Jellystone: 2. tuotantokausi (2022)

Jokin aika sitten mediamaailma koki jumalten luomiseen sekä titaanien tuhoon verrattavissa olevan spektaakkelin Johnny Deppin kukistaessa verisen arkkivihollisensa Amberd Heardin nälkävuosiakin pitemmässä oikeusmittelössä. Aiemmin kaksi megatähteä olivat avioliitossa, mutta Johnnyn uran ajauduttua sivuraiteelle alkoholismin ja erinäisten käytännön ongelmien vuoksi parin suhde alkoi nopeasti rakoilla. Lopulta kaksikko päätyi sylkemään toisistaan ilmoille mitä tulisempia paljastuksia ja kohahduttavampia kirouksia: asiasta pakkomielteen kehittäneiden kyllästymiseen asti puima juoru-uutinen Amberin kakasta Johnnyn vuodevaatteissa kertonee jotain tapauksen huomattavasta yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Niin mielenkiintoista seurattavaa kuin populäärikulttuurin enemmän tai vähemmän vakiintuneiden seksisymboleiden välinen mittelö onkin, herkkähermoisempi animaation suurkuluttaja valitsi todennäköisesti mieluummin viihdykkeekseen vanhan kunnon Jellystonen, jonka vinksahtaneesta hienoudesta pääsinkin jo vuosi sitten paasaamaan oikein sydämeni kyllyydestä. Joille sarjan konsepti ei ole ennestään tuttu, kerrattakoon aiheesta ainakin sen sarjan idean olevan yksinkertaisesti napata kokonainen nippu vanhoja Hanna-Barbera -hahmoja, ja tuottaa näiden pohjalta nykymakuun suunnattu piirretty ilman turhaa fanserviceä tai nykypäivän tuotoksia rasittavaa tyhmää provosointia. Koska Jellystone on katsottavissa lähinnä aniharvan tilaamalla HBOmaxilla, ei kukaan tainnut tällaisesta tietääkään kuin erinäisten aiheesta kiinnostuneiden välikäsien kautta.

Jellystonen toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso iskeekin heti epäilijöille luun kurkkuun: tässä episodissa afroamerikkalaiseksi naiseksi tuotantovaiheessa muuttunut Jabberjaw janoaa suudelmaa rikollisia kitarallaan mätiköivältä El Kabongilta eli Salama-Santerilta, joten tämä päätyy kehittämään itselleen rikollisen alter egon saadakseen lavastettua itsensä pulaan kerta toisensa jälkeen pelkästään houkutellakseen varsinaisen kohteensa iskuetäisyydelle. Toisen tuotantokauden avaus on sellaisenaan niin hauska, että se kilpailee helposti jo ensimmäisen kauden parhaiden ja oivaltavimpien naurujenkin kanssa koko sarjan toistaiseksi kirkkaimman episodin piikkipaikasta.

Loistavan alun varjopuolena katsojan takaraivoon iskostuu samalla lopun kahdeksantoista episodin ylle jättimäisiä odotuksia, joita ne eivät aina täysin pysty täyttämään: tekijät itse esimerkiksi taisivat luulla yhden onnistumisen perusteella Jabberjaw’n olevan erityisen osuva kohde toistuvalle vitsitykitykselle, vaikka muutaman jakson jälkeen yhteen ja samaan gagiin alkaa jo kyllästyä nopeasti. Harmittavasti yhden hahmon jatkuva korostaminen vie samalla tilaa etenkin Topi-katin kissajengin ja El Kabongin kaltaisilta omilta ikisuosikeiltani, joiden omat jaksot ovat perinteisesti olleet aina huikeita. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi eräs loppupään episodi, jossa Topi-katti jengeineen yrittää jäädä tarkoituksella poliisin haaviin päästäkseen ilmaiseksi lomaparatiisia muistuttavaan moderniin vankilaan, mutta Jellystonen poliisivoimat ovatkin todellisuudessa niin kädettömiä, että rikolliset joutuvat kehittelemään tarkoituksella maailman surkeimpia suunnitelmia jäädäkseen kiinni.

Ainakin Jellystonen makoisasta jatkopalasta voikin siis sanoa, että tekijät ovat pitäytyneet uskollisesti valitsemassaan tyylissä niin hyvässä kuin pahassakin: jälkimmäistä ehkä jo siksikin, ettei hilpeän ikonoklastisen ja revisionistisen piirretyn uusi tuleminen tarjoa kromatusta ulkoasustaan huolimatta juuri mitään uutta tai innovatiivista, vaan sarjan tekijät ovat lähinnä tyytyneet toistamaan ensimmäiseltä kaudelta toimiviksi havaittuja ideoita enimmäkseen sellaisenaan. Jos Jellystonen uusista oivalluksista yhden ainoan naurunpyrskähdyksiä kiihottaneen nostaisin kepinnokkaan, niin tehtaan jonka ainut tarkoitus on tuottaa kasvihuonekaasuja ja saastuttaa luontoa. Kuka oikeasti keksii tällaista?

Johnny Deppin ja Amber Heardin välisen sanasodan lopullisesta ratkaisutaistelusta on jo viikon verran aikaa, mutta ainut käteen jäänyt asia koko spektaakkelista oli tarina Johnny Deppin likaisista vuodevaatteista. Jellystonen toisen kauden nauttimisesta taas on nyt jo mennyt toista kuukautta, mutta huomaan toisinaan edelleen pyrskähteleväni hallitsemattomasti nauramaan äänekkäästi sen parhaille paloille. Hämmentyneet ihmiset saattavat pitää Allekirjoittanutta vähän kajahtaneena ja omituisena, mutta jos nauru oikeasti pidentää ikää, elän tällaisten helmien ansiosta ainakin satavuotiaaksi.


Arvio: 3.5/5


JELLYSTONE: SEASON 2, 2022 USA
Ohjaus: Aaron Austin, Careen Ingle, Hannah Ayoubi, Ian Wasseluk
Käsikirjoitus: Aaron Austin, Careen Ingle, C. H. Greenblatt, Hannah Ayoubi, Ian Mutchler, Ian Wasseluk, Kaitlyn Graziano, Meghan Lands, Yotam Perel
Näyttelijät: Andrew Frankel, Bernardo de Paula, C. H. Greenblatt, Fajer Al-Kaisi, Georgie Kidder, Grace Helbig, Jakari Fraser, Jeff Bergman, Jim Conroy, Katie Grober, Ron Funches, Thomas Lennon