Viitisen vuotta sitten arvostelin omakustanneaminaattori Nina Paleyn paremmissakin piireissä kuumia aaltoja herättäneen Sita Sings the Bluesin, joka edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeenkin lukeutuu aikamme hauskimpiin ja omaperäisimpiin genrensä luomuksiin. Vähänpä oikeasti tiesinkään, että Paley työskenteli kirjoitushetkellä myös toisen kokopitkänsä parissa ja julkaisikin sen jo 2018-2019 tietämillä, mutta aikaisemmasta poiketen tieto sen olemassaolosta kulki animaatiomaailman omien verkostojenkin kautta hämmentävän hitaasti, eikä se tunnu keränneen osakseen likimainkaan vastaavaa mainetta, mammonaa tai kohua kuin edeltäjänsä.
Seder-Masochism kuvaa nimensä mukaisesti juutalaiskristillisen pääsiäisen ihmettä, mutta tekijänsä radikaalifeminististen linssien läpi katsottuna. Paleyn kuvaamassa maailmassa ammoisina aikoina matriarkaalinen ihmiskunta palvoi hellää äitijumalatarta, mutta aikojen saatossa kovempi ja julmempi patriarkaalinen järjestelmä, tässä tapauksessa vanhatestamentillinen uskonto, syrjäytti ihmiskansain pehmeät arvot omilla sotaisilla ihanteillaan, joiden syntymyytti niin juutalaisilla kuin kristityilläkin liittyy vahvasti pääsiäisen tapahtumiin: ensimmäisellä Moosekseen ja liittoon Jumalan kanssa, jälkimmäisellä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen - toivorikkaasta sanomastaan huolimatta molempia yhdistää kuvastonsa väkivaltaisuus ja inhimillinen kärsimys, mistä elokuvan nimikin juontaa juurensa.
Arkeologian alalla on tapana jaotella tällaisia historiallisia rekonstruktioita "kulttuuriin" ja "arkeologiseen kulttuuriin", tosiasiallisen konkreettiseen kulttuuriin ja pelkkään spekulatiiviseen näkemykseen esihistoriallisesta kulttuurista ja aatemaailmasta, jonka totuudenmukaisuutta ei tietenkään voida näin jälkikäteen mitenkään todistaa, sillä mitään kirjoitettua aineistoahan ei kymmenien tuhansien vuosien takaa luonnollisesti ole lainkaan olemassa. Vaikka Seder-Masochism onkin ensisijaisesti silkkaa fiktiota, se kuitenkin sisältää monenlaisia viittauksia nykyajan trendikkäisiin feministisiin kulttuuri- ja äitijumalatarteorioihin, joihin kannattaa vastaavasti suhtautua lähinnä spekulatiivisena rekonstruktiona kuin minään puhtaana faktana.
Elokuvassaan Paley on kaikesta huolimatta pyrkinyt toistamaan Sita Sings the Bluesin hyväksi havaittuja tyylikikkoja ja huumoria jopa siinä määrin, että jos kahta teosta esittäisi ristikkäin leikattuna sokkoyleisölle, kahden välillä tuskin hevin huomaisikaan: animaatio on jälleen tajunnanvirtamaisesti usealla eri tasolla etenevää sikamaisen halvalla tehtyä flash-animaatiota, jossa photoshopatut kuvat sekä lapsekkaan yksinkertaiset ja pyöreät hahmot käyvät itseironia viiltäen läpi raamatullisia tapahtumia. Tällä kertaa budjetti kuitenkin oli vain murto-osan edeltäjänsä vastaavasta, joten varaa ammattinäyttelijöiden palkkaamiseen ei ollut, ja Paley perheineen joutui improvisoimaan dubbaukset keskenään. Jälki on suoraan sanoen melkoisen kömpelö, mutta sopii teoksen patriarkaalisuutta käsittelevään ydinteemaan, onhan yksi keskeisistä "näyttelijöistä" Paleyn jumalana kuvattu isä, jonka kanssa mustana vuohena kuvattu tytär itse käy kriittistä dialogia juutalaisista pääsiäisperinteistä.
Pidin kovasti Sita Sings the Bluesista ja pidin myös erittäin paljon Seder-Masochismin ilkikurisesta huumorista sekä älyllisyydestä, mutta edeltäjänsä tasolle se ei kokonaisuutena nouse oikein millään mittarilla, vaan hallitun kaaoksen sijaan käsissä tuntuisi tällä kertaa makaavan lähinnä epämääräinen sekasotku, joka kaikesta tykityksestä huolimatta pitkästyttää häkellyttävän nopeasti. Paleyn teoksen herättämää kaoottista vaikutelmaa entisestään korostaa sen suuruudenhullu soundtrack, johon on koottu jotakuinkin kaikki maailman kappaleet ja genret laadusta riippumatta jonkin yksittäisen johdonmukaisen teeman sijaan, eikä julkaisun nähneessä versiossa voitu kaikkia edes sellaisenaan soittaa tekijänoikeussyistä, vaan niiden kohdalla katsojaa odottaa vain hämmentävä hiljaisuus.
Jos sinustakin nykyajan tylsämielisellä ja kaavoihin kangistuneella animaatiolla on paha tapa toistaa mielikuvituksettomasti itseään, kannattaa Seder-Masochism katsastaa ihan vain, jotta voi todeta olleensa positiivisessa mielessä väärässä, mutta sittenkään Paleyn uusin ei sanalla sanoen ole mikään tajuntaa räjäyttävä elämys. Paley julkaisi elokuvastaan myös erillisen taidekirjan, jota voinee jo varovaisesti suositellakin tekijänsä aatemaailmasta ja taiteesta kiinnostuneille.
Arvio: 2.5/5
SEDER-MASOCHISM, 2019 USA
Ohjaus: Nina Paley
Käsikirjoitus: Nina Paley
Näyttelijät: Nina Paley, Hiram Paley, Barry Gray
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.