Last Days of Coney Island (2015)

Uudelle vuosituhannelle tultaessa Ralph Bakshin nimi oli loattu tervalla ja höyhenillä, tämän menestyksekäs ura valtavirtayleisön osalta suurelta osin unohdettu, eikä viimeisimpien epäonnistumistensa myötä alan piireissä radioaktiiviseksi käyneelle miehelle tuntunut enää löytyvän töitä laisinkaan. Vuosikausien hiljaiselon jälkeen Ralph itse avautui eräässä haastattelussa luonnostelemastaan pitkästä animaatioprojektista, jota mies oli turhaan yrittänyt jo pidempään tarjota elokuvamaailman korkeammille voimille vain tullakseen kerta toisensa jälkeen käännytetyksi jo ovella. Uljaalla uudella aikakaudella ei näyttänyt olevan kysyntää aikuisanimaation osaamiselle – ja vaikka olisi ollutkin, olisi moisen tuottaminen tyypillisellä Hollywood-budjetilla ollut tähtitieteellistä uhkapeliä ja varma taloudellinen itsemurha. Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvän Ralph Bakshin peli näytti olleen pelattu.

Mestari Bakshilta oli kuitenkin jäänyt huomaamatta, miten maailmaan oli hiljan ilmestynyt internetiksi kutsuttu uusi kommunikointiväline, jonne myös animaatiomaailman jumalten epäsuosioon joutuneen Bakshin tuotanto päätyi jo varhain jakoon ihmisten kummasteltavaksi. Aikojen saatossa kuhina Bakshin uran ja elokuvien ympärillä alkoi jo kasvaa sellaisiin mittoihin, että ilmiö alettiin ymmärtää myös maailman medioissa sekä alan festareilla: vähitellen pannaan joutuneen miehen teoksille alettiin järjestää yhä enemmän näytöksiä sekä niiden ohjaaja kutsua vierailevaksi tähdeksi tapahtumiin ja vastaanottamaan lukuisia palkintoja elämäntyöstään. Vähitellen myös useampi nuoremman polven nimitekijä astui julkisuuteen kertomaan suhteestaan Ralph Bakshin elokuviin, innokkaimmissa piireissä ilmestyessään pornoksi haukuttua Fritz - kova kollia luonnehdittiin jopa taideleffaksi.

Näin siis syntyi pohja Ralph Bakshin uran viimeiselle animaatiolle, joka myös kohtalokkaasti The Last Days of Coney Islandina tunnetaan. Ymmärrettyään kasvaneen kulttisuosionsa sekä animaatioprojektinsa mahdottomuuden Bakshi päätyi lopulta rahoittamaan jäähyväistyönsä joukkorahoituskampanjan kautta lähimpien ystäviensä sekä perheenjäsentensä avustuksella. Pitkästä ja vaikeasta tuotantoprosessistaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Coney Islandin asukkaiden väkivaltaisesta maailmasta sekä yhden miehen traumaattisista muistoista kertova lopullinen taideteos onkin tekijänsä varhaisvuosien likaisten klassikoiden omimpaan tapaan vähintään yhtä paljon puhtaan taiteellisen silmän kuin legendaarisen luovan säästökuurinkin synnyttämää vaivoin hallittua tajunnanvirtaa sekä orgaanis-intuitiivista kaaosta. Coney Islandin tarina ja hahmot ovatkin loppujen lopuksi täysin merkityksettömiä tekijöitä, joihin vaivoin kiinnittääkään huomiotaan elokuvaa katsoessaan.

Joku vähemmän aiheeseen syventynyt voisi luonnehtia Last Days of Coney Islandia silkaksi sekasotkuksi, jonka ainut tarkoitus lienee ollut antaa Bakshille tilaisuus esitellä aivan liian pitkään mielessään hautomia irtonaisia visuaalisia ideoita viimeisimmän käsillä olevan tekniikan avulla lähimmäistensä kanssa. Kritiikki on mielestäni myös hyvin osuvaa, sillä juuri siitähän tässä periaatteessa onkin kyse: Coney Island tarkoitettiinkin tekijänsä viralliseksi joutsenlauluksi ja auringonlaskuun katoavaksi viimeiseksi matkaksi, eikä Bakshi selvästikään halunnut päättää 60-vuotista uraansa ikävällä tai surullisella nuotilla. Itse näkisin Coney Islandin silkassa visuaalisessa mielessä ehkäpä luomisvoimaisimpana ja inspiroituneimpana Bakshina sitten miehen alkuaikojen anarkistisemman tuotannon; omalla tavallaan tässä teoksessa kiteytyykin hienosti moni vaihe tekijänsä uran ja elämän varrelta aina 70-luvulta viime aikojen maalaustaideprojekteihin asti.

Last Days of Coney Island julkaistiin virallisesti internetissä Ralph Bakshin 77-vuotissyntymäpäivänä lokakuussa 2015, vuosien varrella menehtyneille ystävilleen ja kollegoilleen omistamansa jäähyväislyhärin myötä päätöksensä sai samalla myös yksi animaation taiteen suurista tarinoista. Rauhallisia eläkepäiviään Ralph Bakshi onkin sittemmin viettänyt yhdessä perheensä kanssa käyttäen liikenevän aikansa perustamansa animaatiokoulun sekä taideharrastustensa tukemiseen, toisinaan mies myös jakaa taidettaan sekä kirjoittelee ajatuksiaan myös sosiaalisessa mediassa kaikenikäisten ihailijoiden iloksi. Kaikista urallaan kokemistaan ylä- ja alamäistä huolimatta Ralph Bakshi elää ja voi hyvin, henkilökohtaisesti myös toivon miehelle hyvää terveyttä ja pitkää ikää, sillä panettelijoiden puheista huolimatta sympaattisen rempseä Bakshi on onnistunut tuottamaan tähän maailmaan enemmän iloa kuin monta tusinaa hienostuneempaa persoonallisuutta yhteensä.

Kauan eläköön Ralph Bakshi!


Arvio: 3/5


LAST DAYS OF CONEY ISLAND, 2015 USA
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi
Näyttelijät: Joey Camen, Jonathan Yudis, Libby Aubrey, Omar Jones, Richard Singer, Robert Costanzo, Ron Thompson, Tina Romanus