Kansainvälisesti menestyksekkään Quatermass Xperimentin jälkeen rattaat Hammerin ja BBC:n tuotantokoneistoissa alkoivat pyöriä vinhaa vauhtia, ja jatko-osaa alettiin nopealla aikataululla työstämään niin näköradioon kuin teattereihinkin. Tällä kertaa professori Quatermassin seikkailuista oli jo ehtinyt kasvaa kultti-ilmiö myös mantereella sekä rapakon toisella puolella, joten jatko-osan budjetti aikatauluineen kyettiin hyvällä omallatunnolla hilaamaan kertaluokkaa kunnianhimoisempiin mittoihin, onnistuttiinpa Quatermassin toisen tulemisen teknisiä yksityiskohtiakin tällä kertaa hiomaan lähemmäs Hollywoodin asettamia standardeja. Tällä kertaa kaupallinen menestys ei täysin vastannut tekijöiden asettamia suuria odotuksia; sarjan kolmatta tulemista saatiinkin huono-onnisen toisen osan jälkeen odotella rapiat kymmenisen vuotta.
Huomattavana erona ensimmäiseen Quatermassiin on jatko-osan trillerin tyylin painottuminen enemmän agentti- ja paranoiajännärien kuin niinkään nuhjuisen b-kauhun ympärille. Ensimmäisestä osasta tuttu, toistamisen ohjaajan pallille palannut Val Guest onkin eräässä haastattelussa kertonut suunnitelleensa jo varhain toisen Quatermassin viemistä perinteistä hirviökauhua realistisemman ja maanläheisemmän "suspensen" suuntaan. Ensimmäisen osan nähneet todennäköisesti muistavatkin kyseisen teoksen alusta asti hienosti paisutellun tunnelman pilanneen höhlän kliimaksin kankeine muovisine erikoistehosteineen. Val Guestin suurisuuntaiset tavoitteet eivät olleet siis aiemmat huonot kokemukset huomioon ottaen lainkaan tuulesta temmattuja tai perusteettomia, näkemyksen kiteytyminen vain vaati verrokkien puutteessa tavanomaista enemmän aikaa ja energiaa.
Varsin päräyttävä Quatermass 2 on kuin klassinen jakso jostain ysärivuosien jännärisarjasta: Ison-Britannian taivaalla havaitaan aivan alkumetreillä salaperäistä liikehdintää. Vähän myöhemmin epämääräisiä ilmiöitä ja havaintoja maaseudulla tutkiva professori Quatermass apulaisineen törmäävät hämäräperäisiä tieteellisiä kokeita öljynjalostamoa muistuttavassa tuotantolaitoksessa suorittaviin puolisotilaallisiin joukkoihin. Epäilyttävän laitoksen jäljet johtavat aina Ison-Britannian hallitukseen asti, kuin joukko ihmismäisiä muukalaisia olisi soluttautunut yhteiskunnan huipulle ja kääntänyt kokonaisen valtakunnan voimavarat itseään vastaan. Poliisi ja armeija ovat ”vihollisen” taskussa, eikä edes isänmaansa johtaviin tiedemiehiin lukeuvua professori Quatermass ole enää turvassa.
Muuan kanssakriitikko on joskus ammoin luonnehtinut Quatermassin toista tulemista ”häkellyttävän moderniksi”, ja voin hyvillä mielin yhtyä tähän mielikuvaan. Quatermass 2 ammentaa valtavasti aikansa kylmän sodan ilmapiiristä ja kansanmurhaajakommunistien kätyreiden yhteiskunnalliseen soluttautumiseen kohdistuneesta pelosta. Niin moderni Quatermass 2 on, että mikäli herrasmies Brian Donlevyn tilalle vaihtaisi tekoälyn avulla angstisen David Duchovnyn, kävisi Guestin ja Hammerin elokuva lähes suoraan jostain Salaisten kansioiden kadonneesta jaksosta. Ensimmäisestä osasta tuttu tyylikäs vähäeleisyys ei sekään ole kadonnut jatko-osassa mihinkään – lisäbudjetti on vain osattu sijoittaa viisaasti laadukkaampaan kuvaukseen, lisääntyneisiin ekstroihin, vauhdikkaampaan toimintaan sekä kuvauspaikkana toimineeseen epäinhimillisen kylmään ja pahaenteiseen teollisuuslaitokseen.
Jälleen kerran, kuin viittauksena samaisen lafkan Frankenstein-elokuvasarjaan, professori Quatermassin seikkailua ei ratkaista yksinkertaisesti väkivallalla vaan oveluudella ja terveellä järjellä aivan kuten Peter Cushingin Frankenstein parhaimmillaan – Quatermassin kohdalla tuo ratkaisu on vieläpä täysin nurinkurinen, mitä tekoajan kontekstin huomioon ottaen voisi kuvitella. Quatermassin jatko-osan rinnalla päivänvalon näki myös muuan Hammerin Frankensteinin kirous, eikä brittiläisen kauhuromantiikan renessanssin jälkeen paluuta entiseen enää ollutkaan, vaan vanhan liiton tieteiskauhuilu meni ns. pesuveden mukana muodista lähes yhdessä yössä. Kylmän järjen ja tieteen syrjäyttäneen uusromanttisen innostuksen varjoon armotta jäänyttä toista Quatermassia ei taida siksi kovin moni Hammerin elokuvien ystäväkään nykyään laadustaan huolimatta muistaa. Synti ja häpeä!
Arvio: 4.5/5
QUATERMASS 2, 1957 Iso-Britannia
Ohjaus: Val Guest
Käsikirjoitus: Nigel Kneale, Val Guest
Näyttelijät: Brian Donlevy, John Longden, Sid James, William Franklyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.