Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988)

Roger Rabbitin kaltaisen ikonisen ilmiön selittämiseen näin vuosikausia myöhemmin eivät tunnu mitkään järkiperusteet enää riittävän, vaan avuttoman kynäilijän on auttamatta manattava päättelyketjunsa tueksi astrologisten ilmiöiden kaltaisia rakennelmia. Planeetat olivatkin selvästi oikeasti asennossa Gary K. Wolfin julkaistessa vanhan ajan amerikkalaista rotusortopolitiikkaa satirisoivan alkuperäisromaaninsa vuonna 1981. Tuon kyseisen opuksen menestyksestä ja laadustakin voidaan olla montaa mieltä, mutta kirja onnistui kiinnittämään välittömästi oikeiden ihmisten huomion: Wolfin teoksen oikeuksien ostamisesta muodostui lopulta korporaation sisäisten vehkeilyjen vuoksi väistymään tuomitun Disney-pomo Ron W. Millerin lyhyen uran merkittävin päätös. Näihin aikoihin Disney oli kriisissä, ja kauaskantoinen Miller näki Roger Rabbitissä keinon palauttaa firman animaatiot takaisin arvoonsa.

Animaation ja näytellyn elokuvan yhdistäminen ei ollut ideana uusi edes 80-luvun alussa, olihan vastaavia kokeiluja tehty menestyksekkäästi jo taiteenlajin varhaisvuosilta asti jopa Disneyn itsensä toimesta. Roger Rabbitin kohdalla panokset vain nostettiin ennennäkemättömiin mittasuhteisiin, jolloin vaativaan tehtävään myös tarvittiin myös koko joukko maailman johtavia erikoistehoste- ja animaatio-osaajia. Kulissien takana Steven Spielberg oli jo alusta asti Amblin-yhtiönsä kanssa järjestämässä käytännön asioita sekä neuvottelemassa Hollywood-studioiden hahmojen hyödyntämisestä. Erikoistehosteita suunnittelemaan palkattiin Spielbergin elokuvista tuttu Industrial Light and Magic sekä animaatiosta vastaamaan Richard Williams, joka näihin aikoihin tunnettiin yleisesti vastaavaa tekniikkaa pienemmässä mittakaavassa hyödyntävästä työstään markkinoinnin parissa. Williams on myöhemmin kertonut kieltäytyneensä ensin kunniasta Disneyn kömpelön Vanhat tarinat -elokuvan jättämän huonon vaikutelman vuoksi.

Vaikka näin jälkikäteen erikoistehosteiden erikoismies Robert Zemeckis tuntuukin täysin itsestäänselvyydeltä Roger Rabbitin ohjaajana, oli tämä todellisuudessa hännillä sopivaa kipparia uumoiltaessa. Zemeckis itse tarjosi Disneylle ja Spielbergille osaamistaan jo kirjan ilmestymisen aikoihin, mutta nuoren ohjaajan työkokemuksen ei vielä tähän aikaan uskottu riittävän näin vaativaan projektiin. Terry Gilliamin ja monen muun pätevämmäksi katsotun nimen kieltäydyttyä ohjaajanpallista Disneyn johto päätyi lopulta pitkin hampain palkkaamaan Zemeckisin. Näin syntyi Spielbergin, Zemeckisin ja Williamsin muodostama voimakolmikko, jonka ensimmäiseksi tehtäväksi tuli pitkällinen valmistelutyö ennennäkemättömän kunnianhimoisen elokuvan toteuttamiseksi. Käytännössä aina kun animaatiohahmo liikutti jotain todellisen maailman esinettä, oli esineen tavalla tai toisella liikuttava, mihin käytettiin apuna erilaisia robottiraajoja, vaijeriviritelmiä sekä köysillä liikuteltavia irtotavaroita, joiden päälle animaatiohahmot piirrettiin kuva kuvalta hikeä ja verta säästämättä. Steven Spielberg itse luonnehti raakamateriaalia kuin kohtauksiksi Näkymättömän miehen kostosta.

Kuka viritti ansan Roger Rabbit ei tiettävästi seuraa alkuperäisromaanin tarinaa kovinkaan uskollisesti. Lyhyenlännän Bob Hoskinsin esittämä Eddie Valiant on kovaksi keitetty ja huumorintajuton renttudekkari 40-luvun Hollywoodissa, jossa oikeat näyttelijät ja animaation kultakauden hahmot elävät rinta rinnan. Kun Acme-korporaation pomo löydetään murhattuna, suuntautuvat viranomaisten epäilyt Charles Fleischerin äänellä höpöttävään Roger Rabbittiin, höveliin piirrosjänikseen, jonka vaimon epäillään pettäneen tätä ym. heppulin kanssa vain hetken ennen raharikkaan veikkosen kuolemaa. Koko Hollywoodin poliisivoimien sekä tuomari Doomin (Christopher Lloyd) jahdatessa Rogeria animaatiohahmoja vihaava kyyninen Eddie joutuukin itse auttamaan tätä puhdistamaan maineensa sekä nappaamaan oikean murhaajan. Eddie toivoo Acme-pomon murhan ratkaisun antavan samalla vastauksia myös oman veljensä taannoiseen kuolemaan tämän jäätyä putoavan pianon alle – ehkä ratkaisu kauan mieltä jäytäneeseen ongelmaan palauttaisi myös Eddien huumorintajun.

Roger Rabbitin käsikirjoituksessa ei periaatteessa ole kovinkaan paljoa ihmeellistä kommentoitavaa, onhan kyseessä varsin tavanomainen humoristinen dekkaritarina, jossa vain sattuu olemaan mukana tunnettuja piirroshahmoja. Richard Williams kertoo kirjassaan, kuinka Zemeckis ja Spielberg aikoivat kuvata Roger Rabbitin niin yksinkertaistetussa muodossa kuin suinkin mahdollista animaattoreiden työn helpottamiseksi, mutta Williams itse ohjeisti kaksikkoa unohtamaan moiset temput ja tekemään elokuvan parhaan kykynsä mukaan ilman turhia kommervenkkejä, sillä turha kikkailu vain söisi turhaan kerronnan ja erikoistehosteiden uskottavuutta. Roger Rabbittia katsoessa ei voikaan olla huomaamatta, miten nätisti Zemeckis onnistuu kertomaan Eddien rappiosta ja traagisesta menneisyydestä sanattoman viestinnän keinoin yksinkertaisesti panemalla hahmon kaivamaan taskustaan viinapulloa tai suoristamaan haikeana firmansa nimikylttiä. Tällainen kypsä visuaalinen tarinankerronta yksistään nostaa Roger Rabbitin useimpien kilpailijoidensa yläpuolelle meidänkin aikanamme.

Yksi erityisen mielenkiintoinen puoli Roger Rabbittiä on tietysti Williamsin keskeisille hahmoille loihtima design kaikkine inspiraationlähteineen. Williams itse on kertonut kirjassaan suunnitelleensa Rogerin hahmon kuin yhdistelmäksi kaikkia klassisia animaatiohahmoja: jänishahmossa on vähän Väiski Vemmelsäärtä, silmät on lainattu Lurpalta, hiuskiehkura on peräisin Nakke Nakuttajalta, hansikkaat Mikki Hiireltä ja niin poispäin. Tex Averyn seksikkäältä punapäältä muotonsa saaneesta Jessica Rabbitistä suunniteltiin klassista seksisymbolia Clara Bown, Marilyn Monroen, Greta Garbon ja Marlene Dietrichin antaman esikuvan mukaisesti – oikean elämän innoittajiensa tapaan myös Jessican vihjataan rivien välistä inhoavan miehiltä saamaansa kohtelua pelkkänä tyhjäpäisenä seksiobjektina. Roger Rabbitin Laserdisc-julkaisussa kohtauksessa, jossa Jessica lentää hameineen autosta, katsojalle paljastetaan väitetysti sekunnin kymmenyksen pituisen pätkän verran Jessican olevan liikkeellä ilman asianmukaista vaatepartta. Tarina Jessican puuttuvista pikkuhousuista oli aikoinaan jättimäinen skandaali, ja pelkästään huhut paljaasta pinnasta tekivät tuosta kyseisestä julkaisusta valtavan myyntimenestyksen, olipa väitteissä perää tai ei.

Richard Williamsin kiellettyä Spielbergiä ja Zemeckisiä yksinkertaistamasta elokuvansa kuvauksia tarkoitti samalla, että Roger Rabbitissä nähdään paljon kamera-ajoja ja hienostuneita nosturi- ja vaijeritekniikoita modernin elokuvan parhaita perinteitä kunnioittaen. Animaatiopuolella tämä tarkoitti, että kaikki hahmot ja näiden varjot jouduttiin piirtämään kolmiulotteisiksi, mikä edelleen johti työn määrän ja hinnan moninkertaistumista verrattuna tyypilliseen kaksiulotteiseen animaatioon – samoja tekniikoita jatkojalostettiin edelleen The Thief and the Cobbler: The Recobbled Cutissa. Osittain tästä syystä Williams vaatikin Disneyltä ja Spielbergiltä animaation työstämistä Lontoossa sijaitsevassa studiossaan yhdessä oman veteraanitiiminsä sekä Disneyltä lainaan saatujen huippujen voimin mahdollisimman kaukana Hollywoodin rahamiesten käsistä. Kuvausten aloittamisesta elokuvan ensi-iltaan budjetti olikin ylitetty melkein kaksinkertaisesti, varhaisimmat deadlinet ohitettu heittämällä, ja Disneyn uusi johtokin kaavaili tiettävästi jo koko projektin kuoppaamista, mutta kuin ihmeen kaupalla nämä saatiin lopulta vakuutettua jatkamaan valitulla tiellä.

Williamsin viha Hollywood-byrokratiaa kohtaan ei lopulta ollut yhtään liioiteltua. Pelkästään Roger Rabbittia tehdessään Disney ja Spielberg joutuivat neuvottelemaan keskenään nahistelevien Hollywood-studioiden kanssa, mutta lopulta suurin osa päädyttiin pudottamaan pois laskuista pelkästään taloudellisista syistä. Warnerin ja MGM:n kaltaisten jättiläistenkin kanssa tekijöillä oli jatkuvia ongelmia, Warner esimerkiksi ei olisi halunnut tekijöiden käyttävän Bob Clampettin designejä hahmoistaan, joten Williams työryhmineen huijasi näitä teettämällä tietyt kohtaukset näiden haluamalla tavalla vain Warnerille lähetettyihin testikopioihin sekä lopulliseen teatteriversioon omallaan. Disney itse joutui taipumaan Warnerin käskytyksen kanssa antamalla näiden hahmoille yhtä paljon ruutuaikaa omiensa kanssa, mutta sittenkin veijarimainen Williams tiimeineen onnistui jotenkin pelaamaan muutaman sekunnin turvin voiton Disneylle. Richard Williams itse tekee pienen cameon hissiä ohjaavana Lurppana.

Kuka viritti ansan, Roger Rabbit on miljoonien kaskujen ja tarinoiden elokuva; kaikenlaista triviaa ja yksityiskohtia on niin runsaasti, ettei moista määrää ole mahdollista järjellisiin mittasuhteisiin tiivistääkään. Ilmiönä Roger Rabbit on ainutlaatuinen tapaus koko elokuvan historiassa, osallistuihan sen tekoon kokonainen joukko maailman johtavia tekijöitä kaikilta elokuvan osa-alueilta vuosikausien ajan tuottamaan teknisesti mahdottomana pidettyä suurteosta itseään säästämättä. Roger Rabbitissä tietokoneita edeltävän ajan käytännöllinen erikoistehosteosaaminen ja luovuus hiottiin täydellisyyteensä, mihin äärimmäisen haastavissa rooleissa erinomaista jälkeä tekevät näyttelijät sekä edelleen vaativuudeltaan maailman huippua edustava animaatio vielä antavat oman makoisan lisänsä. Näin jälkikäteen onkin helppo ymmärtää, miksei toista samanlaista monumentaalista voimannäyttöä enää ole toistamiseen kyetty tekemään, riitaantuivathan Spielberg ja Disneykin nopeasti elokuvan julkaisun jälkeen, eikä nuoren J.J. Abramsinkin käsissä pyörineestä jatko-osasta ikinä saatu aikaiseksi edes kunnollista käsikirjoitusta.

Pelkästään kulttuuriselta merkitykseltään Kuka viritti ansan, Roger Rabbit hakee nykyäänkin vertaistaan: Disneyn ja kumppaneiden veret seisauttava klassikko todella nosti tekijänsä takaisin parrasvaloihin sekä animaation seuraavien vuosikymmenten suureksi muoti-ilmiöksi. Steven Spielberg itse jatkoi Roger Rabbitin jälkeen yhteistyötään Warnerille kokoamansa ydintiimin kanssa ja myi myöhemmin omat animaatiobisneksensä suunnitteilla olleelle DreamWorksille, johon siirtyi myös huomattava osa Disneyn parhaita osaajia myös tämän elokuvan takaa. Richard Williams voitti työstään kaksi Oscaria ja teki mittavat rahoitussopimukset Warnerin kanssa saadakseen viimein The Thief and the Cobblerin valmiiksi. Williamsin alaisuudessa huippuunsa treenattu animaattoriletka levittäytyi ympäri läntisen pallonpuoliskon johtavia studioita kuljettaen mukanaan mestarin oppeja sekä osallistuen seuraavan vuosikymmenen suuren animaatiorenessanssin käynnistämiseen. Animaatiota ja näyteltyä elokuvaa yhdisteltiin muutaman vuoden ajan runsaalla kädellä kilpailevien studioiden toimesta Cool Worldin, Rokkikukon ja Space Jamin kaltaisten pökäleiden muodossa, mutta ilman Roger Rabbitin menestyksen toisintoa.

Yhtä asiaa useimmat katsojat sen enempää kuin studiopomotkaan eivät vain tunnu ikinä Roger Rabbitissä ymmärtäneen. Elokuvan dialogissahan kerrotaan murhaajan olevan kimeä-ääninen ja punasilmäinen piirroshahmo, mutta varsinainen roisto kuolee lopussa ehtimättä paljastaa todellisia kasvojaan ihmisnaamionsa alta. Heti roiston kuoleman jälkeen kohtaukseen astuu Nakke Nakuttaja, toinen elokuvan kimeä-äänisistä hahmoista, pelkästään osoittamaan katsojille ”sen toisen” olleen koko ajan kaiken takana. Ilmeisesti tekijät tarkoittivat mysteerin houkuttelemaan ihmisiä katsomaan elokuvan useampaan kertaan selvittääkseen murhaajan todellisen identiteetin alkupuolella nähdyn vihjeen kautta, mutta kekseliäs idea ei oikein saanut koskaan tuulta alleen. Me tosi astrologit kuitenkin tiedämme totuuden, kiitos taivaankappaleiden suotuisten asentojen.


Arvio: 5/5


WHO FRAMED ROGER RABBIT, 1988 USA, Iso-Britannia
Ohjaus: Robert Zemeckis
Käsikirjoitus: Gary K. Wolf, Jeffrey Price
Näyttelijät: Bob Hoskins, Charles Fleischer, Christopher Lloyd, Joanna Cassidy