Turbo Teen (1984)

                        

Yksi animaation jalon taiteenlajin olennaisista hienouksista on genren rajaton tekninen joustavuus, käsivoimin tuotettujen visioidenhan ei periaatteessa ole missään mielessä erikseen pakko noudattaa minkäänlaisia järjellisiä lainalaisuuksia tai olla "realistisia". Kasarivuosien piirrettyjä ei välttämättä aina muistellakaan monessa nykymaailman hienouksiin tottuneessa tuvassa kuin niiden tavasta hyödyntää genrensä luovia mahdollisuuksia aivan pinnallisella tasolla. Onneksi tähänkin kastiin lukeutuu myöhempien sukupolvien iloksi ja ihmeteltäväksi Turbo Teenin kaltaisia absurdiudessaan hilpeitä poikkeuksia, joihin törmää tietämättään edelleen toistuvasti erilaisten lennokkaiden parodioiden muodossa.

Miesanimaation ylikeisari Ruby-Spearsin himmeimmissä kammioissa syntynyt Turbo Teen sai tiettävästi kipinänsä niinkin mielenkiintoisesta lähteestä kuin Ritari Ässästä. Näihin aikoihinhan David Hasselhoffin tähdittämä sarja oli jo noussut koko kansan suureksi suosikiksi – käkkäräpäisestä päätähdestä tuli nopeasti aikansa naissukupuolen palvoma seksisymboli ja tämän puhuvasta Pontiac Trans Am -urheiluautosta jokaisen pikkupojan unelma. Jälkimmäinen innosti Ruby-Spearsin tekijöitä perustamaan oman sarjansa kyseisen auton sisarmallille Chevrolet Camarolle, jolle piti yksinkertaisesti keksiä jokin tekosyy puhua pälättää sekä toimia itsenäisesti jaksosta toiseen plagioimatta liikaa Ritari Ässän KITTiä.

Turbo Teenin perusidea onkin kaikessa hölmöydessään kuin suoraan kaivettu jostain Bizarro-maailman norsujen hautausmaan himmeimmästä ideatunkiosta: Alussa Brett-niminen teini sattui ajelemaan upouuden Chevrolet Camaronsa kanssa suistuessaan yhtäkkiä tieltä valtion salaisen tutkimuskeskuksen kohdalla lentäen autoineen mystisen DNA-säteen tielle. Tässä nimenomaisessa rytäkässä Brettin ja auton molekyylit sekoittuivat keskenään, ja piankos teini huomasi muuttuvansa lämpimällä autoksi ja kylmällä takaisin ihmiseksi. Puhuvaksi autoksi lapsille painajaisia tuottavissa muodonmuutoskohtauksissa taipuva Brett selvittää erilaisia mysteerejä ja hoitaa rikolliset käpälälautaan yhdessä ystäviensä ja näiden koiran kanssa.

Maailman älyttömimmän supersankarin seikkailut käyvät luonnollisesti vielä koomisemmiksi yrittämällä mielessään järkeillä koko komeutta auki. Tarina ei esimerkiksi kerro, käykö autoksi muuttuva Brett bensalla vai dieselillä, tunteeko tämä lihasta mekaaniseksi autoksi muuttuessaan tuskaa, tai mitä tapahtuu auton takapenkille tai peräluukkuun unohtuvalle tavaralle Brettin muuttuessa takaisin ihmiseksi. Entä jos joku sattuisi sammuttamaan kyseisen auton? Entä jos Brettin tulee tahattomasti lämmin esimerkiksi rakastellessaan? Jos Brett muuttuu ylivertaisesta superautosta tavalliseksi jästiksi kylmästä, niin eikö tämän eliminoimiseen riittäisi monimutkaisten juonien sijaan periaatteessa vain sangollinen vettä?

Turbo Teenissä ei olekaan järkeä hivenenkään vertaa, ja juuri siksi Ruby-Spearsin luomus onkin niin muistettava. Selvästi tekijät itsekin ymmärsivät homman menneen reisille jo varhaisessa vaiheessa, sillä sen enempää musiikkipuoli, ääninäyttely kuin animaatiokaan ei näiden tekeleessä pääse loistamaan vaatimatonta perustasoa pidemmälle – ääninäyttelijöistä Frank Welker ei vaivautunut edes luomaan Turbo Teeniä varten erillisiä ääniä, vaan mestari kierrätti mieluummin muuta repertuaariaan sellaisenaan. Kuin kruununa kaiken edellisen päälle kuullaan vielä roppakaupalla täysin vasemmalla jalalla hutaistulta kuulostavaa dialogia ja tarinoita, joilla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin pitää tapahtumia jotenkin liikkeessä kunkin jakson keston verran. Eräässä episodissa esimerkiksi ilkeä pahis lavastaa Turbo Teenin auton pankkirosvoksi, jonka kyytiin pankin henkilökunta yksinkertaisesti lastaa holvin sisällön – sillä autollahan ei tietenkään ole käsiä!

Kuten jo todettua, Turbo Teeniä ei niinkään nykyään muistetakaan mistään erityisistä teknisistä tai tarinakerronnallisista ansioista, vaan lähinnä koko kuriositeetin surrealistisia mittasuhteita kutkuttelevasta älyttömyydestä sekä sarjan Simpsoneiden, Futuraman, Robot Chickenin ja Rick & Mortyn kaltaisissa klassikoissa kirvoittamista irvailuista. Turbo Teen itsessään olikin ilmestyessään niin epäonnistunut repäisy, ettei sitä liene juurikaan jälkikäteen näytetty uusintoina saati päästetty valloilleen erillisinä fyysisinä julkaisuina, vaan uteliaat joutuvat nykyisinkin tyytymään sen kohdalla internetistä löytyviin vanhoihin nauhoitteisiin.


Arvio: 1.5/5


TURBO TEEN, 1984 USA
Ohjaus: John Kimball
Käsikirjoitus: Cliff Ruby, Dennis Marks, Elana Lesser, Evelyn A.R. Gabai, Mark Jones, Matt Uitz, Michael Maurer, Ted Pedersen
Näyttelijät: Frank Welker, Michael Mish, Pamela Hayden, Pat Fraley, T. K. Carter