Michael J. Fox on teini-ikäinen Scott Howard, koripalloa koulun joukkueessa pelaava nynny jota koulun korstot jatkuvasti kiusaavat ja jonka seuraa tytöt normaalisti kaihtavat. Scottin kehossa alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tapahtua muutoksia: Nuorukaiselta alkaa pukata pitkää karvaa, kynnet kasvavat nopeasti elukkamaisiin mittoihin ja ääni muuttua toisinaan luonnottoman matalaksi. Eräänä yönä Scott huomaakin muuttuneensa wookieta muistuttavaksi ihmissudeksi…
Jokainen arvostelujani lukenut taatusti tietää kiintymykseni kaikkia ihastuttavia ihmissusi-, aave- ja vampyyritarinoita kohtaan. Klassisissa kauhutarinoissa on jonkinlaista ajatonta myyttisyyttä, mitä kaikissa maailman slashereissä ja zombileffoissa ei vain ole ja tuskin tulee olemaankaan. Pelkästä ihmissusien ajattomuudesta kertonee loputon määrä samasta aiheesta ja täysin samojen kliseiden ympärille tehtyjä elokuvia eri variaatioineen melkein sadan vuoden ajalta. Teen Wolf ilmestyi ihmissusivillityksen aallonharjalla 80-luvun puolessavälissä ja se edustaa oman lajinsa humoristisempaa ääripäätä; siinä ihmissusikliseiden ympärille on ympätty paitsi omana aikanaan muodikas ”nollasta voittajaksi”-tarina, myös koko joukko löperöiden teinielokuvien kliseistä teinejä esittävistä selvästi kolmekymppisistä näyttelijöistä lähtien.
Teen Wolf oli silloin joskus valtaisa hitti pelkästään MIchael J. Foxin vuoksi samoihin aikoihin ilmestyneen Paluu Tulevaisuuteen -elokuvan menestyksen siivittämänä. Oikeastaan Foxin poikamainen karisma on ainut asia joka pitää tätä elokuvaa koossa, lähes kaikki muu tuntuu menneen "vähän sinne päin" alkaen vaikka todella irtonaisen oloisesta editoinnista, joka saa elokuvan tuntumaan toisinaan lähinnä tyhjänpäiväiseltä kokonaisuudelta sattumanvaraisia kohtauksia ilman kaksista punaista lankaa. Mitään kovin syvällistä tai taiteellista sisältöä tällaisesta elokuvasta onkin täysin turha hakea.
Parhaimmillaan elokuva on kun se unohtaa vähäisenkin järjenhivenensä ja keskittyy varsinaisen tarinankerronnan sijaan olemaan vain viattoman tyhmä teinielokuva ihmissudella, eli tarkalleen elokuvan keskivaiheilla kun ihmissudesta tulee teinien keskuudessa sikamakee juttu. Hauskin yksittäinen kohtaus Teen Wolf on mielestäni jokaiseen ihmissusirainaan pakollisena osana kuuluva -tällä kertaa pieneksi pettymykseksi jäävä- muodonmuutoskohtaus, jonka lopussa nähdään Scottin villakoiralta näyttävä ihmissusi-isä. En ole ikinä nauranut niin paljon ihmissusielokuvalle. Toinen loistava läppä on Scottin coolia esittävä kaveri Stiles (Jerry Levine), jolla tuntuu jokaisessa kohtauksessa olevan päällään aina vain älyttömämmät muotivaatteet ja pöljiä iskulauseita julistava paita.
Teen Wolf ei ole mikään ajaton klassikko tai edes erinomainen oman aihepiirinsä ympärille koottujen elokuvien joukossa eikä siinä oikeastaan ole paljoa varsinaisesti erityisen hyviä puolia, mutta se on mielestäni viattomassa typeryydessään sangen viihdyttävää seurattavaa pelkästään jo Michael J. Foxin vuoksi. Mies sopii tai ainakin sopi tällaisiin rooleihin kuin nokka naamaan. Tiettävästi Fox itse vihasi tätä elokuvaa niin paljon ettei halunnut palata rooliin supisurkeassa jatko-osassa tai televisiosarjassa. Jos teini-ihmissusielokuvat kiinnostaa niin onneksi olkoon, näitähän piisaa vaikka kuinka. Alan teoksista sopii tarkastaa vaikkapa sellaiset teokset kuin klassinen I Was A Teenage Werewolf ja mainio Ginger Snaps. Mutta kukapa keksisi vihdoinkin tehdä oikean kungfu-ihmissusielokuvan?
P.S. Tiedättekös muuten mitä muuta tämän elokuvan käsikirjoittajakaksikko on mennyt tekemään? No tietysti Arskan Commandon!
Arvio: 2.5/5
TEEN
WOLF, 1985 USA
Tuottaja: Mark
Levinson, Scott M. Rosenfelt
Ohjaus: Rod
Daniel
Käsikirjoitus: Matthew
Weisman, Jeph Loeb
Näyttelijät: Michael
J. Fox, Jerry Levine, Susan Ursitti, Matt Adler, James Hampton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.