Kun pieni Punahilkka saapui isoäidin mökkiin, hän ihmetteli suden ulkonäköä.
Miksi sinulla on noin suuret korvat”, Punahilkka kysyi.
”Jotta voisin paremmin kuulla sinun äänesi”, susi vastasi.
”Miksi sinulla on noin suuri suu”, Punahilkka kysyi.
”Jotta voisin paremmin syödä sinut suuhuni”, susi vastasi ja singahti valtavalla loikalla Punahilkan kimppuun.
Pois itku ja murhe, suuri ja mahtava Beastars on palannut viimein keskuuteemme! Edellisellä kerralla antropomorfisten eläinten eli furryjen asuttamaan moderniin maailmaan sijoittuva valtaisan suosion osakseen saanut tarina seurasi susi Legosin ja kaniini Harun epätavallista parisuhdetta sekä tyytyi vielä varovaisesti esittelemään maailmaansa, keskeisiä teemojaan sekä hahmojaan, eikä kaikkia avoimia kysymyksiä vielä edes yritettykään saattaa päätökseensä. Kaikessa hiljaisuudessa vastikään julkaistun toisen tuotantokauden kohdalla ensimmäisen hype oli jo ehtinyt kuivumaan täydellisesti kokoon, mikä on valtava sääli, sillä tarinan jatko on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin sen aloituskin – ja kertoo todellisuudessa pintaa syvemmältä vähintään yhtä paljon ihmisyydestä kuin ensimmäinenkin.
Beastarsin toinen tuotantokausi käytännössä työntää syrjään Legosin ja Harun parisuhteen muiden, draaman ja henkilöiden kasvun kannalta keskeisempien juonteiden tieltä. Tällä kertaa Legosi on alkanut pohtimaan syvällisemmin lihansyöjien vaikeaa suhdetta kanssaeläjiinsä ja löytänyt mentorinsa tuella pasifistisen zen-filosofian, jonka innoittamana tämä pyrkii löytämään rauhan niin omien himojensa kuin kanssaeläjiensäkin kanssa. Samaan aikaan petoeläinten ruuaksi häkkieläimenä kasvatettu Louis-kauris on ajautunut yhä syvemmälle seksin, huumeiden ja pimeillä markkinoilla rehottavan pikkueläinten lihan pimeän kaupan täyttämään leijonien ja hyeenojen kansoittamaan alamaailmaan pyrkiessään vapautumaan omasta henkisestä vankilastaan.
Kahteentoista episodiin mahtuu toki vieläkin lisää käänteitä ja kiemuroita: ensimmäisen tuotantokauden alussahan yksi eläinten opinahjon oppilaista koki väkivaltaisen kuoleman, jota ei koskaan virallisesti selvitetty. Toisen kauden alussa selvittämätön murha uhkaa ajaa koululaitoksen turmioon, jolloin paikallinen vahtimestari pyytää Legosilta apua rikoksen setvimiseksi. Lopulta murhaaja itse onkin kolmas lenkki Legosin ja Louisin tarinoiden muodostamassa temaattisessa kokonaisuudessa: petoksissa ja valheissa, kohtalonsa jääräpäisessä uhmaamisessa, totuuden löytämisessä ja lopulta myös sen hyväksymisessä. Beastarsin kertomus totuuden vapauttavasta voimasta ja sen eteen tehtävistä uhrauksista on yksistään niin hieno ja yllättävä, ettei kolmannen tuotantokauden jatkoa pysty näillä näppäimillä kuiviltaan ennustamaan suuntaan taikka toiseen.
Teknisellä puolella Beastarsista ei enää tässä vaiheessa liene enää mitään erityistä sanottavaa, sillä sen tekijät ovat joka suhteessa pitkälti samat kuin ensimmäisellä tuotantokaudellakin, mutta ennestään turvallinen ja tuttu audiovisuaalinen jälki on tällä kertaa ehkä vielä hivenen kypsempää ja hiotumpaa kuin aiemmin jopa siinä määrin, ettei animaation aina huomaa olevankaan kolmiulotteista. Itseäni elähdytti eläinten kaupungin melodraamassa sen runsaat erinomaiset ajatukset ja käänteet, joita en ikipäivänä olisi osannut siltä odottaa, kuten viittauksia erään hahmon vaikeuksiin hyväksyä omaa homoseksuaalisuuttaan tai kohtausta, jossa yksi hahmo yrittää saada toista tunnustamaan valhettaan vain päätyäkseen lopulta itse paljastamaan oman elämäntapansa sokean itsepetoksen. Lopussa sankari tietenkin kohtaa roiston, joka todellisuudessa kuvastaa tämän sisäistä petoeläintä sekä kamppailu vastakkaisten voimien ja intohimojen välistä konfliktia tarinan päähenkilössä itsessään.
Niin paljon kuin haluaisinkin antaa Beastarsille täydet viisi tähteä, joudun kuitenkin rehellisyyden nimissä nipistämään siltä puolikkaan etenkin alkupään turhasta kiirehtimisestä. Toinen tuotantokausi esittelee katsojalle useita uusia hahmoja ja tuoreita ideoita, mutta tarina itsessään tuntuu poukkoilevan ontuvasti vähän minne sattuu: jos jokin jakso esimerkiksi päättyy mielenkiintoiseen asetelmaan, ei seuraava välttämättä edes pyri jatkamaan suoraan edellisestä, vaan päätyykin seuraamaan aivan muita, edellisestä riippumattomia hahmoja ja sivujuonteita, joihin ei aina palata syvällisemmin enää sarjan edetessä. Pidän hyvin mahdollisena, että kolmas kausi yllättää tarttumalla tällaisissa jaksoissa esiteltyihin vihjauksiin, mutta alkuperäissarjakuvaa erikseen konsultoimatta tätä on toistaiseksi mahdotonta tietää.
Toisin sanoen Beastars jatkaa edelleen aikamme furryviihteen kuninkuusluokassa pienistä vioistaankin huolimatta. On ilo ja onni huomata maailmasta vielä löytyvän ajattelemaan sekä tuntemaan pistäviä, äärimmäisen persoonallisia, tarinaltaan kypsiä ja aikuiseen makuun suunnattuja tasokkaita animaatioita ilman niin monia nykypäivän länsimaisia genreteoksia riivaavaa ylitsepursuavaa itseironiaa, surkeaa ja suoraan sanottuna munattoman turvallista tai muuten vain paasaavaa käsikirjoitusta sekä ponnettoman yliyksinkertaistettua ja laiskaa visuaalista antia. En tiedä milloin Beastarsin kolmas tuotantokausi tulee näkemään päivänvalon tai tuleeko ollenkaan, mutta kädet ja jalat ristissä toivon ja rukoilen, että se olisi vähintään yhtä laadukasta jälkeä kuin kaksi ensimmäistäkin.
Arvio: 4.5/5
BEASTARS: SEASON 2, 2021 Japani
Ohjaus: Daiki Katō, Keiya Saitō, Makoto Sokuza, Mie Ōishi, Ryōsuke Shibuya, Shin'ichi Matsumi, Yasuhiro Geshi
Käsikirjoitus: Nanami Higuchi, Paru Itagaki
Näyttelijät: Akio Ôtsuka, Atsumi Tanezaki, Chikahiro Kobayashi, Junya Enoki, Sayaka Senbongi, Yuki Ono
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.