulmassa ja lehtihyllyn päädyssä velloneet julisteet ja muun markkinointimateriaalin, jolla kansaa yritettiin houkutella teattereihin imemään itseensä vaikutteita Craig McCrackenin luomuksen puolitoistatuntiseksi venähtäneestä irtonaisesta episodista. Henkilökohtaisesti muistan törmänneeni Tehotyttöjen julisteisiin jopa ihmisten kodeissa; kyseessä taisi ollakin melkoisen suosittu sisustuselementti erityisesti teini-ikää lähestyvien koululaisten keskuudessa. Maineensa ja suosionsa huipulla olleen franchisen monumentaaliseksi menestystarinaksi tarkoitettu elokuva ei tekijöidensä yllätykseksi kyennyt kuin vaivoin tienaamaan edes piskuista televisiotason budjettiaan takaisin.
Miksi Tehotytöt siis kyykkäsi lippuluukuilla? Syytä täytynee tässä tapauksessa etsiä elokuvan perimmäisestä konseptista. Kyseessä on ensinnäkin pahainen esiosa, joka lähinnä selittää televisiosarjan alkuvideoon muutamaan sekuntiin tiivistetyn syntytarinan puolitoistatuntiseen mittaan venytettynä seikkailuna. Televisiosarjan alkuvideon ideana on siis esitellä sarjan perusasetelma mahdollisimman tiiviisti ja selkeästi, jotta sarjan menoon olisi helppoa astua mukaan milloin tahansa aiempia episodeja näkemättä. Elokuvaversio ei tuo kuvattuun perusasetelmaan mitään uutta tai merkittävää sisältöä tai näkökulmaa, joten kyseessä on lähtökohtaisesti katsojan ja erityisesti sarjan fanin kannalta täysin turha tekele.
Tehotytöt-elokuvassa sarjasta tuttu hölmö professori tulee näin ollen sattumalta luoneeksi kolme supervoimilla ladattua söpöä pikkutyttöä sekä yhden älykkään apinan. Yliluonnollisesta tiede-pullataikinasta nousseet tyttöset tietysti kokevat sopeutumisen tavallisen ihmismassan arkeen kovin vaikeaksi, joten nämä lyöttäytyvätkin yhteen aiemmin mainitun apinan kanssa. Tietysti apina onkin Mojo Jojo (hahaa!), joka vain käyttää naiiveja tehotyttöjä hyväkseen oman maailmanvalloitussuunnitelmansa realisoimiseksi. Lopulta tehotyttöjen on siivottava aiheuttamansa sotku ja ansaittava Townsvillen asukkaiden luottamus.
Toisin sanoen Tehotyttöjen elokuvasovitus näyttää ja kuulostaa teknisessä mielessä likimain sarjaa vastaavalta, mutta tarinassa ei kohdata pieniä sivuhahmoja merkittävämpiä uusia roistoja tai ylipäänsä vanhoja tekemässä tai sanomassa mitään järin mielenkiintoista edes ällötysmielessä. Televisiosarjassa kuitenkin piisasi pinnallisen söpöyden ja sydänten varjolla näytettyä verta, irtohampaita ja suolenpätkiä, groteskia kuvastoa, muutama musikaalijakso ja erilaisilla värikontrasteilla sekä kokeellisemmilla aineksilla ladattu jaksokin juuri sopivassa suhteessa. Elokuvaan on kuitenkin tiivistetty valtavasta metodikavalkadista vain kaikkein olennaisin – ja tylsin. Sarjaa vähänkään seuranneet huomaavat eron varjoaankin nopeammin.
Valtavasta potentiaalistaan huolimatta Tehotytöt-elokuva mentiin näin ollen mielestäni tyrimään täysin jo luonnosteluvaiheessa. Kaiken järjen mukaan teattereihin asti päätynyt halvahko tuotos olisi nimenomaan ollut täydellinen tilaisuus esitellä suhteellisen riskittömästi juurikin sarjan terävimpiä oivalluksia, kerätä rahat pois tyytyväisten fanien taskuista pyörimästä sekä houkutella näyttävällä ja massasta erottuvalla spektaakkelilla samalla uuttakin yleisöä. Joku viisas jossain päätti kuitenkin toisin, ja lopputulos jäikin erinomaisista lähtökohdistaan huolimatta vaisuksi ja satunnaisen keskivertokatsojan makuun vähän liian turvalliseksi piirretyksi supersankarihötöksi.
Arvio: 1.5/5
THE POWERPUFF GIRLS MOVIE, 2002 USA, Hongkong
Ohjaus: Craig McCracken
Käsikirjoitus: Amy Rogers, Charlie Bean, Craig McCracken, Don Shank, Lauren Faust, Paul Rudish
Näyttelijät: Cathy Cavadini, Elizabeth Daily, Jeff Bennett, Jennifer Hale, Jennifer Martin, Roger Jackson, Tara Strong, Tom Kane, Tom Kenny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.